Kuudes osa
Aamuaurinko loistaa kirkkaasti läpi ikkunoiden ja valaisee ystävysten, lukuunottamatta Salazaria, krapulaiset kasvot.
Salazar onkin se, kuka ensiksi nousee, ja hän lähtee suoriltaan ulkosalle käveleksimään.
Rowena hieroo naamaansa ja nousee istuma-asentoon, kun ei muuhun vielä kykene.
"Yh, hengitykseni", Rowena nyrpistää nenäänsä ja katsoo joskos muut olisivat valveilla. Mutta ei, ehei. Godrick pötköttelee kummallisessa asennossa ja Helgaa ei saisi heräämään edes vakavilla uhkailuilla tai lohikäärmeen karjunnoilla.
Ja Rowena päättää poiketa ulos vaikkei se ajatus ollut ensimmäisenä hänen mielessään vielä hetki sitten.
"Sieltähän se peikko tulee", virnistää Salazar puun luota Rowenan siristellessä silmiään kirkkaalta auringolta.
"Näytänkö niin kamalalta? Jassoo. No, minkäs teet. Sinä et tainnut litkiä niin paljon?" Rowena veikkaa istuessaan puun varjoon.
"Niin, en litkinyt", Salazar myöntää ystävälleen.
"Vaivaako sinua jokin? Puhu nyt. Kuuntelen minkä pystyn. Keskittymiskykyni ei nimittäin vieläkään -"
Salazar keskeyttää naisen.
"Ei mikään. Mennään nyt takaisin, on tekemistä", Salazar nousee ylös ja tarjoaa auttavaa kättään Rowenalle.
"Hmm... selvä. Mutta tiedoksesi vain, he nukkuvat vielä."
Parin kellonpyörähdyksen päästä on Godrick täydessä vauhdissa.
"Loppuvalmistelujen aika. Helga. Lähetän sinut matkalle viemään tietoa tästä paikasta jästisyntyisille oppilaille. Tiedät kyllä mitä tehdä! Rowena, sinä voit valmistella kirjeet ja viedä ne asianomaisille joko henkilökohtaisesti tai sitten täältä käsin lähettämällä. Minä palkkaan henkilökunnan koska tulemme tarvitsemaan sitä jokusen ja sinä Salazar, oletko valmis siistimään paikkoja vähän tai tällaista mukavaa? Voit pitää huolta tästä paikasta! Emmehän halua tätä tuhottavan", kysyy Godrick.
"Kyllä. Minä teen sen", sanoo Salazar vaikka häntäkin houkuttaisi välillä lähteä jonnekin muualle.
"Lähdemmekö nyt matkaan?" kysyy Rowena vaikka jo kiinnittääkin viittaansa.
"Vaikka. Mitäpä sitä pitkittämään! Usko pois, Luihuinen, palkkaan parhaat velhot ja noidat näihin hommiin!" Godrick on riemuissaan.
Yhdessä he kolme astuvat ovista ulos remakasti nauraen jollekin vitsille jonka Helga kertoi.
Ja nyt se kaikki on Salazarin. Hetken aikaa, mutta kuitenkin. Salazar alkaa kävelemään ympäri Salia ja miettii ja miettii. Sitten hän keksii ajatuksen. Hän aikoo rakentaa kammion. Salassa muilta. Hän menee suorittamaan tehtäväänsä muitta mutkitta ja päättää sijoittaa tämän paikan vessaan. Ehkä joku typerä oppilas keksii kadota sinne. Jästisyntyinen.
Godrickin tehtävä on hankala, joten hän menee tapaamaan erästä erittäin tiukan näköistä herraa, jolta löytyy ratkaisu moneen ongelmaan. Godrick astuu sisään ovesta, jossa lukee Velhojen ja noitien taipumusapu, vihreillä että keltaisilla kirjaimilla.
Putiikki, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on hyvin pienehkö ja mies pöydän takana erittäin keskittynyt tuijottamaan pergamentin palasta.
Godrick rykäisee. Hän ei ole oikein hyvä tällaisissa bisnesasioissa.
"Kas päivää. Milläs asioilla olette? Minne tarvitsette apua? Voin kutsua kenet tahansa tänne pika pikaa", yllättäen mies hymyilee.
"Opettajia tarvittaisiin muutama. Sitten myös vahtimestari. Kouluhenkilökuntaa", Godrick ottaa hatun päästään hieman myöhässä.
"Odotas..." mies ottaa hyllystä ison kirjan.
"Paljasta lumoutes, heijasta opettajaases", mies sanoo uupuneena ja tyhjälle sivulle alkaa ilmestyä nimiä. Hän kääntää sitten kirjan ympäri ja napauttaa sormea sen päällä. Godrick menee katsomaan kirjaa lähempää.
"Nämäkö ovat ne joihin ottaa yhteyttä? Kiitos, minä otan -"
"Vai halunnetko heidät nyt paikan päälle? Voin kutsua. Annan luvan käyttää sulkakyniä, pergamenttia ja tuota kopperoa jossa voit haastatella tulijoita ja valita mielestäsi pätevimmät. Ellet sitten halua käyttää totuuskynää, joka valitsee parhaimmat puolestasi. Se arvioi haastateltavien rehellisyyttä, luotettavuutta ja pätevyyttä."
Godrickin ilme on niin hämmästynyt, että se pitäisi muiden toverien päästä näkemään.
"Näinkö helppoa tämä on - no kyllä, tuo heidät tänne. Minulla on aikaa", Godrick kuitenkin maksaa miehelle muutaman kaljuunan.
Helgalla on kirja matkassaan ja hän katsoo osoitteita joihin poiketa. Niitä on vähän. Ja siellä ovat lapset ja vanhemmat järkyttyneitä. Helga taitaa kyllä rauhoittelun ja hän onkin siksi paras tähän tehtävään. Hän kertoo kaiken minkä kykenee ja sanoo, etteivät noidat ja velhot todellakaan ole sellaisia kuin uskotaan. Hän taikookin kukkamaljakon ja kukkia eräälle perheelle.
Rowena poikkeaa kaupassa ja kirjoittelee kirjeitä samalla kun syö munuaispiirakkaa.
Sitten hän alkaa viemään kirjeitä lapsille ja siitäkös vasta syntyy supinaa ja riemua noitien ja velhojen pienessä yhteisössä.
Pian he pääsevät oppimaan kuinka loitsia!