Ja eikö lentokoneissa yleensä ole vessa, ainakin on ollut aina kun mä olen ollut koneessa. JATKOA
Samaa mieltä, mutta ajattelin että James ei velhona välttämättä tajuaisi sitä eikä kehtaisi kysyä Lilyltäkään. Itse olen kyllä kanssa lentänyt pienestä (kolme lattialle kaadettua juomaa ja yksi omenamehu sisaren syliin...
)
Kiitos kommenteista kaikille! Olen aina ihan innoissani kun niitä saan...
Luku 3
Lily heräsi venytellen. Hän katsoi aluksi onnellisena ympärilleen kuten aina herätessään, mutta kun muisti edellisen illan tapahtumat, häntä ei liiemmin hymyilyttänyt. Hänestä tuntui kuin joku olisi vetänyt verhot ikkunan eteen. Illalla Lily oli huomannut kylpyammeen puuttumisen ja tullut hirveän huonolle tuulelle. Sen jälkeen hän oli ärsyyntynyt uudestaan Jamesin hotellikepposesta tämän muistutellessa siitä, ja lasit olivat rikkoutuneet kirousten osuessa niihin. Riidan lopetti onneksi Miryoki - lyhyehkö ja tumma ystävällinen japanilaisnainen joka oli illalla vienyt heidät huoneisiin – tulemalla pyytämään heitä rauhoittumaan. Tajuamatta kuitenkaan että jutussa oli jotain yliluonnollista. Ja… Ja…. Lily yritti hillitä ajatusten tulvaa. Kaikki oli ollut vain kuin sumua, mutta silti illan hämärät muistot satuttivat Lilyä. Hän huokaisi yhtäkkiä todella väsyneenä ja käänsi kylkeä.
James ilmestyi huoneeseen varoittamatta kantaen täyttä aamiaistarjotinta ja huomasi Lilyn vilkaisevan siihen nälkäisenä.
”Huomenta”, mies käheällä äänellä ja hymyili sovittelevasti. James toivoi koko sydämestään, että hän saisi tuon vihan Lilyn silmistä pois, saisi hänet nauramaan. Hän oli halunnut itse tuoda Lilyn aamiaisen, näyttää hänelle että välitti. Näyttää että rakasti. Syvästi. Ja vain tuota kaunista naista. Mutta edelleenkin Lily katsoi Jamesia myrkyllisesti.
”Herra Potter yrittää siis sopia”, hän ilkkui, ”- vaan minullepa se ei käy. Luuletko että olen joku niistä teidän vähäjärkisistä teinirakkauksistanne? Minua ette huijaa!” Naisen koko olemus oli täynnä raivoa.
James tunsi olevansa hetken kuin pikkulapsi jolta oltiin otettu karamelli pois, mutta kokosi pian itsensä. ”Selvä”, hän huusi ja paiskasi oven kiinni.
Lilyä kadutti jälkikäteen Jamesille huutaminen. Se oli väärin tehty, hän torui itseään, mutta luovutti. Toisen aivopuoliskon Lily tunsi itsensä erittäin tyytyväiseksi. Toinen, no jaa, ei se ollut koskaan toiminut niin kuin piti. Se oli se puoli joka aina esti Kelmejä uittamasta Kalkaroksen päätä - tai jotain muuta ruumiinosaa - vessanpöntössä. Ja tänään se keksi sääliä James Potteria. Lily tuhahti ja rupesi valmistautumaan kylpyyn. Ja muisti taas kerran tuon ikävän epäkohdan muuten miellyttävän hotellin palveluksessa. Hän jätti peseytymättä ja pukeutui lempifarkkuihinsa sekä vaaleaan puseroon.
James käveli hotellin käytävillä tietämättä minne mennä. Aina hän pettyi kun Lily katsoi häntä vihansa vallassa. Hän kärsi joka hetkestä enemmän kuin tajusi. Mutta ei voinut päästää irti. Hän antoi kyynelehtimiselle hetken aikaa syrjäisessä nurkassa, mutta nosti kasvonsa sen jälkeen ylpeästi pystyyn ja ihmetteli itsekin ulkopuolista rauhallisuuttaan. Hänen sisällään tunteet kuohuivat. Tämä on vain yksi viikko, sitten voit unohtaa hänet, hän hoki itselleen.
Tokion kadut olivat kuumia ja ruuhkaisia. Illalla Lilyä ihastuttaneet mainosvalot tuntuivat nyt ahdistavilta. James puhui vain silloin kun oli pakko, ja sai siten Lilyn hän välillä kaipaamaan Jamesin temppuilua. He eivät olleet nähneet mitään erityistä, joten Lily alkoi kyllästyä.
” Mentäisiin Seibuun, olen lukenut siitä matkaoppaasta, se on valtava kauppakeskus ”, hän ehdotti vaikka tiesikin rikkovansa sääntöjä jotka Alastor oli hänelle vannottanut. James näytti innostuvan hetkeksi, mutta nyökkäsi sitten välinpitämättömästi.
Seibu oli täynnä ihania ruokia, vaatteita, meikkejä, koruja sekä sisustusta. Lily kierteli sitä haaveillen. James oli lähtenyt omille teilleen ja hän sai olla rauhassa. Viha katosi hitaasti, ja välillä hän todella ajatteli etsivänsä Jamesin ja pyytävänsä anteeksi. Se voisi helpottaa asioita, Lily puolusteli itselleen. Ehkä James ei enää edes välitä minusta. Sitten hän taas ajatteli kuinka vaikea jättimäisestä ostoskeskuksesta olisi löytää ketään.
Lilyn huomio kiinnittyi erääseen pitkään mieheen, joka seisoskeli kosmetiikkaosaston oven vieressä. Mies Lilystä näytti jotenkin tutulta. Hän kiirehti askeleitaan kunnes oli kuulomatkan päässä ja kääntyi heti sen jälkeen tutkimaan muka kiinnostuneena erästä hyllyä.
”Bella, minulla on asiaa”, mies sanoi jollekin jota Lily ei nähnyt.
”Niin”, vastasi naisen ääni.
”Sain juuri äsken tiedon, kokouksen siirtymisestä parilla. Lordimme hormisiirtyminen hiukan epäonnistui”
”Jatka”, komensi vahva naisääni.
” Hän ilmestyi Grönlantiin keskelle paikallisten inuiittien kyläjuhlia. Kuka hitto oli keksinyt järjestää sinne hormin? ”
Nainen naurahti.
” Oletko sinä tyhmä? Dumbledore on tietoinen hänen heikkouksistaan. Sillä vaikka kuinka voimakas Lordimme onkin, hän on surkea käyttämään hormiverkkoa. Hänen siirtymisensä hormiverkon kautta Tylypahkaan oli varsinainen pohjanoteeraus kuolonsyöjien historiassa ”
Lily ei ehtinyt kuulla enempää, sillä joku kosketti häntä takaapäin, jolloin hän säikähti ja menetti keskittymiskykynsä.
” Hei Evans”, James sanoi. Lily harkitsi hetken kaiken kertomista Jamesille, mutta tiesi että todisteet olivat hatarat. Siksi hän päätti ottaa toisen aiheen.
”Missä olit?” hän tiedusteli rauhallisesti, ja yritti peittää levottomat vilkuilunsa Bellatrixin suuntaan.
”Yritin vain vaihtaa sormuksen jademedaljonkiin”, vastasi mies häpeillen ja käänsi selkänsä Lilylle.
Lilyn sydäntä kirpaisi ikävästi, kun hän ymmärsi mistä sormuksesta James puhui. Ei niin, että häntä kaduttaisi, nainen todisteli itselleen, mutta olisi rukkaset voinut kiltimminkin antaa.
”James, olet loppujen lopuksi ihan kiva tyyppi”, hän kuiskasi ilmaan niin hiljaa kuin osasi, jotta kukaan ei olisi kuullut.
