Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: romance, fluffy, AU
Paritus: Remus/Tonks
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Tonks tapaa charmikkaan nuoren miehen kesänviettopaikassaan.
A/N: Tämä on Salaisen ystävän pelastusteksti
Fiorellalle! Hyvää ystävänpäivää, vaikkakin myöhässä <3 Bluji on minulle tyrkyttänyt jo ikuisuuden ideaa kesäkahvila-AU:sta, ja tämä haaste (ja Fiorellan toiveet) tarjosivat aika hyvät raamit sille. Tai no, ei tämä varsinaisesti kesäkahvila ole, mutta siitä kuitenkin ideansa saanut. Tässä AU:ssa Tonks ja Remus tosiaan tapaavat jo nuorina, eikä tämä suinkaan ihan taiaton universumi ole, vaikka saattaakin aluksi siltä vaikuttaa! Toivottavasti pidät, Fiorella :3
Haasteet:
Otsikoinnin iloja -haaste (Kaksi erillistä otsikkoa)
Salainen ystävä IIPotter-pokeri eli Valloita Potter-hahmo (Nymphadora Tonks)
Oneshot10Fluffy10 #2Het10 #2Yhtyeen tuotanto II (Haloo Helsinki: Go Saimaa)
Onnellinen just niin / Tänään en pelkää
Ruohonkorret kutittelevat poskia, kun Tonks heittäytyy selälleen ruohikolle ja laskee päänsä mättäälle. Se tuntuu hyvältä pitkän matkan jälkeen - tuntuu taas oikealta olla täällä, aivan kuin palaisi kotiinsa kerran toisensa jälkeen. Hymy leviää tytön kasvoille ja hän sulkee silmänsä kirkkaalta auringonpaisteelta. Ehkä normaalisti kuusitoistakesäisen tytön mielestä sivistyksen keskeltä lähteminen olisi ollut kamalinta, mitä maailmassa saattoi tapahtua. Mutta Tonksille se on kaikkea muuta; hetken hengähdystauko siitä kiireestä, joka kaupungissa ei koskaan hellitä. Ja siitä, miten häntä katsotaan, halveksutaan ja vältellään. Täällä kukaan ei koskaan välttele, täällä hän saa olla rauhassa. Ja mikä parasta: kukaan ei käske tekemään kotitöitä, sillä jopa vanhempien mielestä täällä Tonksin pitää saada olla vapaa, pitää lomaa, tehdä mitä haluaa.
Maa tärähtää hyvin hentoisesti, kun joku istahtaa Tonksin viereen. Tyttö avaa silmänsä ja suojaa niitä auringolta nostamalla käsivarren kasvojensa eteen.
“Hei”, nuori mies tervehtii Tonksia hymyillen, eikä tyttö voi olla hymyilemättä takaisin.
“Hei”, Tonks vastaa ja nousee istumaan. Vieras mies katsoo häntä hetken, mutta kääntää sitten katseensa rantaa kohti. “Mikä sun nimi on?” Tonks kysyy lopulta tutkittuaan miehen raamikkaita kasvoja hetken.
“Remus”, mies vastaa. Hän siristää silmiään auringon heijastuessa vedenpinnasta. Vastakysymystä ei kuulu, vaan Remus jää odottamaan vastausta ääneen lausumattomaan kysymykseen.
“Mä olen Tonks”, tyttö kertoo lopulta oman nimensä. Remus nyökkää ja näyttää mietteliäältä.
“Haluaisitko lähteä ajelulle?” Remus kysyy lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen ja nyökkää kohti hiekkatiellä odottavaa moottoripyörää. Tonks kohottaa kulmaansa kysyvästi.
“No, miksei”, hän lopulta vastaa, nousee ja puistelee ruohonkorret polvipituisten reisitaskuhousujensa kankaasta. Remuskin nousee, ohjaa Tonksin pyörän luo ja käynnistää sen.
“Hyppää kyytiin”, Remus huikkaa vielä hieman sivummalla seisovalle Tonksille, joka rientää pyörän luokse, kiipeää sen kyytiin ja ottaa hieman epäröiden kiinni Remuksen vyötäröltä. “Ei tarvitse ujostella”, Remus naurahtaa olkansa ylitse, polkaisee kaasua ja pyörä hyrähtää.
“Entä kypärät?” Tonks kysyy, vaikka ei hän sellaista haluaisi. Vauhti tuntuu paljon paremmalta, kun pää ei ole jumissa ahtaassa kopissa. Remus naurahtaa vastaukseksi ja painaa kaasua niin, että pyörä hypähtää vähän eteenpäin.
“Oletko valmis?” Remus kysyy. Silmäkulmastaan hän näkee Tonksin nyökkäävän.
Tonksin vartalo painautuu Remuksen nahkatakin selkämystä vasten ja hän hengittää sisäänsä raikasta ilmaa, joka piiskaa avonaisia hiuksia taaksepäin. Tonksin tekisi mieli antaa hiustensa kasvaa ja hulmuta tuulen mukana, mutta hän ei viitsi tehdä sitä - Remus voisi pelästyä, ainahan häntä luullaan ties miksi kummajaiseksi, kun hän muuttaa ulkomuotoaan. Vaan sitä Tonks ei tiedä, että Remus itsekin pelkää ulkonäkönsä pelästyttävän toisen pois.
Kuuden ja puolen minuutin ajomatkan jälkeen Remus kaartaa pienen kahvilan eteen. Pyörä pysähtyy hieman nytkähtäen ja Tonks hätkähtää - miksi he pysähtyivät? Kohta hän saa vastauksensa, kun Remus osoittaa kahvilan ovea ja kysyy, haluaako Tonks jäätelöä.
Kohta he istuutuvat nurmikolle kahvilan taakse. Tonks nuolee mehujäätään ja Remus haukkaa paloja lakritsijäätelöstään. Tonks ei voi ymmärtää, miten se voi olla hyvää, eikä hän halua edes maistaa Remuksen tarjotessa hänelle haukkua. Remus vain naurahtaa ja kiusaa Tonksia, sanoo, ettei Tonks ikinä pääse elämässään mihinkään, ellei hän ole valmis kokeilemaan uutta. Tonks kieltäytyy silti: lakritsijäätelö vaikuttaa liian uudelta, liian erikoiselta.
***
Päivä kuluu Remuksen kanssa liian nopeasti. Remuksen tuoksu tarttuu Tonksin farkkutakkiin, kun he kerta toisensa jälkeen nousevat pyörän päälle ja ajavat paikasta toiseen. Se tuntuu kivalta.
Illalla Tonks pyytää päästä Remuksen mökkiin yöksi - yhdessä päivässä heistä on tullut läheisempiä kuin Tonks on koskaan ollut kenenkään kanssa. Mutta Remus kieltäytyy, ei suostu kertomaan syytä, mutta sanoo, että ehkä joku toinen päivä. Tonks pettyy, mutta hyväksyy sen lopulta. Ei hän voisi miehelle kuitenkaan mitään.
Illan tullen Tonks kuitenkin seuraa Remusta, ottaa selvää, missä mökissä mies asustaa. Jostain syystä Remus on valinnut mökin, joka on kaukana muista, keskellä metsää. Ehkä hän ei pidä ihmisistä? Hetken ajan Tonks epäröi ja meinaa kääntyä takaisin, mutta uteliaisuus voittaa kohteliaisuuden. Ei kai Remus voisi olla ilahtumatta, jos hän kuitenkin ilmestyisi miehen ovelle?
Tonks katsahtaa vielä ympärilleen melkein kuin katuen ajatustaan tulla tänne, seurata toista sillä tavalla, mutta lopulta hän kerää rohkeutensa ja koputtaa lomamökin oveen. Sisältä ei kuulu ääntäkään, kukaan ei tule avaamaan, joten kohta Tonks koputtaa uudelleen.
Kun kolmas, neljäs, viideskään koputus ei tuota tulosta, Tonks huokaa ja kääntyy lähteäkseen. Silloin hän huomaa ikkunan, jonka verhot on vedetty visusti kiinni - mutta väliin on jäänyt kuin vahingossa pienen pieni rako. Uteliaisuus voittaa ja Tonksin on vilkaistava verhojen raosta, katsottava, mitä Remuksen mökissä oikein tapahtuu. Ehkä Remus ei edes ole siellä (vaikka Tonks on kyllä melko varma, ettei Remus ole voinut päästä livahtamaan hänen tarkkojen silmiensä ohitse). Tai ehkäpä Remus on jo löytänyt jonkun toisen naisen, ehkä Tonks on sittenkin liian nuori: onhan heillä yli kymmenen vuotta ikäeroa, ehkä Remus ei pidä aivan niin nuorista kuin Tonks on. Ehkä hän on vielä liian... teini.
Tonks tuntee sydämensä lyövän kovemmin, kun hän nousee varpailleen ja kurkistaa sisään korkealla olevasta ikkunasta. Verhojen rako on pieni, mutta niistä näkee juuri ja juuri sisään. Tonks joutuu siristelemään silmiään, sillä sisällä on hämärää. Ulkona on pimeämpää eikä Tonksille ole tuottanut vaikeuksia kulkea siellä, mutta tuntuu silti aluksi vaikealta erottaa heikon, lepattavan valon loisteesta mitään.
Kohta Tonksin verkkokalvoille piirtyy ensin takanreunus, sen vieressä keittiön pöytä ja hiipumaisillaan olevan tulen valossa takan eteen piirtyy suuri tumma hahmo. Se muistuttaa epäilyttävästi jonkinlaista koiraa, mutta se on hyvin paljon suurempi, aivan kuin... aivan kuin susi. Voisiko Remuksella olla lemmikkinä susi, siksikö Remus ei halunnut Tonksia mukaansa? Ehkä se on vaarallinenkin?
Juuri kun Tonks on kääntämäisillään katseensa, päättämäisillään, ettei hän tule näkemään Remusta - ehkä ei enää koko loman aikana - susi murahtaa ja kääntyy, sen silmät avautuvat ja se katsoo suoraan ikkunasta kiiluvilla silmillään. Sen katse tuntuu porautuvan Tonksin katseeseen, aivan kuin se olisi tiennyt, että Tonks on ikkunan takana. Tonks jännittyy paikalleen ja kauhun aallot pyyhkäisevät hänen kehonsa lävitse. Tuo susi ei missään tapauksessa ollut tavallinen susi. Sen silmät ovat tutut mutta täynnä jotain aivan muuta kuin Tonksin nähdessä ne aiemmin päivällä.
Hitaasti Tonks perääntyy ikkunan luota ja hän ehtii nähdä, kuinka susi kääntää katseensa ja asettuu takaisin kerälle takan eteen. Ehkä susi ei ollutkaan nähnyt häntä, ehkä se olikin ollut vain kuvitelmaa. Eihän hänellä ole mitään pelättävää?
Remuksellakin näytti olevan omat luurankonsa kaapissaan. Eihän Tonks olisi ikinä uskonut, että se sävyisä, rauhallinen, kiltti nuori mies on ihmissusi.
Mutta eikö Remus itse ollut sanonut, että Tonksin piti ottaa haasteet vastaan, ettei hän pääsisi elämässään mihinkään, jos ei olisi valmis kokeilemaan uutta?
