Nimi: Tulit minua vastaan
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama
Hahmo(t): Severus Kalkaros, James Potter
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, enkä toisen rivin kursiivia pätkää (joka on Kaparin suomennoksesta
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset), enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.
A/N: Idea ei ole alun perin minun, löysin sen googlen kuvahaulla (ja tietysti hukkasin), eräänlaisena tilannekuvauksena ja minä päätin maalata siitä raapaleen. Koska Severuksesta on auennut allekirjoittaneelle paljon enemmän sen jälkeen, kun tutustuin
Fractaan, omistan tämän pienen hänelle.
(Ainiin haasteet...) Osallistun tällä Vuosi rapalehtien V, Neljän tuvan haaste II ja Aakkoshaasteeseen.
Tulit minua vastaanSormien ote pojan kaavusta irtoaa.
”Katso… Minua…”Viimeisen henkäyksen myötä Severus sulkee silmänsä, tai siltä se ainakin tuntuu. Avatessaan ne hän näkee vain valkoista valoa joka puolella, ja ensimmäisenä hänen mieleensä nousee Lily.
Pian hän näkisi taas Lilyn.
Keskellä kirkkautta Severus erottaa ihmishahmon. Hän ymmärtää kävelevänsä vasta kiihdyttäessään askeliaan.
Sen on pakko olla Lily. Kukaan muu ei tulisi häntä vastaan.
Severus ei tajua hymyilevänsä, mutta hänen suupielensä kaartuvat hieman ylöspäin. Hymy on pehmeä, suorastaan lämmin, kunnes se riistetään hänen huuliltaan. Sen tekee sotkuinen musta hiuspehko ja ruskeat silmät, joissa tällä kertaa ei loista huvittuneisuus.
James Potter.
Sanomatta sanaakaan Potter sulkee Severuksen kiusalliseen halaukseen. Siinä ei ole mitään järkeä. Severuksen mielessä käväisevät muistot, joita James on jättänyt hänelle kouluajoista. Ne teot, joita ei saa tekemättömiksi.
Se kaikki, mikä riitelee vallitsevan tilanteen kanssa.
Severus nostaa kätensä toisen olkapäille työntääkseen tämän kauemmas. Jamesin sanat saavat kuitenkin eleen kuihtumaan kasaan.
”Kiitos, kun huolehdit pojastani.”