Grenade, kiitoksia jälleen kommentistasi! <3 Eipä edes Akashi totta tosiaan ole immuuni pitkästyneisyydelle ja mikäpäs sen parempi tapa minimoida tylsyyttä kuin säikäytellä tympeitä pankkivirkailijoita ja olla siinä sivussa semisti jopa ihan kiva Kiselle. ^^
Kaatosade, kiitoksia sinullekin! <3 Kivaa kyllä, että epämairittelevat tapaamiset huvittivat ja kirjoittamattomien käytöskoodien tuska tuntui samaistuttavalta. Nautiskelin itsekin suuresti siitä ajatuksesta, että Akashi ja Kise molemmat pääsivät tekemään tasapuolisen vaikutuksen toinen toisiinsa.
***
4.Oha Asa oli ollut Akashilta jo pitkään unohduksissa, mutta kun läpikulkumatkalla ostoskeskuksen kautta kuuli päivän horoskoopin, oli sille hymähdettävä ainakin henkisesti. Jo useasti kuullut ennustukset vaikuttivat yhä odottavan toteutumistaan. Oinaan merkin alla syntyneitä kehotettiin noudattamaan spontaaneja päähänpistoja, kun taas Härän päivän onnenkapine oli taittomitta. Alkuvuoden astosää oli yleisen suopea ihmissuhteiden alalla, kuten jokaisena aiempanakin vuotena. Tosin itse ohjelma ei sitä vieläkään tohtinut tunnustaa.
Oha Asasta tuli melkein nostalginen olo. Joku älyttömyyksiin uskova olisi voinut jopa pysähtyä kuuntelemaan tarkemmin Kaksosille elämänohjeita tarjoilevaa osuutta ja pitää suurena enteenä sitä, että Kise vaikutti läsnäolevalta tekijältä Akashin elämässä sinäkin päivänä. Realistinen näkökulma puolestaan oli se, että kun töissä käytiin suurin piirtein samojen keskittymien alueilla, oli kohtaaminen todennäköistä. Sitä paitsi jokusen päivän aikana tavaksi muodostunut latteahko parin minuutin juttutuokio ei varsinaisesti pilannut Akashin aikatauluja. Tervehdykset vaihdettiin jo kohtalaisen tottuneesti.
”Minun päivän onnenkapineeni on riepu. Ei sillä, etteikö onni kelpaisi, mutta nyt pelottaa vähän mennä kuvauksiin”, Kise kommentoi ostoskeskuksen radion soittaessa yhä Oha Asaa. ”Suunnittelijat näyttävät tykkäävän tällä hetkellä tosi oudoista takeista.”
”On myönnettävä, etten ole tutustunut aihepiiriin.”
”Etkä ole muuten menettänyt mitään”, Kise vakuutteli. ”Minun pitäisi kai jo kiirehtiä katsomaan, mitä tänään on luvassa.”
”Samoin.”
”Jos törmätään vielä huomenna, meidän pitäisi ehkä miettiä jo oikeasti kunnolla näkemistä”, Kise tuli vielä naurahtaneeksi. ”Tai siis totta puhuen tuntuu, etten ole aikoihin nähnyt ketään oikein kunnolla, mutta sinua tosi paljon ohimennen. Meillä ainakin tuntuu olevan samanlainen rytmi.”
”Niinpä kai”, Akashi myönsi.
Oha Asa ei ollut päässyt vieläkään loppuun asti, kun hyvästit oli jo vaihdettu ja matkaa jatkettu. Oli mielenkiintoista pohtia, kuinka moni oli päättänyt uskoa horoskooppeihin vain siksi, että niistä saattoi kuulla aina omiin mielihaluihin sopivia asioita. Jousimiehelle Oha Asa tarjosi ohjeeksi avointa mieltä ja vanhojen, jo unohdettujen ajatusten tarkastelua, sekä niiden läpikäymistä uudelleen. Toisaalta kun päivän onnenkapineeksi povattiin öljypatteria, jäi taikauskoisuuden sovellettavuus käytäntöön kaikesta huolimatta varsin kyseenalaiseksi.
