// A/N: Selkeyden vuoksi: joriini nimikettä käytetään perinteisistä daalioista (tarhadaalia), eli joriinin juuret ovat sama asia kuin daalian juuret.
Halla tulee yllättäen (5. halla)
Fleur naputtaa sormiaan vasten teemukia, valkoiseksi maalattua pöydänkantta ja vielä keittiön kaappiakin. Charlie istuu hiljaa pöydän ääressä ja seuraa naista kahvimukinsa takaa. Kahvia riittää pidempään kuin yleensä tai sitten muki on jo tyhjä, mutta hiljaisuus venyttää hetkeä.
"Mikset istuisi alas?" Charlie ehdottaa.
"En oikein ehdi, Charlie", Fleur vastaa välittömästi, mutta lakkaa rummuttumasta sormiaan. Hän näyttää kiireisen sijaan vain päättämättömältä. Charlie hymähtää huvittuneesti, mutta ivatta.
"Mihin sinulla on kiire?" hän kysyy laskien mukinsa pöytään. Miehen kasvoilla on ilme, joka kielii tottumuksesta naisen mielialan vaihteluihin. Hän on valmistautunut epämääräiseen selontekoon, johon hänellä on tarjota yksinkertainen ratkaisu - niin he toimivat - mutta hän ei ole valmistautunut siihen, mitä tulee kuulemaan.
"Etkö ymmärrä, syksy on jo pitkällä ja kaikki on kesken. Joriinin juuret täytyy nostaa maasta, viime öinen 'alla on pilannut daaliankukat, minä olen raskaana ja kaikki on kesken. Maailma on kesken", Fleur nojaa allaskaappiin ja painaa kädet kasvoilleen yrittäen estää itkun tuloa. Charlie hieraisee parransänkeään, kunnes astelee rivakasti ulos. Fleur kuulee takaoven kirskahtavan saranoillaan.
"Minne sinä menet?"
"Hoitamaan ne juuret, daaliat eivät kestä hallaa", Charlie vastaa ja sulkee oven perässään. Fleur valuu kaappia pitkin lattialle istumaan ja pyyhkii kyyneleitään. Hän uskoo, että tulee näkemään sinä iltana kyyneleitä myös Billin silmissä, mutta täysin eri syystä.
Eivät lohikäärmeet välitä (6. kosketus)
Joriinin juuret ovat siististi pahvilaatikoissa kellarin hyllyillä. Puutarha odottaa yhä talvi-istutuksia, mutta Fleuria kammottaa koko tilan tyhjyys. Häntä kammottaa myös jo viikon kestänyt hymy hänen aviomiehensä huulilla ja Charlien parta, joka kasvaa kasvamistaan.
"Sinun pitäisi leikata tuo", Fleur sanoo taitellessaan sanomalehden miehensä jäljiltä kasaan. Charlie katsahtaa häneen sivusilmällä, muttei vastaa. Fleurin rintaa pakottaa. Hän on käyttänyt kaiken energiansa jonkin sanottavan keksimiseen ja sitten se ohitetaan vilkaisulla. Hiljaisuus on kasvanut nopeampaan tahtiin kuin heidän puheenaiheensa.
"Miksi? Eivät lohikäärmeet välitä", Charlie vastaa yllättäen, kun Fleur on jo luovuttanut.
"Minä välitän", sanat lipsahtavat naisen huulilta ja se riittää. Charlie on kahdessa sekunnissa aivan hänen edessään. Fleur tuntee tutun nahan ja noen tuoksun kasvoillaan eikä enää nyrpistä sille nenäänsä. He katsovat toisiaan - Fleur arasti, Charlie tutkien. Miehen käsi asettuu villatakin peittämälle uumalle hyvin kevyesti.
"Charlie - ", Fleur aloittaa, mutta mies ei anna hänen jatkaa.
"Shh", Charlie laskee otsansa naisen otsaa vasten ja huokaisee niin, että Fleur tuntee kuulemansa surumielisyyden vatsansa pohjassa saakka. Nainen kietoo kätensä miehen ympärille ja painaa päänsä vasten tämän rintaa. Hän toivoo, että saisi enemmän, mutta tietää, ettei Charlie voi tehdä sitä veljelleen. Hän arvelee, ettei lopulta kykenisi siihen itsekään.
Illalla Charlie taputtaa veljeään olalle.
"Olet onnenpekka, Bill", hänen äänensä on vilpitön.
Terveisin Charlie (7. minä/sinä)
Seuraavaan kahteen päivään Charliea ei näy eikä kuulu. Miehen rinkka on kadonnut vierashuoneesta ja peti on pedattu siistimmin kuin aiemmin. Bill on ihmeissään, mutta Fleur ymmärtää, ettei hänen lankonsa aio enää palata.
Kun Bill on taas hyvästellyt vaimonsa ainoanaan ja lähtenyt töihin, Fleur painaa kätensä suulleen ja yrittää hengittää tasaiseen tahtiin. Hetken se tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Nainen laskeutuu portaita pitkin kellariin toivoen löytävänsä juurista lohtua. Sen sijaan hän löytää niiden seasta vinoon taitetun viestin.
Olen pahoillani, että lähdin hyvästelemättä, mutta uskon sinun ymmärtävän, että niin oli parempi.
Halla tuli tänä vuonna ajoissa ja tiedät, mitä daaliasi kuvastivat. Minä olen sitä: epävakaus, siinä missä Bill on vastakohtani. Teistä tulee maailman onnellisimmat vanhemmat, usko minua. Kaikki tulee menemään hyvin. Ja tee minulle palvelus, täytä puutarhasi valtavilla auringonkukilla.
Sinä oletit minun olevan kaipaamasi maailma, mutta minä olin vain daalia, joka ei kestänyt hallaa.
- Charlie
Fleur puristaa silmänsä kiinni, kun kyyneleet sumentavat hänen näkökenttänsä. Hän yrittää muistaa, mitä äiti on kertonut suurista auringonkukista ja hymyilee muistaessaan.
"Charlie", Fleur kuiskaa ja rutistaa viestin rintaansa vasten.
Seuraavana kesänä Fleurin puutarhassa kasvaa rakkautta, iloa ja ylpeyttä. Hän on aikonut heittää joriinin juuret pois, mutta Billin äiti on kiikuttanut ne omaan puutarhaansa. Molly on vakaasti sitä mieltä, että kukkien kieli on humpuukia eikä ymmärrä, miksi hänen miniänsä tulistuu niin voimakkaasti hänen mainitessaan asiasta.
"Charlie kirjoittaa, että on tulossa käymään pian. Hän kertoo, että haluaa veljentyttönsä lisäksi nähdä rakastamasi puutarhan", Billin naurahdus on lämmin.
"Charlie - 'äntä on aina kiinnostanut luonto enemmän kuin ihmiset", Fleur hymyilee miehelleen tietäen olevansa väärässä.