Nimi: Illan tyylittömin pariskunta
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Beta: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: slash, fluffy
Hahmot: Sipi/Sulo
Haasteet: Spurttiraapale IV:n kierros 7 (perjantai 3.2.), Fluffy10 sanalla "kulunut", Hedelmähaaste (ananas), One True Something 20 #2, Otsikoinnin iloja -haaste (tekstilainausotsikko)
A/N: Näin yhden paikallisen kirppiksen ikkunassa pehmolelun, ja siitä lähti käyntiin jokin ihme ajatus superhöttöisestä kirppisjutskasta. Muut originaalihahmoni ei oikein sopineet näihin raameihin, niin tässä on Sipi ja Sulo! Enjoy ~
"Hei, minun nimeni on Baloo ja olen maailman rakastettavin viidakkokarhu! Haluan kasvattaa sinut viidakossa poikanani!"
Sulo heilutteli harmaata, nuhjuista pehmokarhua aivan Sipin nenän edessä ja mörisi sen takaa. Sipi työnsi karhun syrjään näkökentästään ja heitti parin naurahduksen mukana kevyen suukon Sulon huulille.
"Sä oot ihan höpsö."
"Enkö olekin? Eiks ole kivaa, kun poikaystäväsi ei ota itteensä liian vakavasti?"
Sipi nappasi Baloon Sulon näpeistä näppärästi, nosti sen tämän kasvojen viereen (Sulo matki Baloon hölmöä ilmettä) ja vertaili heitä. Hän päätyi laskemaan karhun käsistään takaisin siihen koriin, josta Sulo oli sen ottanut.
"Nope, ei susta saa millään karhua. Et sä oo mikään
bear, kun oot tollainen laiheliini. Eikä karvan karvaakaan missään, paitsi päälaella."
Sanojensa korostukseksi Sipi tökkäsi Suloa kylkeen. Sulo yritti väistää, mutta ei onnistunut ja jatkoseurauksena Sipi yllätti hänet villillä kutitushyökkäyksellä. Sipi tiesi, kuinka herkkä Sulo oli.
"He-he-hei! Nyt vähän armoa!"
"No okei... Mun oma ananastukkainen muka-karhu."
Sulo katsoi Sipiä kulmiensa alta suu mutrussa ja korjasi sitten
hyvin korostetusti törröttäviä vaaleita hiuksiaan. Hän halusi siinä hetkessä esittää vähän mököttävää, kun kirpputorilta ei näyttänyt edes löytyvän sellaisia vaatteita, jotka sopisivat juhannusnaamiaisiin. Kun Sulo kääntyi takaisin vaaterekeille, Sipi otti hänet vyötäröltä halaukseen ja painoi poskensa hänen selkäänsä vasten. Sulon uloshengitys tuntui ihanan rauhoittavalta.
*
Hetkeä myöhemmin Sipi kurkkasi seuraavasta väliköstä ja vinkkasi monivärisiä kauluspaitoja kaivelevalle Sulolle.
"Tiiätkö mitä? Nyt kun menin mainitsemaan sun ananastukan, niin mun rupesi ihan hirveästi tekemään mieli ananasta."
"Ha... Tai hei, mikä ettei. Mieti, kuinka ihanaa se olis. Jääkaappikylmä ananas, kirpeänmakeita viipaleita..."
Mielikuva Sulon aivoissa oli oikea ananasparatiisi. Loputtomia vaaleita hiekkarantoja, komeita palmuja ja laajoja ananasviljelmiä, raikkaan keltaisia drinkkejä lasikaupalla... Sellaiseen paikkaan hän halusi Sipin kanssa lomalle.
Sipi olisi voinut vannoa näkevänsä kuolan valuvan Sulon suupielestä.
"Kuulostaa ihan taivaalliselta. Mehän voitais viedä sinne naamiaisiin vaikka pari ananasta viipaloituna."
"Joo! Tuore ananas on tosi hyvää... Täytyy varmaan ostaa vielä kolmaskin ananas meille ihan kaksistaan syötäväksi."
"Ehdottomasti! Sä varmaan hoitelet ne?"
"Jos sä oikein vaadit."
Sulo näytti vastauksensa päätteeksi kieltä Sipille ja irvisti hassusti, mikä sai Sipin vain pyörittelemään päätään huvittuneena. Sulo oli välillä pelle, mutta sentään hänen pellensä.
Lopulta kaksikko päätyi pirteisiin havaijipaitoihin, joiden kuoseissa oli, hassua kyllä, värikkäitä ananaksia. Ne olivat kaksikolle ihanan kaoottiset, ja Sipi oli aivan varma siitä, että he olisivat niiden myötä illan tyylikkäin (tai vielä todennäköisemmin, tyylittömin, mutta se oli yhdentekevää) pariskunta. Hän rakasti Sulon nerokkuuden ja pähkähulluuden rajamailla liikkuvia juttuja, jotka tekivät jokaisesta päivästä odottamattoman. Heillä oli käsittämätöntä onnea, jota Sipi ei koskaan antaisi pois.