Ikäraja: S
// Ikäraja lisätty alkutietoihin. :> - R
---------------------------
Lepää rauhassa isoisä
Astelen kohti paikallista aluesairaalaa. Käteni tärisevät, kun avaan oven ja astun sisään. Isä ja äiti tulevat perässäni, heidän vierellään tulee joitakin sukulaisiamme. Paikka haisee vahvasti puhdistusaineelta, jo pelkästä tuoksusta voi päätellä, että kyseessä on sairaala. Kuljemme vuodeosastolle, sinne missä vaarin huone on. Aivoni lyövät tyhjää, kun astelen pitkin valkoisia käytäviä. Lopulta tulemme vaarin huoneeseen. Siellä hän makaa. Hänen ennen niin vahva ruumiinsa on nyt hauras, kasvot ovat kalpeat, katse ei enää tiedosta aikaa eikä paikkaa. Pala tulee kurkkuun katsellessa lapsuuden sankariani, isoisää niin heikossa kunnossa.
Isoäiti istuu sängyn laidalla ja silittää hellästi aviomiehensä kättä. Hänen silmänsä ovat vetiset, surullisen näköiset. Astelen vuoteen vierelle ja kosketan hellästi isoisän kättä. Hän yrittää saada kasvoilleen hymyn, mutta kasvot ovat liian huonossa kunnossa. Heikolla äänellä hän sanoo jotain, josta en kuitenkaan saa selvää. Kyyneleet pyrkivät ulos silmistäni, mutta taistelen niitä vastaan. En halua itkeä. En halua, että Vaari näkee, kun itken. Yritän järjestellä kasvoilleni hymyntapaisen, mutta huulet kääntyvät automaattisesti alaspäin. Vetäydyn kauemmas seinän vierustalle, annan muiden tervehtiä vaaria.
Lähdemme sairaalasta, kun alkaa hämärtää. Vierailuaika on loppumaisillaan. Kuljemme ovelle ja katson vielä kerran taakseni. Siellä hän makaa, levollisen näköisenä. Viimein annan kyynelten putoilla kasvoilleni. Äiti ottaa minua hellästi hartiasta kiinni ja vie minut ulos. Suolaiset kyyneleet sekoittuvat märkään tihkusateeseen.
Vaari nukkui pois 4.10. Kaipaan häntä ikuisesti, mutta tiedän, että nyt hänellä on hyvä olla.
Lepää rauhassa isoisä.
Kädet ahkerat
vuoksemme uurastaneet,
lepoon viimeiseen ovat vaipuneet.
Sinä ansaitsen kiitoksen kauneimman,
ikilevon hyvän ja rauhaisan.
-------------------------
