Vapauden vastapaino |K11| Pihla/Aino

[Odo]

Nimi: Vapauden vastapaino
Kirjoittaja: Odo
Esilukija: Neiti Syksy
Vastuunvapaus: Kaikki on omaa käsialaani.
Paritus: Pihla/Aino
Genre: draama, fluffy
Ikäraja: K11
A/N: Kirjoittelin ihan äsken samalla parituksella originaalin ja sanoin "joskus" kirjoittavani lisää. Kirjoitinpa sitten samantien, kun halusin vähän makustella hahmoja. Vaikka tässä ei muodonmuuttaja-aspektia olekaan niin siitä puolesta voipi lukea lisää tuosta aiemmasta originaalista Juokse kanssani, S. Syksy kivasti luki tämän ennakkoon ja antoi rohkaisua julkaisemiseen. Kiitokset siis sille suunnalle! Ikärajaa hieman makusteltiin ja laitoin varmuuden vuoksi K11, vaikka kuulemma olisi sallitullakin mennyt. Voi minua.

Vapauden vastapaino

(Syyskuu 2016)

Sade rummutti ikkunoita ja sisällä suojassa piiskaavalta myrskyltä Pihla kietoi sormensa kahvikupin ympärille. Kahvi oli tummaa, mutta ehtinyt jo haaleta.

Kellon katsominen ei nopeuttanut ajan kulkua, mutta Pihla ei voinut kääntää katsettaan siitä huolimatta. Viisarit lipuivat minuutti kerrallaan ja kuusikymmentä sekuntia oli muuttunut ikuisuudeksi päivän kääntyessä illaksi.

Odottaminen sai tytön levottomaksi ja unohtamaan kahvinsa yhä uudelleen, vaikka kävikin täyttämässä sen kerta toisensa jälkeen. Viimein, valmiina vaipumaan yöpuulle tuloksettoman odotuksen jälkeen, ovi avautui tuoden sisään sateen tuoksun.

Sisään astui Aino hiukset liimaantuneena märkinä kasvoille. Se sai Pihlan levottoman sydämen sykkeen kiihtymään, ja toisen virnistykseen hän ei osannut vastata mitenkään.

“Olen kotona”, Aino sanoi, kun Pihla rutisti tytön halaukseen. He olivat olleet erossa jo kolmatta viikkoa, kun Aino viimein saapui takaisin reppu selässään ja teltta mukanaan.

“Karhunkierros oli upea”, Aino paljasti ja vastasi suudelmaan, joka vaiensi hänet. Aino oli tuntenut koko matkan ajan kaipausta, mutta hänen luontonsa ei ollut antanut periksi olla nauttimatta siitä huolimatta. Jokin särkyi kuitenkin aina tämän jättäessä Pihlan taaksensa ja nyt hänestä tuntui taas kokonaiselta toisen syleilyssä.

“Et saa jättää minua näin”, Pihla sanoi, mutta sanoista puuttui terävyys. Aino tiesi, että tyttö oli oikeasti onnellinen hänen puolestaan, vaikka ei ollut päässytkään mukaan.

Pöydälle unohtunut kahvi viileni taas, kun Pihla riisui toisen sateen katselemat vaatteet ja veti tämän kuumaan suihkuun tunteakseen toisen ihon vasten omaansa. Lämmin vesi valui pitkin heidän ihoaan ja Aino oli varma, että hukkuisi pian suudelmiin toisen liimautuessa kiinni häneen.

Veden solina ja sen tuoma lämpö tekivät väsyneestä kehosta raukean, mutta Aino tunsi silti kuinka energia värähteli hänen sisällään toisen kosketuksien alla.

Yhteinen suihkuhetki venyi, mutta he olivat saaneet jakaa kehojensa kaipauksen. Heidän villit luontonsa kaipasivat itsenäisyyttä, mutta silti he palasivat aina yhteen takertuen toisiinsa kuin hukkuvat ja antoivat elämänmaun maistua suudelmissa huulien kohdatessa.

“Haluan käpertyä viltin alle loppuillaksi”, Aino naurahti suihkun jälkeen pukeuduttuaan suosikkipaitaansa, joka oli liian iso ja hiveli polvia. Pihla piti siitä, miten rennolta Aino näytti yöasussaan, ja miten tämä hymyili uupuneesti.

Ukkosen jyrähdykset valtasivat taivaan, ja salamoiden valossa he kietoutuivat lähekkäin tunteakseen toistensa lämmön vierellään. He antoivat taivaan jylhille äänille vallan pysytellen hiljaa kunnioittaen sen voimaa.

Vapauden vastapainoksi he tarvitsivat aina toisiaan.

[Kiirsu]

Hiih ihanaa, tykkäsin kovasti tästäkin!! Ei haitannut yhtään, että tässä ei ollut muodonmuuttaja-aspektia, ihan hauska lukea näistä hahmoista ylipäätään. Tämä avasi paljon lisää tyttöjen luonnetta ja heidän suhdettaan. Minusta on ihanaa, että he ovat noin rakastuneita ja silti itsenäisiä ja tarvitsevat omaakin tilaa. Usein mennään äärestä toiseen ja joko nyhjätään kaiken aikaa yhdessä tai sitten ollaan tosi etäisiä. Tämä oli kivan tasapainoinen ja realistinenkin kuvaus, tällaisen suhteen tahtoisin itsellenikin. Ja varsinkin kun kyse on muodonmuuttajista, voisi kuvitella, että heidän sisäinen eläimensä kutsuu heitä seikkailuun.

Tämä on tosi kivasti kirjoitettu ja tässä on ihana tunnelma. Sade ja kahvi ja metsä ja tässä on kaikkia ihania elementtejä. Vesi varsinkin on tässä vahvasti läsnä ja sade vaihtuu niin sulavasti suihkuun ja voi kun tykkään tämän tekstin kulusta tosi paljon!!

He antoivat taivaan jylhille äänille vallan pysytellen hiljaa kunnioittaen sen voimaa.

Oi ja sitten tämä on niin kiva!! Pidän ajatuksesta, että tytöillä on vahva kunnioitus luontoa kohtaan ja ukkostakin pitää pysähtyä kuuntelemaan.

Ja sitten pieni kieliopin viilaus, kun tämä jäi häiritsemään:

Odottaminen sai tytön levottomaksi ja unohtamaan kahvinsa yhä uudelleen, vaikka kävikin täyttämässä sen kerta toisensa jälkeen.

Tuohon viimeiseen lauseeseen tarvittaisiin hän-sana, koska nyt tässä on tekijänä odottaminen ja odottaminen myös tekisi tuon täyttämisen. Kyllähän tästä nyt ymmärtää, mitä tarkoitetaan, mutta kun pisti vain silmään tämä :'D

Tästä rakentuu vielä erittäin kiva tarina kivoilla hahmoilla!! Ihanaa, että päätit lähteä näistä jotain väsäämään puuhaasteeseenkin, kiva nähdä, mihin tämä tästä etenee. Ketut harvoin tuottavat pettymystä :3 Kiitos tästäkin <3

[Odo]

Kiirsu, kiitos kommentista! Tässä on tosiaan paljon itselleni mieluisia elementtejä, joita luettelitkin. Niistä oli kiva kirjoittaa ja hyvä, että ne ovat tuntuneet sopivan itse tekstiinkin! Suhde taas on hieman vielä sellainen, mitä kokeilen näiden kahden kanssa, mutta tämä on sellaista, mitä itsekin tosiaan voisin haluta. Suhde ja hahmojen välinen dynamiikka varmasti kehittyy ajan myötä, mutta halusin lähteä kokeilemaan aluksi tällaista ja se tuntui sopivan hahmoihin. Hieman lisää hahmoista on taas uudessa osassa, jonka sain kirjoitettua, joten eiköähän tämä tästä muotoudu.

Oho, sinne on lipsahtanut höpöjä. Pitää katsoa, jaksanko muokkailla sitä sinne jossain vaiheessa, nyt on kamala kiire töihin. Kiitos kuitenkin pongaamisesta, kun itseltä menee tuollaiset ohi. Kiitos vielä!

[Lunalotta]

Mä voin niin ymmärtää Pihlan tunteet kun odottaa toista pitkän erossaolon jälkeen ja jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta. Ihana tuo jälleennäkeminen ja kuvailu oli myös hyvää :3
Mietin muuten että otsikossa lukee se K11 mutta tiedoissa lukee silti sallittu, että kumpi tää nyt sitten lopulta on ikärajaltaan?

[Odo]

Lunalotta kiitos huomautuksesta, K11 siis kyseessä. Mulla meinaa olla ikäraja joka paikassa väärin, kun pohdiskeltiin tämän ikärajaa. Kiitos myös kommentista! Kuvailusta tykkään itekin, kun sain käyttää niin paljon kivoja elementtejä!