Nimi: Kymmenen kuppia kahvia
Kirjoittaja: aamutähti
Fandom: Varjojen kaupungit
Paritus: Alec/Magnus
Ikäraja: S
Genre: one shot, draama
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat mahtavalle Cassandra Clarelle.
Summary: Alec ei vastaa. Magnus soittaa hänelle kaksitoista kertaa, laskee aina kolmekymmentä piippausta ennen kuin katkaisee puhelun ja soittaa uudestaan. A/N: En oikeestaa tiiä lukeeko kukaa enää Malec-ficcejä (varsinkaan kirjapohjasia) tai suomeks mitään ikinä. Aina saa kuitenki yrittää joten täällä sitä ollaan. Toivottavasti ees joku sais jotain
iloa tästä ja vaikka jättäis jonku kommentinki tai jotain sinne päin.
in english:
https://archiveofourown.org/works/24338485-
Kymmenen kuppia kahviaMagnus istuu loft-asuntonsa olohuoneessa ilman paitaa ja hörppii liian kuumaa kahvia tylsänharmaasta pahvimukista. Hänen kullanvärinen seinäkellonsa tikittää kuolettavan hitaasti kohti kello yhdeksää aamulla.
Ennen aika oli edennyt Magnuksen silmissä nopeammin kuin valo, päivät tuntuivat hänestä tunneilta, vuodet viikoilta. Mutta kun Magnus oli ensimmäisen kerran katsonut Alecin taivaansinisiin silmiin, oli tuntunut, kuin hänen tikittävä kellonsa olisi pysähtynyt, ja vasta heidän ensisuudelmansa jälkeen jatkanut matkaansa viimeisillä voimillaan kestääkseen maailmanloppuun asti.
Nyt aika tuntuu etenevän hitaammin kuin viimeiseen sataan vuoteen. Magnus laskee puolityhjän kahvimukinsa pöydälle. Hän kurottaa ottamaan puhelimensa pöydältä. Sen kello on minuutin ja kolme sekuntia seinäkelloa edellä, mutta vaikka hän katsoisikin aikaa seinäkellostaan, Alec olisi silti myöhässä. Hän oli luvannut olevansa Magnuksella yhdeksältä.
Magnus 9.01: Alexander sä oot myöhässä
Magnus 9.01: Kahvi jäähtyy
Tik tik tik.
Kuluu kymmenen minuuttia, eikä Alecista kuulu mitään. Magnus ei silti jaksa olla huolissaan. Voi olla, että Maryse on saanut poikansa kiinni aamuhiippailuista, ja Alec on joutunut posket helvetin tulta leiskuen selittämään tarinan keksitystä aamulenkistä.
Seinäkello näyttää yhdeksän seitsemäntoista, kun Magnuksen puhelin ilmoittaa uudesta viestistä.
Alec 9.17: Anteeks, tuli kiireinen keikka tappaman muutama demoni. Tuun sinne heti, ku tää juttu on selvitetty.
Alec 9.17: Pidä se kahvi lämpimänä
Magnus 9.17: Oo nopee, en oo saanu suudella sua kahteenkymmeneenkolmeen tuntiin
Magnus 9.18: Enkä välttämättä selvii pidempään
Magnus 9.18: Eikä tää kahvikaan, saatan juoda sen
Alec ei enää vastaa. Magnus ristii pitkät, nahkahousuihin verhotut jalkansa ja tuijottaa seinään. Se kimaltelee heikosti aamuauringon säteistä. Glitterhileet ympäri asuntoa ovat jäänteitä muutaman viikon takaisista juhlista. Hän oli kutsunut Alecin, totta kai, mutta tämä vain luultavasti pudisteli päätään puhelimen toisessa päässä ja oli lopulta sanonut ”ei nyt tällä kertaa.”
Magnus on odottanut kärsivällisesti koko heidän yhteisen aikansa sitä, että Alec viimein sanoisi ”hyvä on”, ja haluaisi näyttäytyä hänen seurassaan. Kävellä Brooklynin läpi käsi kädessä, suudella häntä, näyttäytyä
oikeasti yhdessä. Magnus kuitenkin tietää, ettei se ole kiinni siitä, että Alec häpeäisi häntä.
Herranen aika, Magnushan pitää parhaat juhlat koko New Yorkissa.
Magnus napsauttaa sormiaan, taikoo itselleen uuden kahvikupin. Puhemies Miau hyppää hänen syliinsä, läikyttää kuuman kahvin Magnuksen päälle.
”Typerä kissa”, Magnus mutisee. Hän laskee kahvikupin lasiselle sohvapöydälle, se pölläyttää pienen hilekasan ilmaan. Magnus voisi sormiaan napsauttamalla siivota koko huushollin, mutta sotku on alkanut tuntua jo kotoisalta, eikä Alec valita, vaikka hänen tylsät villapaitansa kimaltelevatkin vähäsen.
Magnus vaihtaa vaatteensa, nahkahousuista valkomustaraitaisiin farkkuihin. Hän ei vaivaudu vieläkään laittamaan paitaansa päälle, tuskin se Alecia haittaa kun tämä viimein ottaa asiakseen ilmaantua paikalle.
Kello lyö pian yksitoista. Magnus seisoo ja tuijottaa ulos, odottaa tumman hahmon ilmaantuvan aurinkoon ja pysähtyvän hänen ovelleen. Alecia ei kuitenkaan näy, ja Magnus kurtistaa kulmiaan.
Magnus 11.03: Rakas Alexander, kahvi on jääkylmää
Viestissä ei oikeastaan ole järkeä, sillä Magnus voi taikoa uusia kahvikuppeja vaikka joka minuutti.
Magnuksen puhelin pysyy hiljaisena. Hän istuu sohvallaan, leikkii sinisellä tulilieskalla, katselee, kun Puhemies Miau kiipeää sohvapöydälle ja kaataa hännällään taas yhden jäähtyneistä kahvimukeista.
Magnus toivoo, että Alec on vain vahingossa onnistunut tuhoamaan puhelimensa. Hän kuitenkin tietää, että jokin on pielessä, Alec olisi jo ilmaantunut, tai vaikka soittanut rakkaan siskokultansa puhelimesta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu.
Magnus ei ole koskaan tuntenut itseään niin turhaksi. Hän haluaa juosta Brooklynin halki Instituuttiin, varmistaa, että Alecilla on kaikki hyvin. Mutta sen sijaan hän istuu sohvallaan, juo vuoroin liian kylmää ja liian kuumaa kahvia ja odottaa, että Alec soittaisi hänen ovikelloaan, ja Magnus voisi kietoa kätensä hänen ympärilleen ja painaa kahvinmakuisen suunsa Alecin huulille.
Hän uskottelee itselleen, että jos jotain olisi tapahtunut, joku olisi ottanut häneen yhteyttä, pyytänyt apua. Magnus soittaa viisi kertaa Alecin puhelimeen, seitsemän Isabellen. Hän tuijottaa puhelimen mustana pysyvää näyttöä, ja toivoo että edes joku soittaisi tai laittaisi viestiä.
Magnus on jo seonnut laskuissaan, kuinka monta kertaa hän on noussut sohvaltaan, marssinut ulko-ovelleen pöllähtääkseen Instituutille, ja kuitenkin kääntynyt ympäri. Hänen sohvapöydällään on pahvisten kahvikuppien aamuruuhka, tai päiväruuhka paremminkin, sillä kellon viisarit ovat madelleet jo näyttämään yhtä.
Puhemies Miau kävelee ympyrää sohvapöydän ympäri. Magnus menettää siihen hermonsa ja kantaa sen makuuhuoneeseen. Sänky on vielä petaamatta, ja lattialla lojuu muutama Alecin villapaita. Magnus kumartuu nappaamaan yhden niistä ja vetää sen päälleen. Se tuoksuu Alecilta.
Magnus 14.38: Mä oon huolissani susta
Magnus 14.40: Soita mulle heti kun voit
Magnus 14.53: Alexander
Alec ei vastaa. Magnus soittaa hänelle kaksitoista kertaa, laskee aina kolmekymmentä piippausta ennen kuin katkaisee puhelun ja soittaa uudestaan.
Isabellekaan ei vastaa. Magnus on soittanut hänen numeroonsa kahdeksan kertaa, lähettänyt kuusi viestiä, joissa kaikissa on sama sisältö.
Kerro, että Alexander on kunnossa. Soita heti takaisin!Ja kun Isabelle viimein kello kuusitoista nolla viisi soittaa takaisin, Magnus ei halua vastata.
