Kirjoittaja Aihe: Ihmeotukset | Kuusenkoristelua ja kaulimenhakkuuta | S | oneshot, arkitunnelmointi, joulufiilistely  (Luettu 2485 kertaa)

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 658
  • avatar ja banneri Ingridiltä
HUOMIO! Tämä ficci pohjautuu Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvaan mutta ei spoilaa sitä.

Ficin nimi: Kuusenkoristelua ja kaulimenhakkuuta
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Tyylilaji: draama, arkitunnelmointi, AU, joulufiilistely
Ikäraja: S
Haasteet: Oneshot10, Joulumieltä-haaste
A/N: Joulu tuli ja joulu meni, mutta julkaisen tämän kun kerrankin sain jotain aikaiseksi… :D Tämä on ehkä vähän ällöonnellinen, mutta pistetään joulun piikkiin. :D Nimestä vielä sen verran, että sen keksiminen oli yhtä tuskaa, ihan kamalaa.


Kuusenkoristelua ja kaulimenhakkuuta

Ilmassa leijuvat kulkuset säestävät helisten radion hentoisia joululauluja. Asunto tuoksuu piparkakulta sekä havulta, ja halot paukahtelevat takassa, jonka liekit lämmittävät Tinan ja Queenien olohuonetta. Tulen lämmössä puikot neulovat itsekseen jumpperia. On joulu, juhlista kaunein.

Keittiön puolella Jacob yrittää näyttää Queenielle, kuinka jästit leipovat jouluherkkuja. Kaulimen paukunta kuuluu takuuvarmasti muihin kerroksiin saakka, mutta ainakaan vielä kukaan ei ole tullut valittamaan metelistä. Tummatukkainen, hyväntuulisesti hyräilevä Tina koristelee kuusta punaisin palloin ja hopeaköynnöksin, kun Lisko taas tarkkailee apeana ikkunanraosta, miten lumisade valtaa kaupunkia rauhallisesti mutta varmasti. Piketti kiipeilee hänen liivinsä taskuissa ja vikisee.

Mies tietää, että on joulu ja että hänen pitäisi olla iloinen, mutta silti hänen mielensä on matala. Liskolle joulu on jo vuosia ollut surullinen juhla, sillä lapsuutensa jälkeen hän on viettänyt sitä aina yksin. Kyllä, Lisko rakastaa taikaotuksiaan ja viihtyy niiden seurassa, mutta siitä huolimatta hän toivoo joka joulu, että saisi juhlistaa sitä jonkun kanssa, jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Ja joka joulu tuo hänen ainoa toiveensa jää toteutumatta.

Ikkunasta sisäänluikkiva viima saa Liskon hytisemään, joten hän työntää luukun kiinni. Vihreä otus kipittää hänen käsivarttaan pitkin ja jää roikkumaan sormenpäistä. Surumielisyys kaihertaa Liskon silmäpieliä, ja Piketti katsoo omistajaansa ihmeissään. Huolestuneena taikaeläin vipeltää miehen kasvojen tasolle pyyhkiäkseen liikutuksen ruskeista silmistä, mutta Lisko puistaa päätään. Piketti pujahtaa loukkaantuneena takaisin miehen rintataskuun ja jää sinne.

– Tulisitko koristelemaan kuusta kanssani?

Tina ripustaa pienen hopeaenkelin joulukuusen helmaan ennen kuin suoristautuu ja katsoo Liskoon silmät tummina. Mies hieraisee nopeasti silmiään, kääntyy ja katsahtaa naiseen häkeltyneenä. Sitten hän vilkaisee ujosti sivuun.

– Minä… Mielelläni.

Nuori velho astelee Tinan rinnalle joulukuusen viereen ja ottaa yhden punaisen joulupallon käteensä. Koristeen kupera pinta heijastaa tutut kasvot vääristäen mittasuhteet epärealistisiksi: Liskon silmät näyttävät suorastaan valtavilta ja leveä suu omituisen pieneltä. Näppärät pianistinsormet ripustavat pallon yhteen kuusenoksaan ennen kuin poimivat uuden koristeen laatikosta.

Keittiöstä kuuluu kaulimenpauketta, kikatusta ja vaivihkaisia muiskahduksia samalla kun Tina ja Lisko koristelevat vehreää kuusta vaitonaisina. Miehen sisällä alkaa kyteä omituinen lämpö.

Lopulta koristelaatikko on melkein tyhjä: ainoastaan suuri hopeatähti lojuu sen pohjalla. Molemmat ojentavat kätensä sitä kohti samaan aikaan, ja Tinan nihkeä kämmenselkä ja Liskon viileät sormet osuvat toisiinsa. Kumpikin sävähtää yllätyksellistä kosketusta kiskaisten kätensä pois. Queenien kikatus kajajaa keittiöstä herkullisen tuoksun kannattelemana.

– Sinä voit laittaa sen, Tina lupaa. Kevyesti punastunut Lisko hämmentyy hetkeksi ennen kuin ottaa tähden epäröiden ja hellävaroen käteensä. Sitten hän kurkottaa asettamaan koristeen kuusen latvaan, ja joulupuu on miltei valmis. Tarvitaan vain kevyt sauvanheilautus, ja valkoiset kynttilät syttyvät. Kaksikko unohtuu hetkeksi katselemaan kuusen kauneutta. Liskon sisuksissa sykkii yhä lämpimämmin ja lämpimämmin, ja hän vilkaisee Tinaan vaivihkaa: kynttilöiden kirkkaat liekit heijastuvat lepattaen tummista silmistä. Naisen ilme on niin mietteliäs, että Lisko unohtuu tarkkailemaan pehmeitä kasvonpiirteitä, ja yhtäkkiä hän jää kiinni Tinan vastatessa katseeseen oudoksunut pilkahdus silmissään. Mies katsahtaa toisaalle niskaansa raapien.

– Teini ja herra Scamander, tulkaa pöytään, Queenie kutsuu. Hän varistelee jauhopölyä esiliinastaan ennen kuin riisuu sen ja ripustaa seinään pultattuun naulakkoon. Naisen tummatukkainen sisar heilauttaa taikasauvaansa uudelleen, ja pöydällä seisovat pitkät kynttilät leimahtavat liekkeihin astioiden liidellessä kaapista pöydälle. Jacob katselee taikoja hurmioituneena, suu auki unohtuneena, mutta muistaa lopulta istuutua herkkujen äärelle. Tina ja Queenie käyvät myös pöytään, ja jälkimmäinen alkaa saman tien esitellä tehtailemiaan makeuksia. Lisko liittyy seurueeseen hetken epäröityään.

Vaikka ovatkin taiatta leivottuja ja hivenen rumia, herkut suorastaan sulavat kielelle. On rauhaisaa: lumotut kulkuset ovat väsähtäneet helistelemään aikaa sitten ja radiokin on vaiennut. Ilmassa liitelevät vain kiharatukkaisen noidan sanat hänen vastaillessa Jacobin ajatuksiin sekä haarukoiden ja veisten kevyt kilke. Lisko syö lautasensa tyhjäksi ja katselee sitten haikeana viimeistä kakkupalaa, jonka leipuri lopulta popsii suihinsa.

– Nyt on aika vaihtaa lahjoja! Queenie läimäyttää kätensä yhteen kun kaikki neljä ovat siirtäneet aterimensa kello viiteen. Hän kimpaisee tuoliltaan ja rientää toiseen huoneeseen hento harsohame hulmahtaen. Lisko vilkaisee Jacobia, mutta vaaleatukkaisen mentyä tämä tarkkailee silmä kovana, kun Tina taikoo lautaset ja lasit keittiön puolelle. Naisten makuuhuoneesta kuuluu hetki kolinaa, ja lopulta vaalea noita palaa kanniskellen sylillistä lahjoja. Jacob nousee salamana pöydästä auttaakseen naista kantamaan ne kuusen alle, jonne syntyykin sievä pikku pakettikeko. Queenie huoahtaa iloisena ja katsoo tummatukkaista miestä hymyillen.

– Voi Jacob, se on ihana! Mutta ei sinun olisi tarvinnut hankkia minulle mitään, Queenie kihertää toisen ajatuksia lukien ja saa vastaukseksi ihastuneen hymyn. Tina jättää tiskit liittyen muiden seuraan, ja kolmikko istahtaa sohville oranssin loimun äärelle, mutta Lisko jää seisomaan seinustalle epätietoisena.

– Mutta herra Scamander, tulkaa tekin, Queenie rohkaisee ojentaessaan ensimmäisen lahjan sisarelleen. Lisko hieroo niskaansa epäröiden ennen kuin rohkenee asettua upottavaan nojatuoliin. Pian hän pystyy kuitenkin rentoutumaan hiukan: takassa rajusti tempoilevat liekit lämmittävät mukavasti, ja maha täynnä on hyvä olla. Nuorukainen katselee, kuinka noidat sekä Jacob jakelevat lahjoja itse kellekin alkaen samalla availla niitä. Lämpö hohkaa hänen sisällään kuin pieni aurinko, eikä Liskon tarvitse avata ainuttakaan pakettia tietääkseen, että hänen salaisin, syvin ja suurin lahjatoiveensa on vihdoinkin toteutunut.

Naela

  • Jahkailija
  • ***
  • Viestejä: 123
Mun on aina pakko lukea kaiki ficit, joiden otsikossa mainitaan ihmeotukset. Näitä on ihan liian vähän suomeksi!
Eihän se mitään vaikka joulu on jo melkein ohi, oikean tunnelman tavoittaminen on se juttu!

Tämä oli ihanan söpö ja onnellinen, hymyilin itsekseni lukiessani ja tykkäsin kovasti. Voisin oikein hyvin kuvitella tällaisen kohtauksen elokuvaankin. Hahmot oli mielestäni kuvattu kivasti omina itsenään, varsinkin Queeniestä minulle tuli ihan Queenie-fiilis, ajatustenlukutaito oli tuotu esille ja muutenkin, hihii. Liskokin oli ihana kun ujosteli niin kovasti kaiken ja kaikkien kanssa.  :)

Lainaus
Huolestuneena taikaeläin vipeltää miehen kasvojen tasolle pyyhkiäkseen liikutuksen ruskeista silmistä,
Tämä kohta hämmensi minua erityisen paljon, koska itse kuvittelen Liskosemme sellaiseksi siniharmaasilmäiseksi tai jotain.

Lainaus
...eikä Liskon tarvitse avata ainuttakaan pakettia tietääkseen, että hänen salaisin, syvin ja suurin lahjatoiveensa on vihdoinkin toteutunut.
Voi, tämä oli ihana! Varsinkin, kun ihan ficin alussa puhuttiin tästä toivomuksesta, joka ei ole koskaan toteutunut. Onneksi Lisko ystävystyi parin hyvän haltijattaren kanssa, jotka kykenevät toteuttamaan toiveita  :D

Lainaus
Keittiöstä kuuluu kaulimenpauketta, kikatusta ja vaivihkaisia muiskahduksia samalla kun Tina ja Lisko koristelevat vehreää kuusta vaitonaisina.
Tässä oli hauskasti kuvattu kaksi erilaista paria samassa lauseessa ihan vastakohdiksi toisilleen  :) Jacob ja Queenie nauravat ja säheltävät yhdessä ja Tina ja Lisko eivät edes puhu toisilleen, mutta silti kummillakin vain toimii!

Repliikkiviivojen (vai mikä olikaan tämän - viivan nimi) käyttö vuoropuheessa ei saanutkaan minua niin sekaisin kuin ajattelin. Eihän tässä toki montaa repliikkiä ollutkaan, mutta luulin etten osaa enää lukea mitään muuta kuin " merkittyjä vuorosanoja, niitä kun tulee väistämättäkin vastaan enemmän. Mutta kiva kuitenkin, että tässä oli käytetty viivaa, se ehkä vähän erottikin noita vuorosanoja tekstistä enemmän kuin heittomerkit olisivat tehneet.

Sitten on vielä pakko sanoa, että aina Ihmeotukset-ficejä lukiessani joudun nauramaan näille nimien suomennoksille... Ehkä se johtuu siitä, että tästä fandomista tulee luettua enenmmän englanniksi, mutta kyllä minulle Newt on aina Newt eikä mikään lisko  ::) Samoin kävi Piketin (vai Pikettin) kanssa, mutta eihän se toki suomalaisficcarien vikaa ole vaan minun joka olen liian koukussa englanninkielisiin teksteihin. Voi mun kurjaa elämääni kun joudun tällaiseen takertumaan  :D

Lukisin erittäin mielelläni lisää Ihmeotukset-ficcejä sinulta ja yritän raahata itseni kommentoimaan sitä toistakin tekstiäsi, mutta tämän kommentin osalta sanon näkemiin!

~ Yö

tähtitaivaanmaalari

  • ***
  • Viestejä: 24
Heti kun huomasin että sinulta on tullut uusi ihmeotukset-fikkeröinen, niin pitihän se rynnätä lukemaan! Ja äwwäwwäää  että tämä oli söpö! Suurena joulufiilistelijänä rakastuin rauhalliseen tunnelmaan ja kohtaukseen joka olisi voinut olla kuin suoraan elokuvasta. Kaikki hahmot olivat niin omia itsejään, ja Jacob ja Queenie leipomassa, awws! Kiitoksia ihan hirveästi tästä täydellisestä joulutunnelmapalasesta, ja anteeksi höttöinen kommenttti!

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 375
  • ava by raitakarkki
Tää oli tosi suloinen ficci :)

Olet saanut kaikista hahmoista omia itsejään. Lisko on ujo ja hieman vaivaantunut, Tina hiljainen, Queenie äänekäs ja Jacob ihmeissään taikuudesta ja Queeniesta :D

Lainaus
– Tulisitko koristelemaan kuusta kanssani?

Tina ripustaa pienen hopeaenkelin joulukuusen helmaan ennen kuin suoristautuu ja katsoo Liskoon silmät tummina. Mies hieraisee nopeasti silmiään, kääntyy ja katsahtaa naiseen häkeltyneenä. Sitten hän vilkaisee ujosti sivuun.

– Minä… Mielelläni.

Pidin etenkin tästä kohdasta. Niin ja tykkäsin myös Piketistä.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Ah, jouluficcejä ei voi koskaan olla liikaa! (Eikä Ihmeotus-ficcejä, mutta sitä tuskin tarvitsee edes sanoa.)

Pidin luomastasi tunnelmasta todella paljon, varsinkin alun joulukuvaus on ihanaa! Sisuksiin tuli lämmin olo helisevistä kulkusista ja itsekseen kutovista puikoista :). Eikä teksti käynyt liian imeläksi, koska vastapainona oli kuitenkin Liskon tuntema haikeus. Joulu on minusta siksi niin hieno juhla, että siihen kovin usein yhdistyy sekä ilo että haikeus. Tämä ficci tavoitti sen tunnelman hyvin.

Kuvaat henkilöitä kirkkaasti ja oivaltavasti ja varsinkin sinun Queeniesi on ihastuttava! Mutta kaulimenhakkuu... siitä tulee mieleen jotakin todella väkivaltaista, ei näin söpöä ficciä :D. Ja voi ei, olisin halunnut tietää, mitä kaikki saivat joululahjaksi!

Kiitos tästä <3. Ihana ficci pakkaspäivän ratoksi! Ai niin, pakko vielä sanoa se, että minusta oli tosi kiva, että vaikka keittiöstä kuului Jacobin ja Queenien söpöstelyä, Lisko ei tuntenut oloaan mustasukkaiseksi, vaan päinvastoin oli iloinen heidän puolestaan.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Lyhyesti ja ytimekkäästi, olipa se herttaista ja tunnelmallista. :) Liskon ja Tinan pieni ujostelu toisiaan kohtaan oli söpöä! Tykkäsin myös siitä, että vaikka asioita olisi voinut tehdä helposti yhdellä sauvanheilautuksella, velhot valitsivat kuitenkin mieluummin käsin tekemisen ihan siitä ilosta, että on mukava tehdä asioita omin käsin. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Olipas mahtavaa palailla joulun tunnelmiin tällaisen parissa - ja vielä Ihmeotuksilla! Oli kyllä niin söpöä että. <3

Tykkään Liskosta todella paljon hahmona ja vaikka minun mielestäni ainakaan elokuvassa ei ollut mitään kipinää Liskon ja Tinan välillä, niin näissä ficeissä sitä kyllä löytyy. Queenie on aina ihana! Tykkään tosi paljon kyseisestä henkilöstä niin leffoissa kuin useimmissa ficeissä. Sellaista tietynlaista viattomuutta ja lapsekkuutta, toivoa ja optimisuutta. En ymmärrä, kuinka on pysynyt sellaisena ihmisenä, koska elää kovia aikoja kuitenkin 1920-luvulla, mutta ihana hän on. Ja Jacob myös! <3

Joulupallot ja kuusenkoristelu oli söpöä. <3 Lahjojen vaihto myös! Ja Liskon toiveen toteutuminen tärkeistä ihmisistä jouluna - sydämeni suli ja tämä nousi yhdeksi suosikkitekstikseni. Pitää laittaa kirjanmerkkeihin, että löydän tämän sitten tämän vuoden jouluna. :D Olipas ihana, kiitos. <3 Ja ehdottomasti kirjoita lisää Ihmeotuksista!

- Syksy

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 658
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Kommentteja - ja näin paljon! Onko joulu? :D

: Totta, Ihmeotukset-ficcejä on aivan liian vähän! Mahtavaa, jos hahmot olivat mielestäsi omia itsejään. Tuohon Liskon silmien väriin - minä en itse asiassa ole enää varma, minkä väriset silmät hänellä on. Jostain syystä mielsin ne rusehtaviksi, mutta kommenttisi jälkeen en enää tiedä... :D

Minä käytän teksteissäni aina ajatusviivaa repliikkien merkiksi, mutta se lienee makuasia. Hyvä, ettei se seikka häirinnyt sinua sen enempää loppujen lopuksi. :) Ja ihan totta, Newt on paljon parempi nimi kuin Lisko, mutta halusin käyttää jälkimmäistä nimeä kun suomenkielinen ficci kuitenkin kyseessä.

tähtitaivaanmaalari: Kiva kun tykkäsit, kiitokset mieltäpiristävästä kommentista!  :-*

maigaro: Ihana jos onnistuin mielestäsi pitämään hahmot omina itseinään. Kiitos myös sinulle kommentista! :)

Rowena: Oih, hienoa kuulla, että onnistuin tunnelman luomisessa, yritinkin kuvata tässä samaan aikaan tiettyä haikeutta ja iloa! Queenieta oli tosi kiva kirjoittaa, voi olla, että kirjoitan hänestä joskus lisää... ;) Haha, anteeksi tuo nimi, mietin sitä oikeasti todella pitkään, mutta nyt kun mainitsit niin kuulostaahan kaulimenhakkuu hiukan väkivaltaiselta... :D

Fiorella: Kiitos palautteesta! Mietin ensin, onko typerää laittaa hahmot koristelemaan kuusta käsin, kun se onnistuisi taikomallakin, mutta ajattelen, että Tina ja etenkin Lisko voisivat nauttia käsillä puuhailusta. :)

Neiti Syksy: Luettuani kommenttisi menin oikeasti ihan sanattomaksi. "Tämä nousi yhdeksi suosikkitekstikseni", mitä? Oikeasti? Oi, miten ihanaa! Olen erittäin otettu sanoistasi.  :-* Ja joo, Queenie on kyllä ihana hahmo! Ja tietysti Jacob myös. :)

Suurkiitokset kommenteista vielä kaikille! ♥ Olen hurjan iloinen jokaisesta viestistä. :)