Kirjoittaja Aihe: Tulit minua vastaan, S  (Luettu 2857 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Tulit minua vastaan, S
« : 15.06.2016 20:58:45 »
Nimi: Tulit minua vastaan
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama
Hahmo(t): Severus Kalkaros, James Potter
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, enkä toisen rivin kursiivia pätkää (joka on Kaparin suomennoksesta Harry Potter ja Kuoleman varjelukset), enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.

A/N: Idea ei ole alun perin minun, löysin sen googlen kuvahaulla (ja tietysti hukkasin), eräänlaisena tilannekuvauksena ja minä päätin maalata siitä raapaleen. Koska Severuksesta on auennut allekirjoittaneelle paljon enemmän sen jälkeen, kun tutustuin Fractaan, omistan tämän pienen hänelle. :-*
(Ainiin haasteet...) Osallistun tällä Vuosi rapalehtien V, Neljän tuvan haaste II ja Aakkoshaasteeseen.


Tulit minua vastaan

Sormien ote pojan kaavusta irtoaa.

”Katso… Minua…”

Viimeisen henkäyksen myötä Severus sulkee silmänsä, tai siltä se ainakin tuntuu. Avatessaan ne hän näkee vain valkoista valoa joka puolella, ja ensimmäisenä hänen mieleensä nousee Lily.

Pian hän näkisi taas Lilyn.

Keskellä kirkkautta Severus erottaa ihmishahmon. Hän ymmärtää kävelevänsä vasta kiihdyttäessään askeliaan.
Sen on pakko olla Lily. Kukaan muu ei tulisi häntä vastaan.

Severus ei tajua hymyilevänsä, mutta hänen suupielensä kaartuvat hieman ylöspäin. Hymy on pehmeä, suorastaan lämmin, kunnes se riistetään hänen huuliltaan. Sen tekee sotkuinen musta hiuspehko ja ruskeat silmät, joissa tällä kertaa ei loista huvittuneisuus.

James Potter.

Sanomatta sanaakaan Potter sulkee Severuksen kiusalliseen halaukseen. Siinä ei ole mitään järkeä. Severuksen mielessä käväisevät muistot, joita James on jättänyt hänelle kouluajoista. Ne teot, joita ei saa tekemättömiksi.

Se kaikki, mikä riitelee vallitsevan tilanteen kanssa.

Severus nostaa kätensä toisen olkapäille työntääkseen tämän kauemmas. Jamesin sanat saavat kuitenkin eleen kuihtumaan kasaan.

”Kiitos, kun huolehdit pojastani.”
« Viimeksi muokattu: 15.06.2016 21:05:01 kirjoittanut Saappaaton »


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 011
    • Mieleni on maalaus
Vs: Tulit minua vastaan, S
« Vastaus #1 : 17.06.2016 01:04:11 »
En ollut todellakaan valmis tähän tunnetulvaan kun avasin tämän. Ensinnäkin, Severuksen kuolema otti jo silloin hyvin koville ja tämä kuvaus... Tämä hetki. On jotenkin hankala saada ajatuksia kasaan koska tämä oli vaan niin hyvä pieni tuokiokuva. Se, miten aidosti James kiittää ja miten Severus ei torju tätä kiitosta. Tulee vaan mieleen tilanne, jota Lily seuraa kaukaa hymyillen lämpimästi.

Tämä oli tosi ihana! ♥
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Tulit minua vastaan, S
« Vastaus #2 : 17.06.2016 22:22:35 »
Voi ei apua! Miten näin pieni pätkä voikaan herättää näin suuria tunteita! En saa itseäni henkisesti kasaan vähään aikaan, tämä oli ihana.

Giäähh, mitä voin sanoa? Severuksen kuolema oli koskettava jo kirjassa, saati tässä kun mennään astetta pidemmälle. Se, miten Severus kaipaa Lilyä ja luottaa tämän tulevan häntä vastaan, hymyilee. Sitten vastassa onkin James, James joka on tuntenut häntä kohtaan kaikkea muita kun lämpimiä tunteita. Olet kuvannut tilanteen aidosti, Kalkaroksen hämmennys ja luonne tulevat hyvin esille. Viimeinen lause kruunaa kaiken, melkein itkettää mutta kyyneleet eivät vain tule. Luen lopun pala kurkussa uudelleen ja uudelleen, tämä on kaunis teksti. <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tulit minua vastaan, S
« Vastaus #3 : 14.07.2016 10:25:21 »
Josko taas vaikka koittaisin sanoakin jotain, kun tämän olen kerta lukenutkin jo pari kertaa. (:

Voi hyvänen aika oikeasti, en ymmärrä, miten tämän alku ja loppu voi olla niin kuin yö ja päivä. Alussa sitä ajatteli, että tästä tulee jotain söpöä "jee, näen sinut uudestaan, ollaanko taas ystäviä!?" juttua ja sitten tulee loppu ja ;;;;________________;;;; ! Oikeasti, tuo loppu on vaan jotain niin sydäntä raastavan aitoa, että eihän tässä hyvänen aika VOI olla parkumatta silmiään päästään! >>>: Etenkin, kun tietää, mitä näiden kahden välillä tapahtui oikeasti heidän elossa ollessaan. Siinä valossa tuo lopetus vasta aiheuttaakin itkureaktion, vaikka olisi tämä ilman sitäkin varmaan saanut allekirjoittaneen kyyneliin.

Olet kyllä onnistunut kirjoittamaan tämän todella osuvasti, sillä tästä todella huomaa, kuinka Severus aluksi odottaa ja haluaa nähdä Lilyn ja kuinka se kaikki sitten yhtäkkiä kääntyykin ihan toiseen suuntaan, kun vastassa onkin James, ja sitten taas tulee hieman erilainen vastaanotto, kun herra Potter saa suunsa auki. Olisi toisaalta voinut olla ihan hieno lisä tähän, jos tässä olisi kerrottu myös Lilyn reaktio tähän, mutta toisaalta tämä toimii ehkä paremmin tällaisena lyhyenä pakettina. Pidennetty versio olisi voinut viedä tunnelmasta palasen pois.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Vs: Tulit minua vastaan, S
« Vastaus #4 : 29.04.2017 23:03:32 »
Hui, tämä on aika jännittävää koska en yhtään tiedä mitä odottaa! James ja Severus samassa tekstissä vaikuttaa siltä, että tämä ei ainakaan mitään fluffidraamaa ole vaan ehkä vähän jotain muuta, saapa nähdä!

Voi ei, tämä oli niin surullinen!! ;___; En oikein edes osaa sanoa tästä mitään, koska ajatuksissani ei juuri nyt kulje oikeasti yhtikäs mitään. Mutta tämä oli... kaunis? Oli jotenkin todella liikuttavaa, kuinka Severus tuolla tavalla kuolemansa kynnyksellä näkee Jamesin, joka kiittää häntä siitä, että Severus on pitänyt huolta Harrysta. Tämä ei ollutkaan yhtään paha, vaikka ensin kyllä kieltämättä luulin, että tässä on kyseessä jokin outo unikohtaus (hienosti en tajunnut ensin tuota alkua yhdistää kohtaukseen vaikka luinkin tuon lainauksen alkuperän alkutiedoista...), jossa sitten tapahtuu jotain pahaa, tai ehkä jokin sellainen missä kuolluthenki-James estää Severusta pääsemästä Lilyn luokse tuonpuoleisessakaan tai jotain. Mutta sitten tää olikin tällainen ja tää oli oikeasti tosi surullinen!

Pidin tästä kaikesta huolimatta. Tää oli kaunis ja ihana pieni tunnelmakuvaus Severuksen kuolemasta ja siitä, mitä silloin tapahtuu. En tiedä, en osaa sanoa mitään järkevää. Mutta tämä oli ihana, kiitos kun linkkasit <3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 181
Vs: Tulit minua vastaan, S
« Vastaus #5 : 30.04.2017 16:31:22 »
Olinkin tämän jo aiemmin lukenut, mutta jäi nähtävästi kommentoimatta. Onneksi tämä nousi taas syvyyksistä esiin!!

Minusta on kauhean hauska ajatus, että kaikki nämä henkilöt kohtaisivat taas kuoleman jälkeen. Ottaen huomioon kaiken, mitä on tapahtunut Lilyn ja Jamesin kuoleman jälkeen, suhtautuminen moneen asiaan olisi varmasti muuttunut. Ja ehkei tuossa vaiheessa enää jaksa kantaa kaunaa. Toisaalta luulisi, että Jamesilla on ehtinyt olla niin tylsää, että pieni tappelu vain piristäisi :D

Tykkään myös siitäkin tässä, että edes kuollessaan Severus ei voi saada Lilya, koska James. Vaikka kuinka olisi ihanaa nähdä hänet vihdoin uudestaan, ei Lily edes kuolemassa ole hänen. Mutta ehkä Severuskn voi päästä asiasta yli vihdoin. Varsinkin tämän reaktio lopussa oli ihana ja vähän repi minun sydäntäni <3

Tämä on todella kaunis <3 Minä niin tykkään Severuksesta ja se on tässä kauhean reppana ;_; Toivottavasti hän nyt vihdoin saa rauhan. Kiitos paljon tästä <33


And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros