Nimi: Yhteinen pakokeino
Kirjoittaja: Kuolonsyöjäprinsessa
Genre: Angst
Ikäraja: K11
Paritus: Severus/Harry (mainintana Harry/Theodore, Harry/muita)
Varoitukset: Itsetuhoisuus (viiltely, tupakointi, juominen, tahallaan veden alla hengittäminen)
Vastuunvapaus: En omista, enkä saa rahaa.
Yhteinen pakokeino
Severus Snape ei ollut tyhmä, ei tosiaankaan. Itse asiassa hän oli varmaan ainoa koko koulussa, joka huomasi, että Potterissa oli jotain vialla, muuta kuin se, että hänen isänsä oli James Potter. Montako kertaa han oli viimeisten kuukausien aikana saanut Potterin kiinni tekemässä sitä sun tätä ties kenen kanssa. Potterilla oli aina eri ihminen kainalossa, eikä hän edes hetkahtanut jälki-istunnoista tai pisteiden ottamisesta. Selvästi jotain oli pahasti vialla. Siispä, kun Severus jälleen kerran törmäsi Potteriin ja tämän senkertaiseen seuralaiseen, Theodore Nottiin, hän lähetti Nottin takaisin makuusaliinsa ja raahasi Potterin perässään omaan oleskelutilaansa.
"Mikä sinua vaivaa, Potter?" hän kysyi välittömästi istutettuaan Potterin sohvalleen ja istuttuaan itse yhteen nojatuoleistaan.
"En tiedä mitä tarkoitatte, professori." Severus oli hämmentynyt. Potter kuulosti väsyneeltä ja samaan aikaan niin viattomalta, että Severus oli uskoa tämän puhuneen totta. Ja miksi Potter teititteli häntä?
"Älä valehtele minulle." Severus sanoi rauhallisesti.
"Minä kuolen." se oli niin rauhallisesti sanottu, että Severus oli menettää maskinsa.
"Mitä?"
"Minä olen hir-hirnyrkki ja minä kuolen. Mutta ennen kuin kuolen, minä aion elää."
"Sinunko mielestäsi jokaisen Tylypahkan ihmisen kanssa makaaminen on oikea tapa elää?" Severus kysyi sarkastisesti, mutta joko poika ei huomannut sitä tai sitten hän ei vain kiinnittänyt huomiota.
"Se on minun tapani elää! Minun tapani elää on ottaa puukko käteen ja viiltää, minun tapani elää on maata kaikkien kanssa, minun tapani on polttaa monta tupakkaa päivässä, koska savu keuhkoissa sattuu ja minun tapani elää on hengittää veden alla niin kauan, että taju meinaa lähteä! Minun tapani elää on minun tapani, eikä se kuulu teille, professori." Potter selitti vauhdikkaasti.
"Näytä minulle kätesi ja muut mahdolliset paikat minne olet viiltänyt, Potter." Severus käski ja katsoi melkeinpä lumoutuneena, kun Potter riisui paitansa.
Potterin kädet olivat täynnä punottavia, pitkiä viiltoja, mutta ne eivät olleet ainoita. Hänen mahassaan oli viisi pitkää, kaunista viiltoa. Poika ei edes hätkähtänyt, kun Severuksen kylmä käsi siveli hänen mahaansa. Severus ei voinut sille mitään, että hänen mielensä täyttyi välittömästi kuvista, joihin liittyi alaston Potter ja hänen sohvansa. Har-Potter inahti hiljaa, mutta ennen kuin Severus ehti sanoa tai tehdä mitään, hän tunsi lämpimät huulet omillaan. Paidaton Harry Potter istui hänen sylissään ja suuteli häntä vaativasti, eikä se edes ollut koko tilanteessa oudointa, vaan se, että Severus suuteli takaisin.
"Potter..." Harry ei halunnut kuulla, hän vain sujautti kätensä Severuksen housuihin ja sulautui suudelmaan.
He molemmat käyttivät sitä pakokeinona. Se ei ollut suhde, eikä se ollut yhdenyönjuttu. Se oli monia asioita, kuten väärin ja samaan aikaan oikein, se oli hauskaa ja samaan aikaan masentavaa, mutta ei koskaan suhde, eikä koskaan yhdenyönjuttu. Se oli Harryn ja Severuksen yhteinen pakokeino. Harry pakeni kuolemaa ja Severus pakeni elämää.
Harry ei halunnut lopettaa viiltelemistään, eikä Severus koskaan kieltänyt. Severus ei halunnut lopettaa juomistaan, eikä Harry koskaan kieltänyt. Ei ollut riitoja, ei ollut vaikeuksia. Oli vain Harry ja Severus. Oli vain seksiä.
Severuksen vuoksi Harry luopui muista petikumppaneistaan ja Harryn vuoksi Severus luopui sukunimenkäytöstä. Loppujen lopuksi, he olivat vain Harry ja Severus ja heidän välillään oli vain seksiä.
