Juhannuksen jumalatar (Harry/Luna, ajatusvirtaa, S)

[Beelsebutt]

Sillä Luna oli kuin aurinko, joka lämmitti, korvensi, helli ja jota Harry saattoi palvoa.


Nimi: Juhannuksen jumalatar
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Harry/Luna
Lajityyppi: ajatusvirtaa, (näennäistä) palvontaa, Harryn pov
Sanamäärä: < 500
Haasteet: FF100 (13. Keltainen)
Ikäraja: S (sallittu kaikille)


Idea paukahti päähäni, seuraavaksi raadio soitti Olavi Uusivirran & Anna Järvisen "Nuori ja kaunis" -biisin. Enkä enää saa näitä kahta erotettua! Päässäni lähti pyörimään jo autolla ajaessa (silloin näköjään ideat syntyvät ) tietynlainen ajatusvirta, jossa olisi taustalla jotain tummempaa, jos niin haluaa asian nähdä. On ollut muutenkin mielessä kirjoittaa jotain Lunasta, jotain keltaista, joten siitä syntyi tämä ficci. Otsikko on vähän meh, mutta auringonpalvonta ja juhannuskokot, siitäpä se sitten syntyi

Kiitos betalle <3

Julkaistaan ficci näin Suurena Päivänä Suurenmoisen Synttärisankarin kunniaksi! \o/

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Juhannuksen jumalatar

Usein Harrylta kysyttiin, mitä hän näki Lunassa. Suoraan, noin vain kesken keskustelun. Toisinaan jopa Hermione kyseenalaisti suhteen järkevyyden — ei suoraan sanoilla vaan ilmeillä. Pienillä vähättelevillä eleillä.

Harry ei ollut kuullakseen eikä nähdäkseen tai ei ainakaan välittänyt, koska unohti kiistelyn Lunan seuraavan hymyn koittaessa, jo ennenkin. Sillä Luna oli kuin aurinko, joka lämmitti, korvensi, helli ja jota Harry saattoi palvoa. Toisin kuin aurinkoon, Lunaan pystyi katsomaan suoraan — ja sen Harry tekikin. Usein ja alati.

"Tunnen silmäsi selässäni", Luna sanoi leijuttaessaan astioita kaappiin.

"Ja pakaroillasi ja reisilläsi ja säärilläsi. Unohdin polvet!" Harry vastasi ja leyhäytti Lunan kesämekon helmaa ylemmäs.

Ja Luna nauroi estoitta, antaumuksella, kuin ei koskaan ennen ja siltikin samalla tavoin kuin aina, lapsesta saakka. Siinä olikin Lunan olemus kiteytettynä: samalla tavoin kuin lapsesta saakka. Hän ei nöyrtynyt ajalle eikä iälle, vaan eli jokaisen päivänsä kuin viimeisen. Hän ei horjunut mielipiteissään, mutta otti vastaan uutta tietoa, muokkasi sen omaan tietämykseensä niin sujuvasti, ettei saumoja erottanut.

"Plagioija", tuhahti kerran Hermione. Luna heilautti hellehattuaan ja kertoi vakavin ilmein, kuinka kaikki on kaikessa ja kaikilla, miten tietoa voisi omistaa kun ei maailmaakaan? Eikä asiasta enää puhuttu.

"Tule tänne", Harry aneli maatessaan vuoteella halkeilevin huulin. "Mettä, Luna, mettä."

Lunan huulet kiiltelivät kauniina ja kosteina. "Kuten haluat." Ja hän antoi Harryn juoda huuliltaan nektaria, ambrosiaa, huumaavaa kuumaa kultaa, keltaista kuin hunaja ja makeaa kuin mansikka. Harry humaltui jälleen kerran, uudestaan ja aina, eikä koskaan tahtonutkaan selvitä. Sillä ei ollut seuraavaa päivää ilman Lunaa, joten ei ollut seuraavaa päivää ilman mettä. Ja mitä ei ollut, sitä ei tarvinnut murehtia.

Kesämekon helma sujahti kepeästi Lunan pään ylitse ja laskeutui hivenen polvien alle. "Lepää sinä vielä, leivon meille uutisleivän. Limpit ovat kai jo palanneet joelle, käydään katsomassa illemmalla. Ne säikkyvät suoraa aurinkoa."

Ja Harry jäi lepäämään ja katsomaan Lunan selkää, pakaroita, reisiä, sääriä. Hän ihaili omaa aurinkoaan eikä miettinyt, mitä oli tehnyt aiemmin. Sillä ei ollut eilistä, joten ei menneisyyttäkään. Ei ilman kultaista Lunaa. Ja mitä ei ollut, sitä ei tarvinnut murehtia.

[Lunalotta]

Ooo, tää fic pisti silmään koska Luna ja pakkohan tää oli lukea nyt kun on vihdoin aikaa selailla finiäkin!
Oon moniparittaja, ja koska paritan Lunaa vähän kaikille, tai oikeestaan Lunan söpöyden ja ihanuuden takia se sopii vähän kellekin, niin Harry/Luna ei kuulosta musta laisinkaan mahdottomalta. Ihanasti tässä ficissä toit esiin auringon, tuli ihan keväinen fiilis oikeestaan. Ja toi kun Harry halusi Lunan huulilta 'mettä' toi mulle mieleen, että Harry on se mehiläinen ja Luna on se kukka, josta se sitä mettä ottaa.. Suloinen, vaikkei silleen fluffya parituksessa ollut, mutta fic itsessään oli suloinen. :3

[Neiti Syksy]

Voi vitsit kuinka ihana!

Itseasiassa minun piti tänään kommentoida sinulta yhtä Drarrya, joka on tuolla "Kommentoi jo, typerys!" -kirjanmerkkikansiossani ollut hetken, mutta tämä osui silmään ja oli niiiin ihana, söpö ja kivan sopivan lyhyt, että päätin suoraan heti kommentoida tätä (näin välttäen sen, että se kansio vain kasvaa ja kasvaa).

Tykkäsin Harrysta. Kuinka hän oli antaunut sille kaikelle tunteelle, hakien epätoivoisesti mettä ja nektariinia siitä ainoasta, josta voi sitä saada. Tuntui hieman oudolta Harrylta lukea, mutta ehkä Sen Oikean kanssa Harry voi antautua rakastetuksi ja rakastamaan! Luna oli kyllä niin oma itsensä, ihana ja luonnollinen. Ei ollut mitään ylimääräistä (kuten ei Rowlingkaan kirjoittamana) ja siis... kaikki oli vain luonteista. Mietin, mikä ihme on uutisleipää! Toisaalta se on niin Lunaa, ettei minulla ole niiin suuri mielenkiinto tietää väkipakolla, mitä se on (kuten vaikka jos Hermione olisi sellaista leiponut ), sillä Luna on Luna.

Kesämekon helma sujahti kepeästi Lunan pään ylitse ja laskeutui hivenen polvien alle.

Tämä kohta tuntui vain nousevan silmiin. Tai siis ymmärsin, että Harry nosti helmaa, mutta kun he suutelivatkin välissä ja niin edelleen, niin.. en tiedä. Jäin vain miettimään, miten ihmeen solmussa Luna on ollut mekossansa. Akrobatiaa?

Luna heilautti hellehattuaan ja kertoi vakavin ilmein, kuinka kaikki on kaikessa ja kaikilla, miten tietoa voisi omistaa kun ei maailmaakaan?

Tämä nousi lempikohdakseni kyllä! Sellaista ajattelun aihetta ja Lunaa, jonka maailma ei lopu vain siihen, mitä opetetaan totuutena.

Ja kyllä! Voin kuvitella hyvin Lunan kukkaseppele päässään tanssimassa juhannuksentaikoja heinikossa, samalla kun Harry yrittää nieleskellä rakkauttaan. Pidin tästä jotenkin ihan hirveästi (varsinkin, kun Luna/Harry on oikeasti aika söpö paritus!). <3

- Syksy

[Sokerisiipi]

Huijui, minä kyllä näin tämän näennäisen söpöyden takana sen tummemman elementin, johon alkusanoissasi viittasit, ja juuri sen takia tykkäsin ja tulkitsen koko tekstiä juurikin tätä kautta. Se tulee tuolta vähän hiipien ja lopulta tajuaa, että o-ou, ei tässä kuviossa taidakaan olla kaikki kohdallaan. Niin minä tämän ainakin koin. Kun voisi luulla, että Luna on juuri tuollainen, mitä Harry kuvailee: luonnonlapsi, juuri sopivalla tavalla lapsenomainen ja viaton ja koskematon. Mutta Harryn mielenmaisema on juurikin vähän turhan palvova, kuin hän olisi jossakin kuumeisessa hurmoksessa ja Luna on kietonut Harryn pikkusormensa ympärille. Ja kun Harry nyt ei muutenkaan ole sellainen palvontaan taipuvainen persoona. On toki ihmisiä, joita hän ihailee, mutta en katsoisi, että hän edes rakastuneena taantuisi tällaiselle tasolle. Ei vaan istu Harryyn. Myös siksi ajattelin, että jotain hämärää tässä on.

Mietin tuota, että miksi muut kyseenalaistavat suhteen, koska kirjoissahan kaikki lopulta pitävät Lunasta ja mielestäni se, että Luna manipuloi Harryn tahtoa jollain tavalla, sopii hyvin tähän kuvioon. Muut yrittävät herätellä Harrya, että katso, mitä tuo nainen tekee sinulle, et ole enää oma itsesi. Kukaan ei voi todistaa, että kyseessä olisi jotain laitonta/väärää ja siksi he ovat voimattomia tekemään mitään. Ja Harry saattaa ulkopuolisin silmin juuri vaikuttaa vain silmittömän rakastuneelta ilman, että ymmärrettäisiin kyseessä olevan jotain vakavampaa. Oi, miten ovela kuvio. Todella virkistävä, kun ei juuri Lunasta uskoisi.

"Tule tänne", Harry aneli maatessaan vuoteella halkeilevin huulin. "Mettä, Luna, mettä."

Tämä kohta oli omituisuudessaan juuri vähän sellainen karmiva, että mitä noituuksia täällä oikein tapahtuu. Harry käyttäytyy kuin mikäkin huumeaddikti. Aloin pohdiskella jotain lemmenjuoman kaltaista tässä vaiheessa.

Harry humaltui jälleen kerran, uudestaan ja aina, eikä koskaan tahtonutkaan selvitä. Sillä ei ollut seuraavaa päivää ilman Lunaa, joten ei ollut seuraavaa päivää ilman mettä. Ja mitä ei ollut, sitä ei tarvinnut murehtia.

Kuulostaa ihan joltakin lumoukselta, joka vaatii aina uuden satsin pitääkseen tehonsa. Huh. Lunan motiiveja jää miettimään, mutta toisaalta tästä sai jotenkin sellaisen kuvan, ettei Luna edes välttämättä ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Harry vaikuttaa onnelliselta ja huolettomalta. Ehkä Luna kokee, että kaiken kamalan jälkeen tämä on juuri sitä, mitä Harry ansaitsee ja ajattelee tekevänsä Harrylle palveluksen. Että hän on ainoa, joka voi antaa Harrylle sen, mitä tämä Lunan mielestä tarvitsee. Huu, tätähän voi tulkita vaikka miten psykologiseen kauhunrippeisiin asti. Vautsi.

Lopetus on myös aivan upea. Harry on unohtanut jo aivan kaiken muun paitsi Lunan eikä hän enää välitä. Ansalangan viimeinen silmukka kiristyy. Pidin tästä kovasti. Todella upea ja tulkinnanvarainen teksti, kiitän!

[Arte]

Hieno otsikko ja kiinnostava paritus! Harry/Luna on omalla tavallaan vaikea mutta toisaalta uskottava pari, ja minusta toit tässä hyvin esiin sen, mikä Lunassa viehättää Harrya. Voisi ajatella, että Luna olisi Harrylle vähän turhan ailahtelevainen ja monimutkainen, mutta tässä hänen tärkeimpiä elementtejään ovat kyky nauraa, pysyä samanlaisena ja olla välittämättä ympäristöstään. Suloinen pari.

Olin ehkä vähän yllättynyt tämän tekstin tyylistä! Se ei ole ehkä sitä perinteisintä sinua, mitä olen tottunut lukemaan. Tässä mentiin enemmän kaunokielisyyksiin ja jonkinlaiseen tunnelmanluomiseen sen sijaan, että oltaisiin käsitelty asioita kovin suorasti ja kursailematta, niin kuin sinulla ehkä usein on tapana. Vaihtelu tekee terää, tai sitten tulkitsen ihan omiani. ^^ Tällainen tyyli sopii hyvin tämänlaiseen tekstiin.

En lukenut alkutietoja kokonaan, joten hoksasin vasta Sokerisiiven kommentista, että puhuit alussakin jostain tummemmasta elementistä. No niiiiin! päässäni soi, sillä olin lukenut vähän ihmetellen esim. juuri tuon Harryn "mettä"-kommentin ja miettinyt, että millä tavoin tämä on uskottavaa käytöstä. Mutta jos mukaan laitetaan tosiaan jotain synkempää (ehkä juuri Sokrun ehdotuksen tapaan Luna huumaamassa Harrya), niin hommahan alkaa toimia aivan eri tavalla! Tykkään tästä twististä, tosi jännittävä ja kuumottava! Sitä en ihmetellyt, että ihmiset kyseenalaistivat suhteen, koska onhan se varsin omaperäinen vaikka muut tykkäävätkin Lunasta - mielestäni Luna sopii yhteen vain harvojen hahmojen kanssa omalaatuisuutensa takia, eikä Harry välttämättä ole oma ykkösvalintani hänelle.

Tykkäsin tästä! Eritoten tuon synkkyyden verhoaminen oli ihanaa. Kiitos ♥

[Beelsebutt]

Mä olen todellakin menettänyt tatsini, kohta puoltoista vuotta vanhoja kommakommaamattomia kommentteja mun ficissä! 0.o ....noh, korjataanpas tilanne! Ei sillä, ettenkö olis jo lukenut näitä kommentteja ja niitä hivelöinyt ja pussaillut ja rakastanut jo ennakkoon, mutta jostain kumman oikosulkusyystä [ehkä se oikeesti oli se aivoinfarkti, josta mun kaveri mua "syytti" kun typottelin liikaa viesteissäni ] en ole vastakommenteillani huomioinut. Pyydän anteeksi *kumarrus*

Lunalotta, tiätkö, luin joskus jostain idean, että Harry/Luna olisi pitänyt olla se true-pari kirjoissa ja kun hetkisen pohdiskelin asiaa, olen täysin samaa mieltä. Lunan kanssa Harry olisi saanut ehkä olla rauhaisemmassa fiiliksessä ja luonnollisemmassa ympäristössä kuin jonkun Ginnyn kanssa x) mut Luna on ficeissä kauheen monipuolinen, oon samaa mieltä, oon itsekin paritellut Lunaa ties kenelle, Harryn lisäksi ainakin muistuu mieleen Cho ja Neville ja Seamus ja oisko ollut vielä Colinkin? Ehkä. Joo, halusin ajatella ficin silleensä kaksijakoiseksi tai ehkä jopa kerrokselliseksi, että on se suloinen kerros ja sitten jos haluaa tonkia niin alta voi hakea symbolista synkempää kerrosta, mutta tykkään itsekin ajatella tätä vuoroin milläkin tavalla, välillä miellän sen pohjavireen ohjaavaksi, välillä taas oon tyytyväinen siihen, että Harry on tyytyväinen ja Luna on mettä <3

Neiti Syksy, hehe, joo, kommentointipinot harvoin vähenee, yleensä ne tuppaa paisumaan joo! Juuri tuo Lunan luontainen kyky/halu antaa ja ottaa vastaan silleen vaivattomasti, se on yksi Lunan plussapuolia ja imho tekee Lunasta mahdottoman monipuolisen ja monille paritettavan hahmon Tuo eka quotesi on minun silmissäni se, kun Luna rakastelun jälkeen sujauttaa mekon jälleen päällensä joo, haha, multa puuttuu vielä Luna/Hermione, mutta voi veljet että haluaisin sellaisen kirjoittaa - ja vielä dialogipainotteisena!

Sokerisiipi, hehe, no sä sitten keskityit siihen kerrokseen ficissä, johon juuri yritin ujuttaa tuollaista salamyhkäistä ja pahaenteistä Lunaa. Kyllä, aika lailla samoja ratoja omat ajatukseni menivät tätä kirjoittaessa, kuinka ficin voisi tulkita myös niin, että Luna on jollain tavalla "huumannut" Harryn, mihin toki Lunan huulilta juotava mesi voi lukijan niin halutessa viitata Aw, Harry-huumeaddikti <3 En ota kantaa siihen, tekeekö Luna sen mahdollisen huumauksensa tietoisesti vai ei, jätetään se vielä sitten lukijan päätettäväksi

Artsukka, mä kirjoitan tällaisia kummallisia tekstejä aina kun henki niin käskee ja joo, ei ole ihan tavallisinta Bbuttista! Kuten tuossa ylempänä olen sanonut, minusta Luna sopii paritettavaksi ficeissä oikeastaan kenelle vain, mutta tosiaan siinä ehkä on kriteerinä se, että kohde on sitten valmis ottamaan Lunan sellaisena kuin se on. Ei kaihtamaan outouksia vaan syleilemään kummallisuuksia ja limppejä kanssa <3 joten oon samaa mieltä, että kyllä varmasti Harryn kaverit kummastelisi kovastikin Harryn parinvalintaa, oli siellä sitä synkkyyttä taustalla tai ei



Kiitos hurjan suurimus kaikille kommenteista, ootte rakkaita <3