Title: Lunta pihapuilla
Author: Ginger
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Paring: "Hermione/Luna", Hermione/Ron, Luna/Rolf
Genre: Jouludraama
Summary: Hetki aikuisen Hermionen joulusta
Haasteet: Jouluhaaste II, 12+ virkettä, FanFic100 #67 lumi
Disclaimer: Rowlingin maailma, minä leikin
A/N: Tajunnanvirralla lähdin kasaamaan, näkyy, että Härkösen Ei kiitos -kirjasta jäi vähän takaraivoon kummittelemaan...
Maailma lakkasi olemasta kaunis, kun jouluisin ei voinut enää nähdä hiutaleiden kuorruttamia puita. Minä istuin keittiön ikkunan ääressä ja kuuntelin, miten lapset pelasivat neljää noidankattilaa ja räjähtävää näpäytystä ja kyselivät milloin lahjat avataan ja minä olin niin väsynyt, etten jaksanut vastata.
Periaatteessa olisin voinut olla vihainen Ronille ja Harrylle ja Rolfille, jotka lähtivät mittailemaan miehuutensa tuntoja läheiseen metsään. Heidän mielestään oli suurikin saavutus, jos he onnistuivat kaatamaan sen suurimman puun ilman taikuutta. Koko touhun olisi varmastikin kruunannut se, jos he olisivat törmänneet karhuun ja mielikuvissaan hieman painineet sen kanssa, vaikka todellisuudessa silloin juoksisivatkin lujempaa kuin kukaan koskaan.
Ginny ymmärsi ja ei ymmärtänyt. Hän istui sohvalla ja katseli silmät munatotin lasittamina lapsia, nyökkäili, kun Lily kysyi ehtisikö hän vielä kirjoittaa joulupukille oikaisun lahjatoiveisiinsa. Realistinen puoli minussa protestoi, mikä on kirjoitettu on kirjoitettu, mutta mieli jatkoi samaan hengenvetoon, että joko lapsi itkee eitä nyt tai vääriä lahjoja myöhemmin. Kyyneleiden muodostamat purot oli aina helpompi kestää, kun parkua oli useampi kuuntelemassa.
Luna askeleet olivat tanssia ja hiukset pitkää lumensekaista huntua hänen tullessaan olohuoneesta keittiön puolelle. Hän nojautui työtasoa vasten ja saatoin melkein kuulla sen iänikuisen vierashuoneesta tulvivan sängyn nytkytyksen, enkä voinut kuin kyseenalaistaa Lunan hedelmällisyyden - niin paljon läheisyyttä tiesi takuuvarmasti vahinkoja.
Kai tunne sisälläni oli kateutta, minäkin kaipasin sellaista kiihkoa omaan elämääni, mutta Ron nyt vain oli sellainen nivusiaan raapiva röhönauruinen aamusänkinen kermakaljantuoksuinen takkutukka poropeukalo miesten mies aviomies. Olisin voinut maalata haluistani taulun, eikä hän siltikään tajuaisi, saapuisi heppi tanassa vain silloin, kun tiesi minun kärsivän migreenistä.
"Senkin kaappihomo!"
Saatoin melkein kuulla Ginnyn säpsähtävän, hänen lapaluunsa löivät loukkua säestäen kieltä, joka sihisi tyyliin 'ei noin saa sanoa' ja 'tonttuset kuuntelevat'. Hugo huuteli aina vihaisesti tarhassa oppimiaan sanoja, kun ensimmäiset nälän tunteet ilmoittivat kuristen hänen vatsassaan.
Kuulin, miten Luna naurahti kuten sarat nauravat tuulessa. Olin aina ihmetellyt sitä miten Lunan läsnäolon vain unohti, vähän niin kuin alushameen olemassaolon. Aluksi se on rasittava ja hiertää paikoista, joissa kosketuksen tulisi olla hellää ja tuntemusten makeaa kuin hunaja, ja sitten puff, se vain on eikä tunnu. Itsestäänselvyys kuten tiskipöydän puhtaus.
"Etsitkö sinä piilopaikkaa lapsilta?" minä kysyin sirotellessani joulutorttujen päälle pölysokeria ja tanssivia kuuraukkoja, joiden saaminen Viistokujan herkkupuodista oli vaatinut paljon tuskaa, verta ja kyyneleitä.
"Ei, olen vain janoinen."
Sinäkö janoinen, teki mieleni kysyä ihmelapselta, ja katselin miten vesi meni lasiin, lasista huulille, huulilta suuhun, suusta nieluun. Hänen hiuksensa tuoksuivat talvelta, minä ajattelin, hänessä on joulu, mutta tänä jouluna minä en ole kotiäiti, ja hetkeksi sydämeni paisui suureksi kuin kastunut pesusieni - juuri Luna teki pihan puistakin hiutaleilla kuorrutetut.
En edes kuullut, miten miehet hihkuivat ulko-ovella riemusta.
HYVÄÄ JOULUA!
1. kaunis
2. pelata
3. vihainen
4. saavutus
5. juosta
6. ymmärtää
7. kirjoitus
8. realistinen
9. puro
10. lumi
11. hedelmällinen
12. kaipaus
13. taulu
14. kaappihomo
15. lapaluut
16. nälkä
17. sara
18. alushame
19. makea
20. puhtaus
21. piilopaikka
22. tuska
23. janoinen
24. ihmelapsi
25. pesusieni
* jokerilause
