Ikäraja: S
Fandom: Riverdale
Genre: ystävyysfluffy
Hahmot: Archie & Betty
Vastuuvapaus: En omista sarjaa tai sen maailmaa, en tienaa.
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla 'viikoittain', Otsikoinnin iloja (X ja Y -otsikko), Ficlet300 (82. Ystävä)
A/N: Koska Riverdalesta on tullut yksi uusi suosikkini, ja halusinpa raapustaa jotain höttöistä Archien ja Bettyn ystävyydestä (vaikkakin Archie on aikamoinen tollo :p). Sijoittuu kesän alkuun ennen sarjan tapahtumia. En tiiä mistä tää kolajuttu on tullut, mutta jotenkin identifioin sen tosi merkittäväksi osaksi tän sarjan syöminkejä. :3
”Archielle tuplajuustohampurilainen… ja Bettylle kananugetteja ja ranskalaiset. Ja molemmille tietysti pullot kolaa. Olkaapa hyvä, herrasväki.”
”Kiitos, Pop.”
Betty väläytti leveän hymyn dinerin omistajalle ja Pop porhalsi takaisin keittiöön. Archie nappasi yhden ranskalaisen Bettyn edessä komeilevasta kasasta ja nakkasi sen dipattuaan suuhunsa. Betty katsoi muka paheksuen häntä.
”Hei, ne ovat minun!”
”Näyttivät vain niin herkullisilta – ja sinä tuskin ihan hirveästi suutuit tästä maailmanrauhaa järkyttävästä teosta?”
Olihan Archie oikeassa. Betty ja hän olivat tottuneet jakamaan suunnilleen kaiken, ilon ja surun ja kaiken siltä väliltä. Sitä oli asua kadun vastakkaisilla puolilla ja kasvaa yhdessä.
Koulu oli loppumassa siltä keväältä, ja sen kunniaksi Archie ja Betty olivat päättäneet tulla juhlimaan kiireiden hetkellistä päättymistä. Edessä olisi kuitenkin suuri muutos, koska he aloittaisivat syksyn tullen lukion ja joutuisivat samalla ottamaan todellisen harppauksen elämässään. Kaikki muuttuisi, mutta toiveikas sai tietysti olla.
”Archie.”
”Hmh?”
”Minusta tämä on aika kiva tapa päättää vuosi. Kuitenkin kesällä meillä molemmilla on omat kiireemme, emmekä ehdi varmaankaan nähdä paljon näiden seuraavan parin kuukauden aikana.”
”Niinpä… minulla on isän työmaahommatkin.”
”Sinun täytyy kuitenkin luvata minulle yksi asia.”
”No?”
”Pidetään yhteyttä. Viestitellään ainakin viikoittain. Ja käydään joskus syömään hampurilaisetkin.”
Archie hymyili Bettyn sanoille ja nyökkäsi innokkaasti. Betty oli kuitenkin hänelle tärkeä ystävä eikä heidän ystävyyttään voisi rikkoa mikään.
Saatuaan ruokansa syötyä Archie ja Betty ostivat vielä toiset pullot kolaa ja nautiskelivat lempeän lämpimästä alkukesän päivästä. Kaksikko käveli Sweetwater-joen rantaan ja katseli, kuinka linnut lentelivät vehreästä puusta toiseen. Betty nojasi Archien olkapäähän ja imi pillillä imelästi kuplivaa juomaa, joka sai hänet täyttymään loppumattomalla ilon tunteella. Archie puhui innoissaan suunnitelmistaan isän rakennusfirmassa ja Betty kertoi, kuinka iloinen oli siskonsa Pollyn onnen takia.
Siinä oli kaksi parasta ystävystä ja idylli, jota mikään ei voisi murtaa.
