Sinä tunnet minut (paremmin kuin kukaan muu) | Ron/Hermione, S

[FractaAnima]

Title: Sinä tunnet minut (paremmin kuin kukaan muu)
Author: FractaAnima
Genre: angst
Rating: S
Pairing: Ron/Hermione
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. Biisin sanat herra Damien Ricen. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
FF50 sanalla 047.Koti.
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Older Chests)


A/N: Miun Yhtyeen tuotanto II -haasteen biisut on näemmä vähän mollivoittoisia, mutta väliäkös sen.

Sinä tunnet minut (paremmin kuin kukaan muu)

Some things in life may change
And some things they stay the same

Like time, time, there's always time

Hei Hermione,

minä kirjoitan nyt, vaikka tiedät, että olen surkea tällaisessa. Kotikolo on hiljainen, ei sillä, että meillä olisi koskaan ollut kovin äänekästä. Sinun naurusi, sitä minä kaipaan, vaikka loppu ajasta en saanutkaan sinua enää kuin hymähtämään, sitäkin vain silloin tällöin, harvoin. Äh, anteeksi, ei tämän tähän pitänyt mennä.

Isä on ollut poissa paljon. Hän on saanut ylennyksen töissä ja häntä ilmiinnytetään milloin minnekin päin maailmaa. Kyllä hän palaa aina, mutta hänen kotiinpaluustaan johtuva ilo katoaa kovin nopeasti hänen kasvoiltaan. Hän ei kestä nähdä äitiä sellaisena. Kyllä sinä tiedät.

En koskaan kuvitellut, että äiti voisi romahtaa sillä tavalla. Kaikista meistä... jäljelle jääneistä hän vaikutti aina vahvimmalta. Bill pärjää, hänellä on Fleur, vaikken tiedäkään mitä hän näkee siinä naisessa, niin olen onnellinen hänen puolestaan. Charlie on pysynyt poissa, siellä Romaniassa, mutta hän on aina pärjännyt. Hän on sellainen, selviytyjä. Kyllä sinä Charlien tiedät. Percy on ollut vähän huonona, mutta hän käy usein kotona. Oikeastaan minusta tuntuu, että hän on huonona vain käydessään. Uskon, että hänkin selviää. Samanlainen työvelho kuin isä. Tai kuin sinä, tai sinä olet noita, mutta... kuitenkin. Minä jaarittelen.

George on alkanut tapailla Angelinaa. Minusta se on jotenkin sopivaa, vaikka muut eivät sitä oikein sulatakaan. En tiedä, minusta tuntuu, että sinä ymmärtäisit heitä. Olet sellainen. Monen pitäisi ottaa sinusta oppia, 'Mione. Minun eniten.

Hmm. Ginnystä sinä varmasti tiedätkin kaiken, tapaat häntä ja Harrya varmasti yhtä paljon kuin minäkin, ehkä enemmänkin. Me kaikki voimme ihan hyvin. No äitiä lukuun ottamatta.

Minun on pakko myöntää, että kaipaan kotia, sitä pikku jästikaupunkia. Kylänmiehiä penkillään juomassa paperipusseistaan, ihmetellen kasvavaa markettia ja kiljuvia lapsia. Kaipaan meidän pihatietämme, jonka laatat ovat ehkä vieläkin vinossa. Anteeksi, etten koskaan saanut aikaiseksi korjata niitä. Enkä sitä kirjahyllyä, joka antoi periksi kirjojesi painon alla. Olen pahoillani.

Ja eniten minä kaipaan sinua, 'Mione. Niin paljon. Mutta minä voin hyvin. Ja minä pärjään, kun tiedän, että sinulla on kaikki hyvin. Toivon, että työsi on kaiken arvoista. Toivon, että... Toivon, että tapaamme vielä joskus. Joskus sitten.

Ole kiltti, 'Mione, äläkä vastaa tähän kirjeeseen. On parempi, ettet. Ehkä minä en kuitenkaan voi ihan niin hyvin kuin väitän. Mutta kyllä tämä tästä. Sinä tunnet minut, paremmin kuin kukaan. Jotkut asiat eivät koskaan muutu, jotkut taas muuttuvat täysin. Tarvitsen vain aikaa.

Pidä huolta itsestäsi.

Terveisin,
Ron

So pass me by, I'll be fine
Just give me time

Time, there's always time

[Lunalotta]

Mikä helmi, ah. <3 Mistä sä näitä ideoita revit!
Romionea taas <3 Musta oli söpöä, miten Ron kutsui Hermionea 'Mioneksi <3 Ja jotenkin surullista, kun Hermione on ilmeisesti joutunut muuttamaan pois ja Ron meni takaisin Kotikoloon? Vai tajusinko väärin jotain? En oo ihan varma, onko ne eronneet vai onko ne eronnu vaan väliaikasesti Hermionen töiden vuoksi.. Se jäi mulla vähän peittoon näin yhdentoista aikaan illasta kun aivot menee jo unilevelille.
Selkeesti tässä ainakin on sodanjälkeinen aika meneillään, kun Molly ja jotkut muutkin on edelleen niin murtuneita Fredin kuolemasta. Tai ehkä siitä on kulunut jo aikaa, mutta ne ei oo viel toipunu siitä. Ken tietää.
Kirjeficit on musta hauskoja luettavia (Millon jatkat Sulkakynälläni on siivet-tarinaa?) ja vaikka niitä näkeekin paljon raapaleina, onnistu tää ficlettinäkin hyvin. Oli kivaa iltapalaluettavaa näin ennen nukkumaan menemistä! (Et varmaan halua tietää millasia unia näin kerran kun luin Roxannea juuri ennen nukkumaan menemistä. Ja mullahan ei sitten ole vilkasta mielikuvitusta? )
Mutta kiitos tästä tarinasta ja öitä <3
-Sparksunarksu

[Odo]

Kommenttikampanjasta hei o/

Romionea ei olekaan tullut luettua pitkään aikaan, joten tää oli tosi kivaa vaihtelua. Ihana canon-paritus, josta oon aina tykännyt. Harmi vain, että tässä pari ei ollut yhdessä, mutta Ronin kaipaus tuli kyllä loistavasti esille. Ensin vähän kummastelin sitä, että Ron kirjoittaa kirjeen, mutta aloitus karsi tämän epäilyksen pois:

minä kirjoitan nyt, vaikka tiedät, että olen surkea tällaisessa.

Voin tosiaan kuvitella, että Ron on surkea tässä hommassa ja siksi se minua hieman epäilyttikin. On ehdottomasti annettava pisteet siitä, että sait nimenomaan Ronin kirjeen kirjoitettu ronmaisesti, koska hän ei ole sellainen kirjeiden kirjoittelija tyyppi ollut koskaan. Hermione olisi enempi sellainen, joka niitä voisi kirjoittaa, mutta tässä asiat on toisin.

Pidin siitä, että Ronin ja Hermionen erosta ei ollut paljoakaan, mutta sitä selitettiin sen verran, että Hermionelle työ oli mennyt parisuhteen edelle. Ehkä siinä oli muitakin ongelmia, jotka jäi lukijan päätettäväksi. Tässä ei ilmeisesti ollut mennyt kovinkaan paljoa aikaa sodasta, mutta ainakin Hermione on käynyt viimeisen vuotensa Tylypahkassa, joten aikaa on kulunut ainakin se vuosi.

Tässä kerrottiin ihanasti kaikista Weasleyn perheen jäsenistä yksi kerrallaan ja teema, miten he ovat selvinneet Fredin kuolemasta oli oikein herkullinen - joskin surullinen. Erityisesti Mollyn romahtaminen ja sen käsittely hieman vaivaantuneesti, mutta tottuneesti oli todella surullista luettavaa. Mollyn tosiaan saattaa kuvitella romahtavan Fredin kuolemasta, vaikka perheenjäsenet eivät sitä olekaan osanneet odottaa tunnettuaan hahmon koko ikänsä huolehtivana ja tomerana persoonana, joka pitää perheestään huolta. Erityisesti Percyn kohdasta tykkäsin, kun oli mainittu, että hän on huonona vain Kotikolossa käydessään. Se kertoo paljon hahmosta ja oli mun mielestä tosi IC.

'Mionen käyttö särähti aika pahasti silmään. En jotenkin osaa kuvitella Ronia puhumassa Mionesta, enkä ole koskaan pahemmin perustanut tuosta lempinimestä itsekään. Se tuntui hieman liian koristeelliselta muuten tällaiseen hieman "hankalaan" ficciin, kun Ronille kirjoittaminen oli vaikeaa. Ei se kuitenkaan pahasti häirinnyt ja hyvä kokonaisuus korjasi tämän makuasiasta johtuvan "harmin", jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Ehkä Ron on alkanut kutsua Hermionea Mioniksi, kun he ovat seurustelleet, tiedä siitä.

Kokonaisuutena tämä oli oikein loistava ficci, surullinen ja ihastuttava. Ron on hienoa nähdä päähenkilönä ja vielä parempaa on se, että hän on IC. Tällaista näkemystä tai edes tämän kaltaista en ole aiemmin nähnyt sodan jälkeisestä elämästä, joten tää tuli tosi piristävänä ja erilaisena yllätyksenä, kun en oikein tiennyt, mitä odottaa.

Kiitos tästä tosi paljon, oot mahti Frax. <3

Ole kiltti, 'Mione, äläkä vastaa tähän kirjeeseen. On parempi, ettet. Ehkä minä en kuitenkaan voi ihan niin hyvin kuin väitän. Mutta kyllä tämä tästä. Sinä tunnet minut, paremmin kuin kukaan. Jotkut asiat eivät koskaan muutu, jotkut taas muuttuvat täysin. Tarvitsen vain aikaa.

Ihana lopetus ja nivoin otsikon hyvin ficciin. <3

[Saappaaton]

Oh, olen yrittänyt kommentoida tätä ehkä kolme kertaa. Katsotaan joko onnistuisi.

Ron on hyvin itsensä ja etenkin tuo jaarittelu jotenkin sopii Roniin. Antaa vähän sellaisen mielikuvan, ettei itsekään tiedä mitä ihan tarkkaan ottaen haluaa kertoa, vaikka haluaakin sanoa jotain. Pidän siitä, miten Ron kertoo koko perheen kuulumiset ja avaa vähän samalla, miltä se kaikki itsestä tuntuu. Ja se, miten Ron käy kirjeen loppua kohden rehellisemmäksi. Ehkä minä en kuitenkaan voi ihan niin hyvin kuin väitän.

Tämä taisi olla niitä ficcejä, mitkä lukaisin tyyliin paria tuntia julkaisemisen jälkeen, kännykkä lattianrajassa ja puoliksi sängyn reunan yli nojaillen, jottei vieressä nukkuva mies vain herää. Vaikka siinä hetkessä on oma fiiliksensä etenkin tällaisen pätkän kanssa, tämä pätkä toimii ihan ilman pimeää huonetta ja toisen hiljaista tuhinaa vieressä. Tämä on vain jotain niin haikeaa ja inhimillistä ja ääh.

Pidän. <3 Paljon. <3 Kiitos. <3

[Hazyel]

Näköjään luen tänään vain surullisia tekstejä, niinkuin tämäkin oli. Kuuntelin tuota kappaletta taustalla samalla kun luin, ja kyllä se sopi tähän niin hyvin (noh, niin, ottaen huomioon, että tää teksti on siis kai saanut siitä inspiraationsa...). Tykkäsin siitä, kuinka tämä oli tämmöinen kirjemuotoinen - tosin täytyy sanoa, että vierastan muutenkin tuota 'Mione käyttöä, ja jotenkin tällaisessa kirjeessä se ei oikein toimi.

Tässä oli kuitenkin myös paljon sellaista, mistä pidin. Se, kuinka Ron eksyy kirjeensä kirjoittamisessa sivuraiteille, sopii mun mielestä Ronin luonteeseen niin hyvin. Toisaalta Ronin luonteeseen sopii myös se, että sen sijaan, että hän kirjottaisi uuden kirjeen, josta huomaisi jättää sivuraiteille eksymiset pois, tai sotkisi ylimääräiset tekstit, hän vain selittää perään, että ei tämän tähän pitänyt mennä. Sellainen "kerralla valmista" meininki.

Pidin siitä, kuinka Ron kertoo vähän jokaisesta perheenjäsenestä miten he pärjäävät ja vasta sitten päätyy kertomaan, miten itse pärjää ja mitä kaipaa. Kuulostaa Ronilta, ja kun vielä lopussa Ron muistuttaa Hermionea pitämään huolta itsestään.

Tästä jäi kenties hieman epäselväksi, mitä lopulta on tapahtunut ja missä vaiheessa tässä oikein eletään. Mutta se ei haitannut, koska nyt voin ajatella, että Ron ja Hermione eivät ole eronneet, vaan kenties vaan Hermionen töiden ja Ronin surun vuoksi asuvat jonkin aikaa erillään, ja palaavat sitten onnellisina yhteen. Etkä toivottavasti riko tätä mun ajatusta nyt!

Anyway, kiitos tästä(kin) tekstistä, surullisuudestaan huolimatta se oli hyvin kaunis, enkä kadu yhtään, että tän päivän teema tuntuu olevan surullisuus, jos ne tekstit on tällaisia!

[Vilna]

;____; yhyy

Musta oli kivaa lukea Ronin kirjoittama kirje! Hermionen kirje Ronille ois ollut varmaan ihan erilainen, jotenkin miellän että Ron näyttäisi tunteensa tällä tavalla paperille (pergamentille) kirjoitettuna paremmin, ja Hermione taas pystyisi ilmaisemaan paremmin sanoin. Hermione on ehkä niin analysoiva, että kirjeestä ois tullut jotenkin kliinisempi, en tiedä. Joka tapauksessa tykkäsin, että tää oli kirjoitettu Ronin PoV:ista.

En ikinä tykkää, kun Ronille käy huonosti, haha. Heräsi mielenkiinto, minkälainen tilanne on saanut Ronin kirjoittamaan tämmösen kirjeen ja mitä kirjeen lähettämisen jälkeen olis tapahtunut. Tykkään Lauchuon ajatuksesta, siitä että kenties tää ero olis vaan väliaikainen ja johtuisi tosiaan Hermionen työstä. Elän onnellisesti tällaisessa kuplassa, kunnes mulle toisin sanotaan. Muita häiritsi 'Mione, mua ei. Ainut asia, mikä mua häiritsee tuossa lempinimessä on toi '-merkki. Mione. 'Mione. Häiritsevää. En muista miten yleensä porukat kirjoittaa sen, mutta mua on aina häirinnyt se. Joka tapauksessa, musta on hyvin ronmaista käyttää hellittelynimeä. :--)

Ronin jaarittelu ja aiheesta eksyminen on kans hyvin IC:mäistä käytöstä ko. hahmolta ja no niin. Tää on tosi haikea, tunteellinen. Hieno. Kysymyksiä herättävä kans. Tykkäsin tästä tosi paljon, en panis pahakseni vähän onnellisempaa Romionea myöskään, haha. Kiitti Fracuma. ♥

[LillaMyy]

Heh, jos yhtyeen tuotantosi biisit ovatkin mollivoittoisia, niin ainakin se on sitten nappivalinta sulle, koska musta tuntuu, että sun tuotantokin on hyvin pitkälti mollivoittoista. Vaikka on sullakin omat onnellisemmat hetket, mutta silti varmaan enin osa, mitä ainakin itse olen sulta so far lukenut, on ollut surullisempaa tavaraa.

Tämäpäs oli jotenkin... jännä... Tai siis, sain alussa jotenkin hirveästi sellaista vibaa, että Ron olisi kirjoittanut Hermionelle kirjettä, koska tämä oli kuollut ja Ron kaipasi tätä. Mutta sitten kuitenkin tultiin kohtaan, jossa puhuttiin Ginnystä ja Harrystä, joten selkeästi Hermione sitten kuitenkin on elossa, koska kuolluthan ei voisi tavata heitä (elleivät sitten hekin olisi kuolleita...) ja lopulta tuohon "älä vastaa tähän" -kohtaan, joka viimeistään romutti teoriani. Minä (kuten muutkin) tykkäsin tosi paljon siitä, että tämä oli kirjoitettu juuri Ronin näkökulmasta, kenties tämä olisi Hermionen POV:illa ollut jotenkin "tehottomampi", koska Hermionelle on helpompaa puhua tunteistaan kuin Ronilla. Näin tämä tuntuu jollain tavalla ehkä "surullisemmalta", kun Ron jaarittelee koko kirjeen läpi, mikä ehkä kertoo siitä, kuinka vaikeaa hänellä on pukea asioita sanoiksi, mikä taas kertoo siitä tunteen määrästä. Jos hän tuntisi vähemmän, olisi paljon helpompia kertoa se suoraan.

Pari muuta myös nosti esille tuon eron, ja että se johtuisi Hermionen työstä, mikä on hyvin mahdollista. Itse kuitenkin sain tästä ehkä enemmän sellaisen kuvan, että vaikka se itse eroaminen olisi tapahtunut sen takia, että Hermionella on niin paljon töitä, ettei hänellä ole aikaa parisuhteelle (tai jotain), en kuitenkaan osaa ehkä ajatella sitä vain väliaikaisena. Se syy saattaa ehkä olla tosiaan ne työt, mutta mä pitäisin sitä kyllä silti ihan "kunnon erona", eikä vain "pidetään hetki taukoa" -tyylisenä ratkaisuna. Nyt mä myös komppaan VilnaKaarnea siitä, että 'Mionen edessä ollut ' ehkä vähän pomppasi silmille. Lempinimen käyttö toimii hyvin, ja kertoo myös mun mielestä paljon siitä, että tässä ei kirjoiteta kirjettä ihan kenelle tahansa, vaan erityisen tärkeälle ihmiselle, mutta tuo heittomerkki jotenkin ei sopinut ehkä sen eteen. Itse en ole ikinä käyttänyt Mionea, mutta itse ehkä jättäisin kyllä sen heittomerkin sieltä edestä pois...

Kiitoksia kuitenkin tästä, tykkäsin todella paljon! (: Tällaiset kirjemuotoiset tekstit muutenkin tuo jollain tapaa ehkä enemmän esille siitä hahmosta, joka sen on kirjoittanut kuin tavallinen ficci, jossa pitää kertoa paljon muustakin kuin vain hahmojen ajatuksista. (: