Once Upon A Time: Toisilleen tarkoitetut, K11, Regina/Robin Hood

[Beatrix Bones]

Title: Toisilleen tarkoitetut
Author: Beatrix Bones
Genre: Fluffy
Paring: Regina/Robin Hood
Rating: K11
Fandom: Once Upon A Time

A/N: Hurjat kiitokset Nevillalle kesäetydejä-haasteesta, joka inspiroi mut kirjoittamaan välillä jotain muutakin kuin iänikuista huumoria (inspiraationa tämä kuva). Once Upon A Time on yksi ehdottomista lempisarjoistani ja Regina ehdoton suosikkihahmoni - hänessä on sama sekoitus hyvyyttä ja julmuutta kuin minussakin ja halusin luoda hänelle onnellisen lopun alun, joka sijoittuu aikaan ennen Storybrookea. Toivottavasti pidätte!

Toisilleen tarkoitetut

Hänen majesteettisuutensa, ylväytensä, jumalallinen kauneutensa. Ilkeässä hymyssä häivähdys viatonta suloisuutta, julmassa katseessa vivahde surumielisyyttä, itsevarmassa olemuksessa välähdys läpäisemättömän kuoren alla piilevää herkkyyttä

miksei kukaan muu sitä huomaa?

Haluan hänestä omani, haluan kietoa käteni hänen ympärilleen, suudella hänen ruusunpunaisia huuliaan ja virheetöntä kaulaansa, hyväillä hänen kasvojaan, vatsaansa, sorjaa selkäänsä. Haluan rakastaa häntä niin kuin kukaan ei ole häntä ennen rakastanut. Haluan kertoa hänelle, että olen matkalla, hän ei ole ikuisesti yksin.

Kuinka hänen elämänsä kääntyikään tällaiseksi. Hän oli onnellinen, mutta sitten sekaantuivat äidin julma suunnitelma, viattoman lapsen uskollisuus isälleen, nuoren elämänsä ainoan rakkauden menetys, julmuudeksi muuttunut katkeruus, usko oman onnen mahdottomuuteen,

mutta meidät on tarkoitettu toisillemme, hän voi olla onnellinen, minä teen hänet onnelliseksi.

Vien hänet kauas pois, kauas tuntemattomaan. Jonnekin, jossa rakennamme oman onnellisuutemme, unohdamme menneet, rakastamme toisiamme, katsomme yhdessä taivaanrannan taa katoavaa aurinkoa, vietämme pitkiä unohtumattomia öitä, heräämme aamuisin toistemme syleilystä (hän minun rinnallani). Se on mahdollista, kuulin sen --

leijona-tatuointini todistaa --

Koskaan ei ole liian myöhäistä minun Reginani, kaunis Reginani. Minä näen sen herkän, rikkoutuneen nuoren naisen luomasi julman kuoren alla,

minä olen sinun kohtalosi.

[Crys]

Voi <3 Shippaan kyllä Reginaa ja Robinia ihan täysillä toisilleen, joten ihanaa että kirjotit tämmösen Ihanasti Robin kuvaa Reginaa <33

Minä näen sen herkän, rikkoutuneen nuoren naisen luomasi julman kuoren alla

Tää on kyllä niin Regina. Jos Cora vaan ei ois ollu sellanen *** nii Reginasta ei olis varmaa tullu "evil queen" (vaikka tykkään kyl siitäki hahmona )
Kiitos tästä

[Beatrix Bones]

Crysted, mäkin shippaan (kuten näkyy) Reginaa ja Robinia, ja halusin tuoda esille sen vaihtoehtoisen onnellisen lopun. Ihanaa, että tykkäsit ja kiitos kommentista!

[LillaMyy]

Regina kyllä todellakin ansaitsee onnellisen loppunsa, ja siinä kyllä totisesti onnistuit tässä! (: Kun OUaT:issa ensimmäisen kerran tuli tämä paritus vain maininnan tasolla esiin (se, kun Tinkerbell vei Reginan sinne majataloon tapaamaan tämän sielunkumppaniakohan oli) mun eka reaktio oli, että noinkohan tuo toimii tuolla lailla, että menet vain sisään ja pädäm sielunkumppanisi maagisesti rakastuu sinuun. Sitten kuitenkin, kun se oikeasti lähti etenemään Storybrookessa, olin melkein heti alkumetreiltä asti aika lailla myyty, koska Regina ja Robin Hood olivatkin loistava yhdistelmä! (: Kerrankin mun ennakkoluulot tämän sarjan suhteen päätyivät jorpakkoon!

Tykkäsin tosi paljon siitä, että tämä oli kirjoitettu Robin Hoodin kertomana, koska se tuo vielä paremmin esiin sitä, kuinka paljo hän rakastaa Reginaa, vaikka tämä tarinan pätkä ei kerrokaan missä ja miten tämä on tapahtunut. Se kuitenkin jättää juuri sen tarinan alun hienosti usvan hämärään, minkä takia lukija voi itse kehitellä sen aloituksen juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Erityisen paljon tykkkään noista kursiiveilla olevista Robinin 'suorista puheista' niin sanotusti. Ne tuovat tähän vielä vähän enemmän persoonallisuutta, kun ne tulee tavallaan suoraan hahmon suusta, eivätkä ole vain 'osa kerrontaa'. Lopetus on kyllä aivan uskomattoman kaunis, lisää tällaista kiitos! <3 (Ei sillä, että ne sun huumoripätkät olisivat huonoja, päinvastoin, mutta hei, vaihtelu virkistää! )

[Pipe]

*viheltelee tällä itsekseen*

AAAAH!!! Saan kohta jonkun orgasmin tapaisen kun tällästä pistät mua lukeen.. *silmät lyö sydämiä!*
Siis nii itseasiassa kun toi OUAT alkoi ja mä näin Rumbellen luulin oikeesti et noni nyt löyty se mitä mä shippaan ikuisesti (no joo enkä erehtynyt! Varmasti shippaankin, koska ne on Kaunotar ja Hirviö ja I'm just like Belle) Ja siis kun sanat vain ei riitä, mut joo sitten tuli tää Regina♥Robin ja tota (anteeksi en halua spoilailla muita) se vain niinkuin kolahti... Joku kolautti mua tosi lujaa jollain nuijalla päähän ja niinku silmät lyö yhä sydämiä, kokoajan vaan enemmän sydämiä. Ja siis mä palvon noita kahta aivan tajuttomasti (eli kumpaa shippaan enemmän, on niin jumalattoman vaikea verrata ja valita. Molemmat on täydellisiä!) Ja OU GAAD!! Ihkutan nyt vaan kun oikeasti ei oo mitään järkevää sanottavaa tai kun se rakentava varmaan jäi sinne lumottuun metsään kun muut hahmot lähti Storybrokeen :'D. Mut hei pliis kirjota mulle lisää Regina/Robinia  <3

[Parris]

OutlawQueen, varmaankin mun suosikkini canonparituksista OUATissa, joten olihan tämän pariin pakko eksyä! Ja oi, runollisuutensa vuoksi tämä oli ikään kuin oodi Robinilta Reginalle, sellainen, mitä voisi kuvitella hänen rustaavan jossain Satumetsän kapakan nurkassa (vaikkakin tämä nyt selvästi on Storybrooke-aikakautta, mutta mielikuva syntyi!).

Tämä tosiaan muotoutuu kivasti tuon epätavallisen, vähän katkonaisen rakenteen ja ylätyylisten sanavalintojen ja muutenkin romantiikan aikakaudelle viittaavan sanaston ympärille. Ja se toimii, sillä Robinissa on sellaista klassisen sankarin kuvaa. Tykkään, kuinka tämä rakentuu myös tällaiseen kolmiportaiseen aikaan: Ensin on nykyisyys, se mitä Robin haluaa Reginasta nyt ja eritoten juuri se mitä Regina on nyt. Toisena tulee menneisyys ja toisaalta sitten taas se, että siitä on päästy yli ja että Robin on ollut auttamassa Reginaa sen kanssa. Viimeisenä tulee sitten aurinkoinen tulevaisuudenkuva, joka kyllä on tarpeen ottaen huomioon kaiken sen kaaoksen, jota Storybrookessa tapahtuu jatkuvasti.

Ensimmäinen kappale on tässä ehdoton kohokohta. Kuten A/N:ssakin toteat, Reginan persoonan kaksiosaisuus valon ja pimeyden välillä on todella merkittävä (mikä tekee hänestä kyllä sarjassa ehdottomasti yhden mielenkiintoisimmista hahmoista). Siksi onkin hienoa, että eräällä tavalla tekstin alku pohtii, että ehkäpä Reginan julmuus onkin äärettömän kova suojakuori, jolla hän vain peittelee oikeita tunteitaan, jotka on Coran käskyn alla piilottanut joskus vuosia aiemmin. Siksi onkin ihanaa, että Robin huomaa sen, ettei Regina ole (ollut) oma itsensä, vaan joku täysin vääristynyt hahmo.

Kiitokset hienosta, miltei runollisesta OQ-tekstistä, aivan ihana! <3