Ficin nimi: tähdet odottavat meitä
Kirjoittaja: Aarnivalkea
Oikolukija/Beta: ei mulla semmoisia.
Ikäraja: S
Fandom: Voltron Legendary Defender
Tyylilaji/Genre: fluff.
Paritus/Hahmot: Shiro/Keith
Vastuuvapaus: luonnollisesti en omista voltronia vaan sen uusin versio kuuluu Lauren Montgomerylle ja Joaquim Dos Santosille. Teen tätä vain for funsies.
Varoitukset: ei ole.
Yhteenveto: Shiro ja Keith viettävät söpön pienen hetken. Huomaathan, että tämä on käännös/uudelleenkirjoitus omasta englanninkielisestä ficistäni (
https://archiveofourown.org/works/8021602 The stars are waiting, S). En ole kirjoittanut mitään luovaa suomeksi pariin vuoteen (jos akateemisia tekstejä ei oteta lukuun) niin antakaa kömpelyys anteeksi...
x x
Hengitys kulkee yhä nopeaa, kädet eivät vetäydy toistensa ympäriltä. Viimein heidän askeleensa hidastuvat, pysähtyvät. Viimein he ovat tarpeeksi kaukana toisista ollakseen kaksin. Molemmat luovat katseet kohti tähtiä täynnä olevaa taivasta.
"En kyllästy tähän näkyyn koskaan," Shiro huokaisee. Hänen kasvoillaan viipyy hymy. Hän vetää Keithin lähemmäksi itseään ja sivelee Keithin niskaa. Keithin kädet kietoutuvat tiukemmin Shiron vyötärön ympärille. Keith katsoo ylös myös, hänen suupielensä kaartuen pieneen hymyyn.
Tähdet vilkuttavat heille, odottaen.
Jonain päivänä, Keith lupaa niille ääneti.
Jonain päivänä on vain minä ja Shiro, tuolla kaukana. Se päivä on tulossa nopeammin kuin kumpikaan aavistaa, mutta tällä hetkellä on vain tämä.
"Keith," Shiro kuiskaa. Hänen äänessään on silkkaa rakkautta. Shiron käsivarret värähtävät kun hän vetää Keithin lähemmäs ja lähemmäs. Shiro sulkee silmänsä ja painaa suudelman Keithin sekaiselle tummalle tukalle, kuljettaa sormensa alas Keithin käsivartta.
"En näe tähtiä näin, hölmö," Keith kuiskaa takaisin mutta hänen hymynsä levenee. Hän silittää Shiron suupieltä peukalollaan, kurkottaa voidakseen painaa suudelman tuolle suupielelle.
"Olet ainoa tähti minkä tarvitsen," Shiro hymähtää.
Keithin tirskahdus rikkoo hiljaisuutta. "Hölmö."
"Vain sinua varten, Keith." Shiron silmät ovat yhä kiinni. Hänen sydämenlyöntinsä ovat tasaiset. Keith painaa silti kämmenensä Shiron rintakehää vasten ja kuuntelee.
"Olen tässä nyt," Shiro kuiskaa. Hän suutelee Keithin hiuksia uudestaan.
"Tiedän," Keith vastaa ja hautaa kasvonsa Shiron kaulaa vasten. Keith vetää syvään henkeä. Shiro tuoksuu Shirolta. Shiro tuoksuu kodilta.
Molemmat hengittävät syvään, silmät suljettuina, käsivarret kiedottuina toistensa ympärille. Tuuli yltyy, mutta kumpikaan hädin tuskin huomaa. Taivas heidän Maansa päällä on painava ja pimeä, mutta tähdet vilkuttavat kaukaisina ja kirkkaina, aina kutsuen, aina odottaen.