Ficin nimi: Kaikessa rauhassa
Kirjoittaja: Odo
Genre: fluff, draama
Paritus: Arthur/Molly
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Sain inspiraation Muumi-kalenterin kesäkuun sitaatista:
"Kun tulee tarpeeksi vanhaksi, saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa." Siitä tuli mieleen Arthur, joka vietti pitkiä päiviä ministeriössä ja Mollykin, jolla oli kädet täynnä työtä kodinhoidossa ja lapsien kanssa. Syntyi sitten tälläinen höpsö rapsusarja. :> Osallistuu Fluffy10, Perspektiiviä parittamiseen (Perhe), Vuosiraapalehtien V ja FF100: puhdasveriset (027. Vanhemmat) Kerään tällä Arthurin.
1.
Päivän profeetan vaatimaton huumoripalsta sai Arthurin nauramaan. Hän piti siitä, että hänen ei ollut muutamaan vuoteen tarvinnut selata lehdestä kuin haluamansa sivut. Enää ei tarvinnut huolehtia siitä, että jossain päin Englantia oli ongelmallisia vessanpönttöjä tai katoavia avaimia. Eikä murehtia muistakaan huonoista uutisista, sillä Arthur oli jäänyt eläkkeelle ja alkanut vihdoin oppia elämään rauhallista kotielämää.
Jästivitsit olivat Arthurin suosikkeja, sillä hän ymmärsi aina niiden piilomerkityksen. Kun toiset ihmettelivät, mikä oli hehkulamppu, Arthur puolestaan sai hymyillä tietäväisenä. Lämmittävä aurinko ja Mollyn tuoma omenamehu saivat miehen olon raukeaksi ja onnelliseksi.
Mitä muuta mies olisi aamupäiväänsä voinut kaivata? Ei mitään, Arthur osasi vastata itselleen.
2.
Arthur saattoi käyttää aikaansa lapsenlapsiin, jotka olivat uteliaita kuulemaan hänen entisestä työstään. Jopa eläkepäivillä oli toisinaan mukava muistella työasioita, mutta sitäkin hauskempaa oli näyttää lapsille millaisia projekteja hänen autotallistaan löytyi. Tietysti salaa Mollylta, vaikka vaimo taisikin tietää hänen pienistä kokeiluistaan. Lapsien innostus veti vertoja vain hänen omalle innostukselleen.
Kun aikaa oli enemmän, eikä Arthur joutunut olemaan aamusta iltaan ministeriössä, hän sai toteuttaa paremmin itseään. Purkaa sähköhammasharjan ja kokeilla, voisiko sitä parannella taikuudella. Puhumattakaan kaikista muista jästikeksinnöistä, joiden kanssa puuhailu vei hänet mennessään tuntikausiksi kerrallaan. Jopa kumiankan arvoitus oli ratkennut.
Projektit saivat hänet aina hyvälle tuulelle ja nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistään.
3.
Useiden työvuosien jälkeen ja lapsien muutettua pois kotoa Arthur oli saanut kerättyä hieman säästöön kaljuunoita, joista pääsi viimein nauttimaan. Hän ei unohtaisi koskaan Mollyn punaisena helottavia poskia, kun hän oli pyytänyt vanhoilla päivillään vaimonsa romanttiselle lomareissulle. Matkaamaan hänen kanssaan kauniiseen Kreikkaan, jossa kukoistivat rinnakkain jästien ja velhojen historia, kun vain tiesi, mihin mennä.
He saivat Billin ja Fleurin huolehtimaan Kotikolosta siksi aikaa ja saattoivat suunnata yhteiselle lomamatkalle, jollaista he eivät olleet viettäneet sitten häämatkansa. Arthur rakasti vaimonsa hymyä ja hehkuvaa onnellisuutta, joka tarttui häneenkin. He nauttivat auringosta ja upeista kaupungeista, eikä kummallakaan ollut kiire takaisin kotiin töiden tai lapsien vuoksi.
4.
Eläkepäivillään Arthur nautti eniten siitä, kun he olivat saaneet viettää ikimuistoisia päiviä lasten ja lastenlapsiensa kanssa, mutta rauhoittua sitten onnellisina omiin oloihinsa. Arthur saattoi laskea kätensä Mollyn olkapäälle ja sanoa, että he voisivat vain rentoutua ja olla kahden. Nauttia yhdessäolosta, sillä pitkän ajan he olivat olleet kiireisiä ja kiinni omissa askareissaan. He saattoivat maistella viiniä takkatulen ääressä, kävellä kukkivalla pihamaalla kuunkajossa, eikä kukaan ollut herättämässä heitä varhain aamulla. Arthur saattoi painaa hitaan suudelman vaimonsa huulille ja tehdä vuorostaan aamupalaa, jonka saattoi kantaa vuoteeseen.
Oli paljon asioita, joita Arthur ei ollut ennättänyt tehdä, joten hän osasi iloita arjesta ja tulevista vuosista.
