Title: Tinkeröivä supersotilas
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: pre-slash, fluff
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes
A/N: Koronaficcejä! Yllytin Vendelaa kirjoittamaan Stonya, mutta jotenkin tässä kävi niin että päädyin samalla kirjoittamaan WinterIron-version :'D Vendelan ficin löydät täältä, K-11 ♥ Ja miten vaikeaa voi olla keksiä kylmään viittaavia lempinimiä suomeksi?
Haasteet: Vuosi raapalehtien, FF100 sanalla 072. Korjattu ja FF1000 sanalla 355. Pitkästyneisyys
TINKERÖIVÄ SUPERSOTILAS
“Sir, kersantti Barnes on kävellyt käytävää edestakaisin viisitoista minuuttia”, JARVIS ilmoitti lempeästi, saaden Tonyn nostamaan katseensa uusimman Starkphonen prototyypistä.
“Miksi? En minä ole kieltänyt -”
“Sir, olettaisin ettei hän uskalla tulla sisään.”
Tony tuhahti hymyillen. Ajatus siitä, ettei vuosikaudet maailman mahtavimpana salamurhaajana toiminut supersotilas uskaltanut astua hänen verstaalleen, oli kieltämättä huvittava. Hetken mietittyään Tony laski työkalut käsistään, marssi verstaansa ovelle ja kurkisti käytävään.
Bucky Barnes asteli edelleen hermostuneesti edestakaisin, mutta pysähtyi äkisti huomattuaan Tonyn tuijottamassa häntä virnistys kasvoillaan.
“Tylsää, Eskimopuikko?”
Barnes näytti hetken siltä, että kieltäisi asian, mutta päätti ilmeisesti sen olevan turhaa ja tyytyi nyökkäämään. Tony naurahti.
“No tule sisään sieltä, emmeköhän me sinulle jotain keksi.”
Koko Tower oli eristyksissä, sillä Clint oli valitettavasti saanut itselleen COVID-19-tartunnan. Virus ei ollut hänelle vaarallinen, mutta koska muut Towerin asukkaat olivat ehtineet altistua, oltiin heidät määrätty kahdeksi viikoksi karanteeniin. Tonylle se sopi enemmän kuin hyvin, hänellä oli runsaasti töitä, mutta nähtävästi Barnes oli tulossa hulluksi tekemisen puutteesta. Supersotilaat eivät voineet virusta itse saada, mutta Brucen mukaan he pystyivät sitä silti levittämään ympärilleen.
“Sinähän olet teknologianörtti, eikö?”
Barnes hätkähti Tonyn äkillistä kysymystä, sillä niin keskittynyt hän oli tuijottamaan ympärilleen avautuvaa näkyä. Tony oli itsekin ylpeä verstaastaan, mutta siitä huolimatta toisen häkeltynyt ilme sai hänet hymyilemään.
“En tiedä”, kuului vaivaantunut vastaus, “muistan, että olin aina kiinnostunut... Mutta en minä osaa mitään.”
Tony heilautti huolettomasti kättään.
“Onneksi sinulla on maailman paras opettaja. Tulehan tänne.”
Tony keräsi Barnesin eteen kasan työkaluja ja leivänpaahtimen, jonka Thor oli onnistunut edellisellä viikolla rikkomaan.
“Aloitetaan helpolla. Ensin sinun pitää…”
Tony neuvoi vaihe vaiheelta ja Barnes seurasi ohjeita kuuliaisesti, otsa keskittyneessä rypyssä. He purkivat leivänpaahtimen, vaihtoivat viallisen osan ja kasasivat paahtimen uudelleen. Varovasti, lähes vapisevin käsin, Barnes laittoi leivänpaahtimen johdon seinään ja DUM-E kiirehti tuomaan omasta keittonurkkauksestaan palan paahtoleipää.
Kun täydellisesti paahtunut leipä lopulta pompahti ylös, Barnes kääntyi katsomaan Tonya leveästi hymyillen.
“Hienoa työtä, Kuuraparta”, Tony sanoi ja hymyili takaisin, “seuraavaksi voitkin kokeilla Brucen kelloradiota.”
He tinkeröivät yhdessä loppupäivän ja mitä kauemmin aikaa kului, sitä rennomaksi Barnes muuttui. Ja kun JARVIS ilmoitti, että illallinen oli valmis,
Bucky tarttui hellästi Tonya ranteesta.
“Kiitos.”
Tony
ei punastunut, kun Bucky painoi suukon hänen poskelleen.