Posliinilautasia ja kissankorvatyttöjä [S, Dolores Pimento]

[onkonälkä]

Nimi: Posliinilautasia ja kissankorvatyttöjä
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Drama
Ikäraja: S
Haasteet: Kerää kaikki hahmot, Älyttömät otsikot


Posliinilautasia ja Kissankorvatyttöjä

"Hirveä eukko!"
"Minä  vihaan häntä."

Kyllä sitä vähemmästäkin nyppisi. Minä en laisinkaan pidä teini-ikäisistä.
Minulla oli mies ja neljä kaunista tyttölasta. Daisy, Dora, Emily ja Anna. Me tapasimme lauantaisin kävellä viistokujan päähän, siihen pieneen karkkikauppaan ja ostaa suuren pussin karamelleja, ja istua sitten lähistöllä sijaitsevaan jästipuistoon kunnes ilta toi hyönteiset ja vilunväreet iholle. Kaiketi se tuulikin, joka vihreää neuletakkiani hellästi vei, halusi palan säteilevästä onnestani, lämmöstä joka tuli sisältä.

Eräänä lauantaipäivänä satoi niin kovasti, että päätimme lähteä ostoskeskukseen. Ostimme silti karamellipussimme, olihan se meillä tapana. Lapseni olivat kilttejä ja kertoivat aina, minne menivät, joten he saivat kulkea meistä irrallaan, ja kukin sai kymmenen dollaria jästirahaa kulutettavaksi. Katselin sieviä vaaleanpunaisia juhlakenkiä nuorimmaiselleni, Doralle. Vaaleanpunainen oli kaikkien tyttärieni suosikkiväri, ja mikäli he olisivat vain voineet, olisivat he pukeutuneet aina prinsessalle sopiviin hepeniin. Mittasin vaivihkaa kengän pohjaa taikamitallani, kun kuulin niin kamalan tutun, mutta jotenkin vieraan kiljaisun jostakin kauempaa.

Tyttäreni eivät koskaan huutaneet, kiljuneet tai riidelleet, joten kiljaisu ei voinut tietää hyvää.

"Saatanan lapsi! Tiedätkö sinä, mitä tuo lautanen maksoi?" Tuohtunut posliinimyyjä, finnikasvoinen teinipoika, huusi Daisylle, muiden tytärteni katsellessa pelokkaina vaasipinon takaa.
"Anteeksi, minä olen niin kamalan pahoillani", Daisy kuiskasi itku kurkussa. Hän itki lapsistani vähiten, ja myös satuttaessaan itsensä, hän nousi reippaana ylös, nielaisi ja jatkoi leikkejään.
Poika kaivoi taskustaan esineen, jollaista en olettanut jästien kauppakeskuksessa näkeväni. Se oli lyhyt ja kärsinyt taikasauva, arvatenkin häneltä katkaistu. Ja oletettava syy oli live-esityksenä silmieni edessä.
"Minä näytän mitä minä teen vandaaleille", hän huusi ja osoitti tyttäriäni vuoron perään sauvantyngällä.
"EI MINUN TYTTÄRIÄNI!" Huusi mieheni, ja juoksi väliin, vain saadakseen osansa kirouksista, joita posliinikauppias lateli. En tohtinut edes katsoa.

Avasin silmäni varoen, enkä nähnyt jälkeäkään perheestäni. Karkkipussi ja kengät tipahtivat käsistäni ja syöksähdin pieniä lautasia pinoavan posliinikauppiaan luo.
"Mitä sinä teit perheelleni?"
"Minä näytin, miten minä kohtelen pahantekijöitä. Katso, eivätkö he olekin sieviä? Liikkuvat posliinitaulut sata dollaria kappaleelta."
"Paljonko se tekee kaljuunoissa?" Kuiskasin allapäin ja katselin viittä posliinilautasta, joista perheeni tuijotti takaisin. Mieheni, pyöreä ruskea kissanpentu, joka oli selvästi ymmällään. Dora, kaunis vaalea pentu ruskeilla kasvoilla, joka tärisi kokovalkoisen Emilyn lautasessa. Ja yhdessä lautasessa Daisy, joka olisi ihmisen kasvoillaan itkenyt.

Minä vannoin saavani perheeni takaisin. Minä vannoin, etten päästäisi tuota poikaa karkuun. Ja minä vannoin, etten pukeutuisi muuhun kuin tyttärieni suosikkiväriin, kunnes he olisivat taas sylissäni.

[Kaatosade]

Eksyin taas lukemaan otsikkohaasteen kautta, ja myös hahmon. Inhoan Pimentoa kirjoissa varsin raskaasti ja jostain sairaasta syystä tykkään lukea hänestä.

Olipa mielenkiintoinen visio, sait minut jopa pitämään Pimennosta ja säälimään häntä. Selitit hienosti ne karmeat vaaleanpunaiset villapaidat ja kissalautaset ja kaikki. Ilmeisesti taikamaailmassakin on omat terroristinsa, ja miksipä ei olisi. Eivät räjäyttele pommeja busseissa, vaan tekevät taikuudella jotain yhtä karmivaa.

Ja minä vannoin, etten pukeutuisi muuhun kuin tyttärieni suosikkiväriin, kunnes he olisivat taas sylissäni.

Aww. Oikeastaan toivotan Pimennolle menestystä terroristijahdissaan. Mutta voisi hän silti olla Tylypahkan oppilaille vähän kiltimpi. Kiitos tästä, oli oikein virkistävää vaihtelua. <3

[onkonälkä]

Kiitos kommentistasi, Pics Pimento on tosiaan yksi minunkin inhokkihahmoistani, ja mikä olisikaan parempi lähtökohta kirjoittamiselle, kuin inhokkihahmon inhimillistäminen!

[Ales]

Olihan tämä pakko avata, koska
a) oot mun beta (;
b) koska nimi houkutteli
c) koska Pimento

Mä oon aina inhonnu Pottersarjoissa eniten Pimentoa, se on hirveä ämmä >:C Mutta tässä tarinassa mulla itseasiassa kävi sääliksi, jotenkin tosi surullinen kohtaus. Tämänköhän takia Pimento on aina hirveä bitch kaikkia muita onnellisia kohtaan? o:

Järkevää kommenttia tästä ei saa tekemälläkään mutta tiivistetysti kaikki mun ajatukset yhteen = tykkäsin tosi paljon!

Kiitokset,
-A

[onkonälkä]

Hihiiii kiitos Ales Nimi on itseasiassa älytön otsikko-haasteesta, eikä posliinilautasista tule mitään muuta mieleen, kuin Pimento Kiitokset itsellesi ! Kiva, että tykkäsit

[Larjus]

Kun otsikko on napattu Älyttömistä otsikoista, mä jostain syystä aina odotan sellaista enemmän tai vähemmän pilke silmäkulmassa kirjoitettua kevyttä höpöä, joten tämä oli niistä odotuksista johtuen yllättävänkin vakava! Mikä ei kyllä haitannut lainkaan. Kiva lukea tällaisia pohjimmiltaan synkkiäkin tekstejä, koska kun tuota tilannetta tarkemmin ajattelee niin hitto, miten karua ja julmaa. Kyllä tuollainen muuttaisi ketä tahansa, ja myötätuntohan tässä herää Doloresta kohtaan. Vaikka en minä hänestä siltikään pidä (Henkilönä, hahmona hän on ihan mielenkiintoinen.)

Kivasti olit selittänyt tällä sen, miksi Pimennolla on työhuoneessaan niitä kissalautasia ja miksi hän pukeutuu aina pinkkiin. Tuo ihan eri lailla syvyyttä hahmoon kuin jos hän vain sattuisi tykkäämään pinkistä ja pitämään kissalautasia söpöinä