A/N: Oon aikaisemminkin kirjoittanut Harryn kauppiaaksi (silloin se oli taikasauvakauppias), mutta jotenkin se tulee siitä, kun Harry oli niin superihastunut Viistokujaan. Mun mielestä se voisi tosi hyvin tykätä pitää jotain liikuttavaa taikakauppaa. Sitten ne voisi käydä Georgen kanssa lounailla ja Harry voisi upottaa traumansa käytännön työhön, eikä esim lisätä niitä aurorina… Sellasia ajatuksia tämän fikin taustalla! ---Ainiin, piti vähän päivittää myös tämän genreä.. noh toivottavasti yhä käy hunajaherttuaan, vaikka jäikin aika vaiheeseen fluffi tässä mitassa :')
Vendela: Ei tule nyt tämän pidempää jatkista tästä, mutta voin paljastaa, että aavistuksen korkeamman ikärajan spinoff on kyllä suunnitteilla... tämän pahuksen kun menin aloittamaan sallitun ikärajassa x) Hiushomma on varmasti mainittu joskus aiemminkin, se on ollut pitkään yks mua huvittaneista canon-yksityiskohdista 😜 Kiitos kommentista!
hiddenben: noniin samat sulle, eli tämä jäi nyt valitettavasti vain tälläiseksi pre-slash tuplafikletiksi, mutta ehkä mahdollisesti jatkoa jossain muodossa tulee joskus.... 😈ulkonäkökeskeinen Draco on ihana... ja siis jep, Draco enkelikiharoilla vs Draco liimasliipillä on kyllä tosi erilaiset mielikuvat. Ensiksimainittu ei olisi kyllä ollut yhtään niin uhkaava. Kiitos kommentista!
2/2
“Fleamont Potter oli minun isoisäni. Hän kehitteli aikoinaan Iisisiliän hiusrohdon, jonka patentin hän myi ennen kuolemaansa suurella voitolla. Minä olen kuitenkin aina vaalinut jokaista pientä murusta sukuhistoriaani, joten kun sain tietää tästä… No minun oli aivan pakko ostaa yhtiö takaisin nimiini”, Potter sanoi kallistaen päätään sekä upeita, joustavia ja kiiltäviä kiharoitaan.
Dracon oli hyvin vaikeaa sisäistää tätä uutta informaatiota. Potter väitti, että hänen perintönsä oli tullut hiusrohdosta ja silti hänen hiuksensa olivat näyttäneet
siltä kaikki ne vuodet. Siinä ei ollut mitään järkeä. Draco vaihtoi painoa jalalta toiselle ja sanoi ajatuksensa ääneen. Potter sipaisi ihania hiuksiaan, hymyillen vähän.
“Ei kai siinä ole järkeä. Olisin myös pärjännyt kouluaikojen seurustelumarkkinoilla paljon paremmin, jos olisin tiennyt tästä silloin”, Potter sanoi ja jatkoi purtiloiden hyllyttämistä.
Draco oli vaatinut nähdä LovePotterin uusien liiketilojen varastotilat. Potter oli naurahtanut Dracon suorasukaisuudelle, mutta kutsunut hänet silti peremmälle. Takahuoneen rauhassa Potter oli myöntänyt, että olikin kaivannut hengähdyshetkeä avajaiskarkeloiden metelistä.
Potter ja Lovekiva olivat järjestäneet avajaisiin herkullista sihiviiniä, voideputkilon muotoisia keksejä ja paljon, paljon ilmaisia näytteitä. Ei sillä, etteikö Dracolla olisi ollut varaa ostaa, mutta hän arvosti elettä ja sitä paitsi ei ollut järkevää ostaa kokonaista pullollista tuotetta, joka ei välttämättä sopinut.
“Etkö sitten pärjännyt kouluaikojen seurustelumarkkinoilla?”
“En yhtään. Yritin epätoivoisesti kosiskella Cho Changia, mutta kun siitä ei tullut mitään, päädyin yhteen kaverini pikkusiskon kanssa. Siinä ei ole paljoa kehuskelemista, varsinkaan kun en olisi halunnut yhteen edes Cho Changin kanssa.”
“Miksi sitten yritit epätoivoisesti kosiskella häntä?”
“Koska aivoni eivät ymmärtäneet vielä silloin, että olisin halunnut oikeasti kosiskella epätoivoisesti Cedric Diggorya.”
“Rauha hänen sielulleen.”
“Niinpä.”
Dracon oli hyvin vaikeaa sisäistää tätäkin uutta informaatiota eikä sitä, että Harry Potter jakoi sitä niin vuolaan avoimesti hänelle takahuoneessa, vaikka avajaiset olivat kovasti käynnissä oven toisella puolella.
“No, tyydyttävätkö tilat herra tarkastajaa?” Potter kysyi ja kehtasi virnuilla.
“Siistit ovat, toistaiseksi”, Draco sanoi ja piirsi raksin vastaloihtimaansa lomakkeeseen ja kadotutti sen sitten. “Läpi meni.”
“Hyvä, minua alkoikin jo huolestuttaa. Oletko muuten testannut vielä tätä?” Potter kysyi kurottaessaan niin korkealta hyllyltä purnukan, että hänen naurettavasta t-paidastaan vilahti pala alaselän ruskeaa ihoa. Naurettavan t-paidan etumuksessa oli brändin uusi ja ruma logo vaaleanpunaisella ja kullanvärisellä painatuksella, se oli hyvin tyköistuva t-paita, eikä Dracolle jäänyt yhtään epäselväksi se kuinka tikissä kunnossa Potter yhä oli.
Siitä syystä hän ei myöskään ymmärtänyt kysymysmerkkejä Potterin ilmeessä tämän ojentaessa vaaleansinistä purnukkaa, jonka etiketissä luki
Puuterilunta.
“No en ole! Minun hiukseni eivät tarvitse tyvikohottajaa, kiitos vain!”
“Ihan miten vain”, Potter sanoi ja palautti purnukan paikoilleen, tällä kertaa Draco näki vilahduksen alavatsan ihoa.
***
“Missä sinä olit ja näkyikö siellä perlutin poikasia?” Luna kysyi Harryn palattua avajaismenoihin. Hän oli tyytyväinen väenmäärään, näytti siltä, että heidän liikkeensä saisi mahtavan lähtölaukauksen.
“Ei näkynyt, mutta Draco Malfoy halusi nähdä varastotilat.”
“Hän on aina ollut niin utelias”, Luna vastasi ja tutki katseellaan äiti ja poika Malfoyta. “Hänen pitäisi todella käyttää tyvikohottajaa.”
“Tiedän.”
Heidän avajaispäivänsä osui ystävänpäivään, mikä ei ollut mikään sattuma, he olivat Lunan kanssa tarkkaan laskelmoineet, että silloin Viistokuja olisi muutenkin tupaten täynnä rakkauden hurmaamaa taikaväkeä, joka ihastuisi siinä samalla myös heidän uuteen kauppaansa.
Lemmenpommeja sai ostaa viidellä sirpillä kappale, normaalin kymmenen sirpin sijaan. Kylpypommipinojen vieressä porisi amorentiakattila, jonka höyryjä asiakkaat saattoivat haistella ja varmistua siitä, että pommien ostaminen oli perusteltua. Malfoyt olivat kumartuneena padan ylle.
“Miltä tuoksuu?” Harry kysyi.
“Herra Potter! Ihastuttava pieni puoti, hämmästyttävän hyvällä maulla sisustettu”, Narcissa Malfoy sanoi, “mutta tuo oli kyllä hyvin henkilökohtainen kysymys.”
“Äiti! Saahan sitä kysyä…” Draco mutisi.
“Minä haistan laventelin ja pergamentin… Sekä itse asiassa huispauksen. Nuorena haistoin pelkästään luudanvarren, mutta siihen sisältyy nykyään muitakin hajusävyjä, kuten häivähdys hikeä, kesäisen aurinkoista ihoa ja…”
“Herra Potter! Varmasti aivan tarpeeksi kuvailua”, Narcissa Malfoy sanoi, posket vaaleanpunaisella läikittyneinä. Dracon posket olivat ihan rehellisen punaiset.
Blondi otti käteensä yhden vaalenpunaisista kylpykuulista ja nyökytteli itselleen. “Pelaatko sinäkin vielä huispausta?” hän kysyi.
“Toisinaan”, Harry naurahti. “Huispauksen jälkeen maistuu kyllä… rentouttava kylpy.”
“Ostan kymmenen”, Draco kirskahti kerätessään pöliseviä pommeja syliinsä, ojensi rahat suoraan Harrylle eikä heidän palkkaamalleen nuorelle kassapojalle, ja lähti äitinsä kanssa kaupasta.
