Tyttö tulitukka ja sen ärsyttävät isoveljet [S] Arthur/Molly, triplaraapale

[Brangwen]

Nimi: Tyttö tulitukka ja sen ärsyttävät isoveljet
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Genre: Ihan vaan höpsöä Arthur/Mollya sisältävä triplaraapale
Vastuunvapaus: Kaikki kuuluu Rowlingille, eikä minulle makseta tästä.
Yhteenveto: Ei ollut ihan helppoa olla Arthur Weasley.



(300 sanaa)

Ei ollut ihan helppoa olla Arthur Weasley. Ei varsinkaan sellainen Arthur Weasley, joka erittäin typerästi ja vastuuttomasti (kuten hän usein itselleen muistutti) oli rakastunut Prewettien pikku prinsessaan, Gideonin ja Fabianin sisareen. Joskus synkimpinä hetkinään Arthur tuumi, että herrojen Prewett ja Prewett kiukkua tuskin vähentäisi edes se puolustus, että Arthurin mielipidettä ei varsinaisesti ollut kysytty missään vaiheessa.

Toki Arthur oli aina ollut hulluna tulitukkaiseen ja tulisieluiseen Mollyyn, mutta niin oli kolmekymmentä muutakin hänen vuosikurssinsa poikaa. Mitä saumaa olisi kaikkien serkku- ja pikkuserkku-Weasleyen joukkoon hukkuvalla Arthurilla, jonka suurimpia saavutuksia tähän mennessä oli ollut Upea V.I.P. jästitiedosta? Molly oli hyvä kaikessa, mihin ryhtyi. Kaikki odottivat hänen jatkavan Prewettien perinnettä ja nappaavan Upean V.I.P.n niin pimeydenvoimilta suojautumisesta kuin liemistäkin. Tulevaa auroriainesta, aivan kuten Fabian ja Gideonkin, sitä mieltä olivat kaikki. Kaikki paitsi Molly itse.

Eräänä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä Molly oli odotellut Arthuria kasvihuoneiden luona ja nykäissyt hänet sivuun yrttitiedontunnilta lähtevien rohkelikkopoikien joukosta. Molly vei lievästi hämmentyneen Arturin kasvihuoneen taakse, tarttui poikaa kiinni kaavun rinnuksesta, pussasi suoraan suulle ja ilmoitti, että he menisivät koulun loputtua naimisiin ja hankkisivat kymmenen lasta. Hämmästykseltään Arthur ei saanut suustaan muuta ulos kuin kysymyksen, eikö Mollylle riittäisi seitsemän lasta. Seitsemän oli hyvä taikaluku. Molly lupasi harkita asiaa.

Väistämättä, tietenkin, Mollyn veljille oli lopulta selvinnyt, miksi Mollyn keskellä yötä käytävissä vaeltelusta saadut jälki-istunnot osuivat aina yhteen Arthurin jälki-istuntojen kanssa. Arthur arveli olevansa kuollut, kun Gideon ja Fabian, koulun parhaat kaksintaistelijat odottivat häntä poikien makuuhuoneisiin vievien portaiden päässä. Gideon, veljistä pidempi, nappasi Arthuria niskasta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Fabian painoi taikasauvansa Arthurin silmien väliin.

‒ Jos kerrankin saat siskon itkemään, Fabian sanoi kuolemanvakavalla äänellä, ‒ Minä avadoin sinut, herätän sinut henkiin, komennutan sinut kulkemaan ympäri Tylypahkaa ilkosillasi ja avadoin sinut uudestaan. Kysyttävää?

Arthur pudisti päätään.

‒ Hyvä, Gideon sanoi ja laski Arthurin alas. ‒ Mutta me tulemme seuraaville treffeillenne esiliinoiksi. Ettet vain saa päähäsi mitään tyhmää.

[Renneto]

Hih, sain otsikosta jostain syystä väännettyä aluksi Ginnyn ja veljeskatraan, mutta kyseessäpä olikin inkarnaation ensimmäinen otos eli Molly ja hänen veljensä!

Oli ihanaa, kun läpi käytiin hieman Weasleyitä sekä enemmän Prewettejä, harvinaisempi mutta sitäkin kiinnostavampi aihe. :> Tykkäsin muun muassa ajatuksesta että Gideon ja Fabian ovat ärhäkämpiä suojelijoita kuin Mollyn vanhemmat. Toisin sanoen huimasti käytetyt kolmesataa sanaa, kun mukaan oli saatu sekä dialogia, toimintaa, luonteita, vihjeitä, pohdintaa, huumoria ja hellyyttä, voisi melkein luulla että tämä on nakutettu mitalla menemään, mutta toisaalta tyyli oli niin sujuva ja jouheva että vaikutti vapaalta tekniikalta. Niin tai näin, lopputulos on mitä viehättävin. :>

Mitä saumaa olisi kaikkien serkku- ja pikkuserkku-Weasleyen joukkoon hukkuvalla Arthurilla, jonka suurimpia saavutuksia tähän mennessä oli ollut Upea V.I.P. jästitiedosta?

Kuinka hellyyttävä kohta, jossa oli myös vihje tulevaan kuten myös myöhemmin tekstissä vilahtanut lapsilukumäärä. :3

En ole koskaan pitänyt Mollysta, mutta kai on Bellatrixin tapauksen johdosta myönnettävä, että hänessä on auroriainesta eikä vain naistelehtiä selaavaa ehtaa kotirouvaa, joka puuttuu jälkikasvunsa ihmissuhteisiin hyvin innokkaasti. Oli mukavaa saada tällainenkin puoli hänestä paremmin esiin ja lukea nuoremmasta Arthurista.

[Pollomuhku]

Ihana! Erityisesti Arthur oli hellyyttävä tapaus, juurikin tuo kohta jonka Renneto mainitsi oli minunkin mielestäni hyvä, niin Arthurmainen!

‒ Hyvä, Gideon sanoi ja laski Arthurin alas. ‒ Mutta me tulemme seuraaville treffeillenne esiliinoiksi. Ettet vain saa päähäsi mitään tyhmää.

Tuokin oli hauska, olisi mielenkiintoista lukea noista trffeistä... Vinkvink 

Kaiken kaikkiaan hyvän mielen antava, ja toimiva kokonaisuus!

[Brangwen]

Renneto: Kiitos! Mulla on aina ollut sellainen mielikuva, että Mollyn veljet eivät välttämättä ole olleet vävykokelaiden suosikkisukulaisia. Ja tosiaan, Bellatrixin jälkeen joutui varmaan itse kukin tarkistamaan näkemystään Mollysta 

Pollomuhku: Kiitos! Hehheh, Mollyn ja Arthurin treffeistä tulisikin jännä tarina. Lähinnä varmaan tarina siitä, miten Gideon ja Fabian ajavat Arthuria takaa ympäri Tylypahkan järveä.

[Ilargia]

Hauska aihevalinta, tähän en olekaan juuri törmännyt.

Arthur kuulostaa kyllä niin Arthurilta. Ja Upea V.I.P. jästitiedosta ei tosiaan taida olla kummoinen suositus... Mollya en ollut osannut ajatella ihan tällaisena, mutta uskottavalta tulkintasi kyllä kuulosti. Onhan hän kirjoissakin hyvin voimakastahtoinen ihminen, joka ei pelkää tuoda tahtoaan tai mielipidettään julki.

Molly vei lievästi hämmentyneen Arturin kasvihuoneen taakse, tarttui poikaa kiinni kaavun rinnuksesta, pussasi suoraan suulle ja ilmoitti, että he menisivät koulun loputtua naimisiin ja hankkisivat kymmenen lasta. Hämmästykseltään Arthur ei saanut suustaan muuta ulos kuin kysymyksen, eikö Mollylle riittäisi seitsemän lasta. Seitsemän oli hyvä taikaluku. Molly lupasi harkita asiaa.

  Jotenkin hirveän sympaattista.

Mä olen aina kuitannut Mollyn voiton Bellatrixista vähän sellaisena "äiti nosti kaatuneen puun lapsensa päältä" -tyyppisenä ihmeenä. Muttei kieltämättä kuulosta mitenkään epäuskottavalta, että Molly olisi ollut lahjakas koulussa. Ainakin hän omien lastensa kohdalla tuntuu pitävän koulutusta ja hyviä arvosanoja arvossa.

Kiitos lukukokemuksesta!

Ilargia

[Gwenhwyfar]

Aika söpö! Arthurista ja Mollysta on aina niin kiva lukea, olivat he sitten nuoria tai vanhoja. Hahmot oli ihan IC, vaikka en osaakkaan kuvitella Mollya suosittuna. Jotenkin mä en vaan pysty siihen, mutta se ei lukukokemukseen vaikuttanut.

Molly vei lievästi hämmentyneen Arturin kasvihuoneen taakse, tarttui poikaa kiinni kaavun rinnuksesta, pussasi suoraan suulle ja ilmoitti, että he menisivät koulun loputtua naimisiin ja hankkisivat kymmenen lasta. Hämmästykseltään Arthur ei saanut suustaan muuta ulos kuin kysymyksen, eikö Mollylle riittäisi seitsemän lasta. Seitsemän oli hyvä taikaluku. Molly lupasi harkita asiaa.

Mä nyt lainaan tätä, koska tuo kymmenen lasta -juttu oli niin osuva. Ihanan söpöä, jotenkin tulee mieleen se kun pikkulapsena päättää mennä parhaan kaverin kanssa naimisiin Paitsi että vanhempana...

Jotenkin tuo loppu oli vähän tönkkö. Alku oli oikein sujuvaa ja mukavaa luettavaa, mutta sitten lopppua kohden siitä tuli jotenkin vain kertomista. En osaa selittää paremmin, anteeksi. Muuten tämä oli kyllä oikein virkistävää luettavaa. Kiitos lukukokemuksesta,

Gwenwhyfar

[onkonälkä]

Ihan HUIKEEN ihana teksti !! Rakastuin tähän ihan kympillä <3 Jotenkin sain sellaisen kuvan, että tää käsittelis Ginnyä ja hänen veljiä, mutta itseasiassa parempi näin! Oon viime aikoina ihastunut Mollyn ja Arthurin nuoruusvuosista kertoviin ficceihin ja tämä on ihan niiden kärkikastia! Gideon ja Fabian vaikuttaa todella mielenkiintoisilta hahmoilta, ja vähän Fredin ja Georgen edeltäjiltä. Selvisipähän, että mistä poikien geenit ovat peräisin 

Kiitos tästä, ihana teksti!! Rakastuin ! Ja rakentavaa? Juoksi pois vapauteen. Kirjoitusvirheitä en bongaillut

[Sokerisiipi]

Stalkkerinappulan takaa löysin tieni tähän tekstiin ja olenpas vallan hyvilläni, että klikkautin auki, koska tämä oli niin söpö ja valloittava! Pidin Arthurin kertojaäänestä ihan mahdottomasti, ja voisin hyvin kuvitella, että juurikin tällä tavoin Arthurin ja Mollyn suhde sai alkunsa. Kumpikin hahmo oli aivan IC ja tunnistettavissa kirjoista, vaikkakin nuorempina versioina. Ihana tomera ja päättäväinen Molly, joka tekee juuri niin kuin hän itse haluaa, muiden odotuksista ja toiveista viis! Veikkaanpa, että osasyy siihen, mikseivät Gideon ja Fabian kovistelleet Arthuria tuon enempää, oli pelko Mollyn hirveästä raivosta

Kiitos tästä lämpöisen höttöisestä ficistä, pidin kovin!