Kirjoittaja Aihe: Rakastunut hymy tiivistettynä kahteen ihmiseen (S, yltiöromancefluffy, songfic)  (Luettu 1904 kertaa)

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 967
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Title: Rakastunut hymy tiivistettynä kahteen ihmiseen
Author: Swizzy
Beta: noup, joten kaikki kunnia randomeista sähellyksistä minulle
Genre: Yltiöromanttinen sokerifluffy
Rating: S
Pairing: het tai slash, miten haluaa
Disclaimer: Minun, paitsi biisi Adam Lambertin.
A/N: Tässä tulee nyt monta kärpästä yhdellä iskulla. Albumihaaste #3 Adam Lambertin Trespassingilla, jolta inspisbiisi Better Than I Know Myself on. Joululahjaksi Nelxikselle, hyvää joulua! ♥



Minua nauratti. Nauru kupli sisälläni ja purskahteli äänenä ulos. Minun nauruni oli hihittelevää, hieman tuhahduksia muistuttavaa hymyn ja ilon yhdistelmää. Se alkoi aina sillä, miten suupieleni kääntyivät ylöspäin, ja sitten suu aukesi paljastaen tasaisen, vaalean hammasrivistöni, ja vasta siinä kohtaa minä todella nauroin.

Cold as ice
And more bitter than a December
Winter night
That’s how I treated you
And I know that I
I sometimes tend to lose my temper
And I cross the line
Yeah, that’s the truth


Sinä katselit hymyilyäni ja kauniit, sinivihreät silmäsi haravoivat kasvojeni piirteitä, tumman vaaleanpunaiseksi maalattujen huulieni kaarta, hymykuoppiani, poskieni punastusta katseesi alla, tarkasti muotoiltuja kulmakarvojani, ja lopulta katsoit minua silmiin keskittyen vain iloon katseessani ja niiden harmaaseen väriin, etkä pieniin mustiin maskarakokkareisiin joita minä olin ennen tänne tulemistani harmitellut.

I know it gets hard sometimes
But I could never
Leave your side
No matter what I say


Ja sitten sinunkin suusi kaartui ihanimpaan hymyyn, jonka olen eläissäni nähnyt. Huulesi eivät olleet punatut kuten minun, ja sinun hymykuoppasi olivat syvemmät, ihosi tiesin koskettamattakin olevan pehmeä ja sileä ja nenänpääsi oli suloisen punainen ulkona pyryttävän lumisateen ja pakkasen takia. Silmiäsi sen sijaan olit ehostanut. Olit rajannut ne mustalla, josta tarkasti katsottuna saattoi erottaa kimaltelevan vihreän vivahteen, joka korosti silmiesi väriä upeasti. Sinulla oli myös mustaa ripsiväriä, kuten minullakin, mutta sinun ripsissäsi en huomannut ainuttakaan kokkaretta. Luomillesi olit sipaissut kevyesti jotakin tummaa ja kimaltelevaa, minkä väriä en osannut määritellä. Kulmakarvasi olivat mustat ja tuuheat, ja pörröiset hiuksesi osittain peittivät niitä.

‘Cuz if I wanted to go
I woulda gone by now
But I really need you near me
To keep my mind off the edge
If I wanted to leave
I woulda left by now
But you’re the only one that knows me
Better than I know myself


Niin me makasimme sinun sängylläsi, joka ei ollut päiväpeiton piilottama, vaan räikeän keltaiset lakanat julistivat näkyvästi olemassaoloaan, mitä sinä olit joskus perustellut sanomalla haluavasi värejä elämääsi. Olit kietonut kätesi kevyesti ympärilleni, ja makasimme vierekkäin sinun pujotellessa sormiasi vaaleanruskean, lainehtivan tukkani sekaan. Tämä oli niitä hetkiä kun tuntui että maailmassa olimme vain me kaksi.

All along
I tried to pretend it didn’t matter
If I was alone
But deep down I know
If u were gone
For even a day I wouldn’t know which
Way to turn
‘Cuz I’m lost without you


”Sinä olet hyvin erityinen poika, tiedätkö?” kuiskasin huulet kaulaasi hipaisten. Et sanonut mitään, mutta käänsit kasvosi niin, että saatoit suudella minua, ja sinun huuliesi lähestyessä omiani tiesin kuuluvani tähän niin syvästi, että toivoin, ettei kukaan ikinä haluaisi viedä sinua pois minulta, koska silloin hajoaisin tuhansiin osiin, särkyisin palasiin joita kukaan ei osaisi enää liimata yhteen.

I know it gets hard sometimes
But I could never
Leave your side
No matter what I say


Herkän suudelman päättyessä sipaisin sormillani kasvoiltasi osan hiussuortuvista korvasi taakse ja sanoin:
”Anteeksi.” Katsoit minua hymy hieman haalenneena ja hämmästys silmissäsi.
”Mistä?” kysyit kummastuneena.
”Kaikesta, millä olen ikinä satuttanut sinua. Kaikesta, mikä on koskaan vienyt hymyn kasvoiltasi. Pahoista sanoistani ja huutamistani ilkeyksistä. Tiedän, että olen pyytänyt jo anteeksi –”
”Ja saanut”, keskeytit minut ja veit kätesi suuni päälle äänettömänä pyyntönä lopettaa.
”Mutta haluan vain kertoa, että rakastan sinua todella paljon, enkä voisi ikinä jättää sinua. Koskaan. Menisin rikki, olisin eksyksissä yksin.” Suukotit nenänpäätäni ja kuljetit siitä huulesi hitaasti poskelleni, josta ne hamusivat tiensä huulilleni.
”Niin minäkin sinua. Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu, kun itselläni on aivan samanlainen olo. Taidan tuntea sinut melkeinpä paremmin kuin sinä itse.” Naurahdin viimeiselle lauseellesi, se tuntui minusta oudolta. Mutta kuitenkin kovin todenmukaiselta.

‘Cuz if I wanted to go
I woulda gone by now
But I really need you near me
To keep my mind off the edge
If I wanted to leave
I woulda left by now
But you’re the only one that knows me
Better than I know myself


”Olen niin iloinen että minulla on sinut”, sanoin sinulle, ja sinä vastasit silittämällä kämmenselkääni peukalolla ja mumisemalla korvani juureen kuljettaen samalla huuliasi poskelleni:
”Niin minäkin.”

I get kinda dark
Let it go too far
I can be obnoxious at times
But try and see my heart
‘Cuz I need u now
So don’t let me down
You’re the only thing in this world
I would die without


Vein käteni mustia, jo ennestään sekaisia hiuksiasi pörröttämään, hymyilin sitten ja kiedoin toisen hoikan vartesi ympärille vetäen sinut niin kiinni itseeni kuin vain sain. Painoin huuleni omillesi ja ihastelin sinun uniikkia makuasi, johon en varmaankaan ikinä tottuisi.

‘Cuz if I wanted to go
I woulda gone by now
But I really need you near me
To keep my mind off the edge
If I wanted to leave
I woulda left by now
But you’re the only one that knows me
Better than I know myself


En ikinä halua päästää irti sinusta, rakkaudestani sinuun ja siitä miten epätäydellisyys voikin olla niin täydellistä.
« Viimeksi muokattu: 03.11.2014 20:21:07 kirjoittanut Swizzy »


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Musta tuntuu, että yltiöromancefluffy sopii loistavasti ystävänpäivään, joten ehkä nyt on sopiva aika lukea sitten tämäkin. :D

No aika awww! :D <3 Odotin ehkä jotain vielä vähän sokerisempaakin alkutietojen perusteella, mutta kyllä tämäkin ihan fluffya oli. Taidan siis vaan itse olla ihan kamalan fluffy, kun odotan sokeriltani niin paljon... :'D Mun mielestä tämä oli kuitenkin ihan ylettömän söpö tällaisena, etenkin kun tässä ei oikeastaan edes tapahtunut mitään erikoista, vaan se fluffy elementti tuotiin ihan tavallisen arjen keskelle! (: Juuri se on mun mielestä aina parasta fluffy-teksteissä, kun niistä huomaa, ettei sen tarvitse olla mitään todella erityistä, pelkkä läheisyyskin riittää, että tekstistä saa söpön, sillä samoinhan se on ihan oikeassakin elämässä! (:

Mun mielestä oli aika hienoa, että alussa puhuttiin vaan kahdesta henkilöstä, ja sitten vasta myöhemmin sanottiin, että tämä toinen olikin poika (olin siis ihan satavarma, että tässä on kaksi tyttöä! :D), sillä se toi mukaan oman mausteensa, kun tuli tuossa kohtaa sellainen O___O-fiilis hetkeksi. :D Siitä kuitenkin pääsi aika nopeasti yli ja pystyi taas keskittymään kunnolla tarinaan, eikä se nyt sitten ollutkaan niin kovin erityistä tarinan kannalta, että toinen olikin poika eikä tyttö, se vaan toi mukaan oman fiiliksensä, kun tässä olikin hetti- eikä femme-paritus. (:

Kiitoksia tästä, tämä oli kovin suloinen teksti! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid