Pidä hänestä huolta (Hermione/Gabrielle, K-11)

[Beelsebutt]

Pidä hänestä huolta, Hermione. Katso hänen peräänsä. Sinulla on järkeä ja kokemusta elämisestä; varjele myös häntä, ole kiltti?


Nimi: Pidä hänestä huolta
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Hermione/Gabrielle
Lajityyppi: UST & PTP eli tunneangstaus USTilla
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Fifin Neliapila & Liven Tärkkelys #2
Verse: Elegia (S) -> Pidä hänestä huolta
Ikärajasuositus: K-11
Varoitus: Viittauksia liialliseen alkoholinkäyttöön!


Päh. Tajusin näin kaksi viikkoa myöhässä, että olin ilmoittanut Elegian Tärkkelyskakkoseen, vaikka säännöissä sanotaan, että pitää olla vähintään 300-sanainen ficci (Elegia on tuplaraapis). No ei kai siinä auttanut kuin kirjoittaa toinen ficci Olen nyt merkinnyt tämän samaan verseen Elegian kanssa, mutta ei sitä ole pakko lukea ymmärtääkseen tämän. Alkusanat kannattaa ehkä vilkaista, niistä selviää hieman taustoja. Kiitokset sieerralle beta-avusta <3

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Pidä hänestä huolta

Rakas Hermione.

Toivottavasti tämä kirje löytää sinut hyvinvoivana ja iloisena. Onnittelut vielä kerran taikayliopistoon sisäänpääsystä, vaikka eihän siitä ollut sinun kohdallasi edes epäilystäkään. Olet niin älykäs!


"Tule 'Ermione", Gabrielle ähkäisi yrittäessään nostaa kymmenen senttiä itseään pidempää ja varmasti yhtä monta kiloa painavampaa tyttöä ylös. "Vielä vähän matkaa."

"Mmm, tässä on mukavaa. Väsyttää", Hermione sammalsi ja kellahti selälleen yön kostuttamalle nurmelle.

"Ei, ei! Ei tässä voi nukkua!" Gabrielle kielsi ja veti Hermionea kädestä niin kauan, että tämä kömpi vastentahtoisesti ja varsin epävakaisesti jaloilleen. "Omassa sängyssä vasta."


Haluaisin pyytää sinulta palvelusta. Me olemme nyt sukua, joten varmastikin Gabriellen hyvinvointi on myös sinun mielessäsi? Hän on vielä niin nuori, ma petite sœur, pikkusiskoni, ja olen hänestä huolissani. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän asuu muualla kuin vanhempiemme luona. Hän ei vielä tiedä, millaista on siellä, maailmassa.

Pidä hänestä huolta, Hermione. Katso hänen peräänsä. Sinulla on järkeä ja kokemusta elämisestä; varjele myös häntä, ole kiltti?


Hermione rojahti sängylleen ja hänen silmänsä painuivat kiinni. Vasta kun Gabrielle tarttui hänen takkiinsa, Hermione kavahti kauemmas räväyttäen silmänsä ammolleen.

"Mtsnteet?"

"Anna minä autan", Gabrielle sanoi äänellä, jollaista käytetään pienille lapsille. "Et voi nukkua takki päällä, 'Ermione."

Hermione yritti vastustella, mutta Gabriellen hiusten kimallus oli harhauttavaa ja tämän solakat sormet liian näppärät. Ennen kuin hän huomasikaan, häneltä oli viety takki ja saappaat. Ja nyt Gabrielle napitti auki hänen housujaan.

"Ei, Gabr—" Hermione yritti.

"Shh, rutistat muuten vaatteesi."

Hermione kieräytettiin selälleen ja hänen vaatteensa vietiin hänen yltään. Enää ei ollut puhettakaan silmien ummistamisesta, nyt Hermionen kauhistunut katse oli kiinnittynyt vain ja ainoastaan Gabrielleen ja tämän kasvoilla viipyvään lempeään sekä tarkkaavaiseen ilmeeseen. Tämähän oli hänen unelmansa. Gabrielle riisumassa häntä, koskemassa häntä paikoista, joita yhdenkään naisen käsi ei ollut koskenut. Ei tällä tavalla. Gabriellen kädensyrjät hipomassa hänen lanteitaan, polviaan, nilkkojaan. Viileä ilma kuumentuneilla reisillä.

"Paita vielä", Gabrielle sanoi varmasti ja liu'utti käsiään aukinapitetun paidan reunoja myöten alas asti. Hermione kohotti harteitaan, ja Gabrielle veti vaatteen kokonaan pois. "Nukutko rintaliiveillä vai ilman?" Gabrielle kysyi vilkuillen vuoroin valkoista pitsiä, vuoroin laajentuneita ruskeita silmiä. Hermione kykeni tuskin hengittämään.


Minä tiedän, millaisia miehet ovat. Ei ole väliä, ovatko he viidentoista vai kahdenkymmenen viiden. Gabriellessa on veelanverta kuten minussakin, ja minua huolettaa, ymmärtääkö hän sen voiman. Suojele häntä, Hermione. Hän on vielä lapsi.


Kun vastausta ei kuulunut, Gabrielle kumartui lähemmäs. Hopeiset suortuvat laskeutuivat Hermionen kaulalle, huulet miltei hipoivat hänen rintojensa väliä ja kädet avasivat vikkelästi hänen selkänsä takana hakasia, jotka vain nainen osasi avata sokkona.

Olkain. Olkain.

Lopulta pitsiliivit olivat Gabriellen käsissä, ja hän taitteli niitä kasaan vakava ilme kasvoillaan, silmät Hermionen kireissä nänneissä. Kieli alahuulta viistäen.

"Sinua palelee", Gabrielle kuiskasi ja veti peiton Hermionen päälle. Hänen rystysensä hipoivat Hermionen rintojen reunoja, ja Hermione voihkaisi ääneen. Ei kyennyt enää olemaan hiljaa.

"Shh."

Pehmeä suudelma, ei poskelle vaan avonaiselle suulle, kimaltelevien huulten hipaisu, toinen, kolmas. Hymähdys ohimolle.

Sulkeutuva ovi.


Olen varma, että ymmärrät ahdinkoni ja pystyt helpottamaan huoltani. Hänhän on myös sinun pikkusisaresi, aivan kuten minunkin.

Bill lähettää terveisiä, Victoire suukon.



Rakkain terveisin sisaresi,
Fleur
XOXO

[Sakura]

Kommenttikampanjasta iltaa! Nappasin tämän kun tuosta Elegiasta tykkäsin kovasti, vaikka en olekaan saanut itseäni patistettua kommentoimaan sitä. Tämä puolestaan ei säväyttänyt yhtä paljon. Mun on ehkä vain vaikea kuvitella Hermione överikännissä. Joillekin kyllä sopii humala, joku Sirius ja viskipullohan menee kuin vettä vaan, mutta mun Hermione-kuvaan tää ei oikein istu, vaikka yritinkin laajentaa näkemystäni ko. hahmosta. Mutta enpä tiedä. Teksti on kuitenkin hyvää ja selkeää, ja tämä Hermione on nyt vain mun oma ongelmani! Fleur kuulostaa ihan itseltään, ja kirje lomittuu kivasti tapahtumahetkeen. Voi Fleur, kunpa tietäisit... 8) Tykkäsin siitä ettei Gabrielle ollut ollenkaan niin avuton kuin mitä Fleur kuvitteli ja tuo asetelma toi tähän hauskasti pientä huumoria. Loppupuolella mulle tuli jotenkin kiusaantunut olo Hermionen puolesta kun se oli niin wasted, niin humalassa ettei voinut hillitä itseään. Mietin että mitä mä tässä tirkistelen, mutta ilmeisesti Gabrielle ei ollut samoissa fiiliksissä! :D Mulla ei oikeastaan ole Gabriellesta kovinkaan selvää kuvaa, mutta tässä se oli mukavan napakka, ei liian fleurmainen vaan maanläheisempi. Oivoi, tästä tuli nyt aivan surkea kommentti, mutta jotenkin en saa tästä otetta. Mitään varsinaisesti negatiivistä en siis havainnut siinä missä en mitään erikoisen säväyttävääkään. Kiva lukukokemus, siisti ja selkeä kokonaisuus, ei vain ihan mun tyyppiseni juttu.

[Beelsebutt]

Moi Sakura!

Elegia oli kieltämättä tavallaan selkeämpi ja jäsennellympi. Tää oli tämmöinen hulmahdus kerroksia, ja taisipa käydä niin, että kerroin liian vähän ja jätin liian paljon tulkinnanvaraiseksi. Noh, treeniä ikä kaikki.

Mulle Hermionen kännääminen on jo vanhoista sulo-ficeistä normiasia, en osannut ajatella lainkaan, että se olisi jotenkin outoa En näe ongelmallisena, että Hermione aikuisena ottaisi joskus muutaman ja tilanteessa X ehkä muutaman liikaakin. Tässä Hermy on kuitenkin jo reilusti yli parikymppinen, jos kerta Gabriellekin on jo taikayo:ssa. Mut oon iloinen, että toi kirje toimi! Lomittuminen on päivän sana <3

Ja joo, ilmeisesti kirjoittajan ei koskaan pitäisi paljastaa omia taustojaan hahmojen suhteen, mutta mä olen aina haistattanut p*skat säännöille, joten teen sitä nytkin. Mun mielikuva tilanteesta oli se, että Gabrielle kyllä tietää, mitä Hermione tekee ja haluaa, mutta koska Hermione on varattu, naimisissa, niin Gabrielle ei oikeasti halua edetä asiassa. Tasapainoilee vain rimalla ja ottaa hipaisuja silloin kun voi. Varsinaisen onnetonta siis! Ja Hermionen, joo, no se oli kyllä oikeesti niin wasted että ei se ois mitään pystynyt tekemäänkään x) Mitä nyt vähän ähkäisi

Mutta joo, kiitos että jaksoit kommentoida <3

[Letizia]

Tämä ja Elegia toimivat minusta mukavasti yhdessä, vaikka ovatkin erillisiä ja erilaisia tekstejä. Elegian lukemisen jälkeen tässä jatko-osassa nousee minun silmiini esille Hermionen tunteiden, hmm, raastavuus voisi olla oikea sana. Fleur kirjoittaa miehistä ja luottaa Hermioneen, ja Hermionen mielessä ehkä pyörii kaiken muun lisäksi, että onko hänkin sitten 'yhtä paha'. Vaikka paritus on tavallaan 'vaarattoman oloinen' (tarkoitan tällä sitä, että ei ajatuksen tasolla äkkiseltään vaikuta erityisen rajoja rikkovalta), niin siihen sisältyy useita tabuja: ikäero, perhesuhteet, uskottomuus, ja ilmeisesti Hermionen tapauksessa myös homoseksuaalisuus tai parisuhdenormien rikkominen ylipäänsä.

Pidin kyllä tästä tekstistä! (Vaikkei se ehkä yksinään olisi ollut yhtä säväyttävä kuin Elegia. En tiedä, kun nyt on vaikea erotella niitä toisistaan.) Tykkään erityisesti siitä, miten Gabriellen toimet on kuvattu Hermionen sumuisten silmien läpi ja muun muassa tuntoaistin avulla. Tässä on naisellista aistillisuutta, mutta oikeastaan Hermione ympäripäissään tuo tähän mukavasti suolaa, ettei mene liian hempeäksi.

Spontaani tulkintani tilanteesta oli, että Hermione ja Gabrielle ovat palaamassa jostain uusien opiskelijoiden riennoista, jossa ilta on venynyt pitkäksi puistossa viiniä juoden.

[Beelsebutt]

letizia, hyvä juttu että sun mielestä myös tukevat toisiaan, oon kyllä itse samaa mieltä. Eihän sen Elegian lukeminen välttämätöntä ole, mutta kyllähän se syventää tilannetta Ja kyllä, oon ajatellut asian myös niin, että Hermione kokee olevansa kaksoisagentti ja pettävänsä niin Fleurin kuin Gabriellenkin, mikä toki lisää syyllisyyttä. Haha, olin protestoimassa, että eihän näiden kahden välillä ikäeroa ole aivan kauheasti, mutta kävin kattoon HP-wikistä, että Gabin sanotaan olevan vm87. Hermionehan on 79, joten onhan siiän aika monta vuotta Mä jotenkin mielsin, että Gabi ois ollut noin 10v LPn aikoihin, että ikäero olisi ollut paremminkin neljä vuotta No joo, onpahan yksi lisäsyy Hermionen ahdistukseen

Spontaani tulkintasi on hyvä, tosin mä mielsin sen biletaloksi enkä puistoksi Itse asiassa mulla oli parikin aloitusta, joissa Hermione istui portailla tai vuoroin Gabrielle etsi Hermionea valkoisessa hoitsupuvussaan (ne oli Halloween-bileet) mutta sit pätkäisin alun pois ja aloitin äksönistä. Haha.

Hei, iso kiitos että luit ja kommentoitkin

[RoastedGarlic]

Uuu tämä ja Elegia oli molemmat kauniita. Elegiassa mua ehkä vähän häiritsi tuo että lähipiiristä mainittiin aika epärealistisen monta homoparia (mutta kirjoita mulle Ginny/Gwenogia NYT).

Kaunista tekstiä. Tämän rakenne oli ihana. Ja just toi, miten pienet asiat niinku neutraali riisuminen tuntuu suurilta silloin kun itse haluaisi että olisi jotain merkitystä. Silloin kun vaan kaipaa kosketusta.

Toimivia ficcejä. Sitä paitsi taikayliopisto <3

[Beelsebutt]

Haha, joo, mun oli tarkoitus vähentää niitä homopareja, mut sit tuli ongelma etten tiennyt kenet poistaisin. Joten jätin ne kaikki Ja voi mussukkainen, Ginny/Gwenogin häät on jo kirjoitettu Anomalyyn (mpreg, K-18), mee lukeen sieltä mutta joo, voishan niistä joskus vielä vähän lisääkin.

Jeba, Hermionekin on vain ihminen eikä mikään kone, ei sekään pysty aivan aina järkeistämään kaikkea. Varsinkaan tuossa tilassa missä se on Ja kyllä, taikayliopisto <3

Kiitos kommentista

[Arte]

Aww. Tämä oli erittäin hyvä jatko tuolle Elegialle! Näemmä Hermione ja Gabrielle ovat päässeet samaan taikayliopistoon yhtä aikaa, kuinka ihanaa! ^^

Oi voi. Ihana. Tykkäsin ihan mahdottomasti siitä, miten Fleurin kirje oli kirjoitettu tähän mukaan. Aloitetaan sillä, laitetaan jo lukijan ja Hermionen mieleen, että tämä koko tilanne on ihan nurinkurinen, hänen piti olla se vastuullinen ja toisesta huolta pitävä. Ja sitten kuitenkin Gabrielle on se, joka saattaa Hermionen, vastuullisen Hermionen, kotiin ja laittaa tämän sänkyyn. Eikä pelkästään laita, vaan riisuu vaatteet ja vielä suikkailee useamman suukonkin huulille! Oi voi, nyt Hermione varmaan tuntee itsensä ihan likaiseksi saastaksi, joka pettää koko uuden sukunsa luottamuksen, kun tuollalaillla muka viekoittelee avuttoman ja mistään mitään tietämättömän Gabriellen! Vaikka on varsin selvää, että Gabrielle tietää, mitä tekee ja mitä mahdollisesti haluaakin.

Ah. Tämä oli ihana. Tykkäsin. Tahtoisin tätä mielelläni lisää, kirjoita kirjoita!

Nyt mua vain jäi hämmentämään, että mikäs se Ron-tilanne nyt on. Tahdon lisää!

[Beelsebutt]

Arte, kuten tulikin jo asiasta muualla keskusteltua, tässähän ehkä Hermione/Ron on vielä voimassa, en oo ihan vielä päättänyt. Kerrotaanpa näin "julkisestikin", että mullahan on kesken se ficci, jonka spin-offeja sekä tää että Elegia ovat. Mutta kun siellä on se perhanan sormus-juttu, mitä mun pitää vielä pohtia. Mahdollisesti kyseessä on ihan eri versen ficci hehe

Mutta joo, nurinkurisuuttahan tässä kyllä. Hermione-parka, ei ole helppoa yrittää olla se vastuullinen, kun pöksytkin vietellään jaloista O.O ...no ei sentään, mutta rintsikat jo lähti! Onko se niinku kakkospesä?


Hei, kiitos kommentista (ja avusta)! <3

[Waulish]

Uuu uuu uuu! Tekee mieli vain ulista ja uikuttaa, kun tämä teksti kolahtaa niin kovaa ja on vain kaikin mahdollisin tavoin loistopaketti! Rakastan tämän hämyistä, lomittaista ja tunnelmallista rakennetta, jossa ilmeisen humalaisen illanvieton tapahtumat ja Fleurin lähettämän kirjeen sanat punoutuvat toisiinsa. Vaikka Hermionella selvästi on suuria vaikeuksia pysyä omana järkiperäisenä ja hetkauttamattomana itsenään, hänen voimakas vastuuntuntonsa tuntuu kuitenkin kuultavan läpi huolettoman humalatilankin, kun Fleurin toiveet ja pyynnöt kulkevat ikään kuin koko ajan taustalla, kaikuvat ehkä jossain tajunnan takamailla, jos eivät sanoina niin ainakin epämääräisinä fiiliksinä. Niiden läsnäolo luo niin kiintoisan ja kutkuttavan kontrastin sen kanssa, miten osa Hermionesta puolestaan haluaa heittäytyä - ja onkin heittäytynyt, heittäytynyt hauskanpitoon ja antautunut Gabriellen katseen ja kosketuksen alle. Jotenkin aistin, että tässä on Hermionen osalta ainekset aikamoiseen morkkikseen, mutta toivottavasti kuitenkin myös hedelmälliseen itsereflektioon.

Tämä tilanne on niin kutkuttava ja jännitettä täynnä, kun viaton kaverin auttaminen saakin seksuaalisia tai vähintäänkin sensuelleja vivahteita. En suostu uskomaan, että kyse olisi Gabriellenkaan puolelta pelkästä vaatteiden rypistymisen estämisestä tai Hermionen nukkumismukavuudesta, vaan melko varmasti hänkin osaltaan nauttii tilanteesta ja näkemästään. On tietysti aina vähän kyseenalaista, kun toinen makaa melkein tiedottomuuden porteilla ja toinen taas aktiivisempana toimijana kenties käyttää tilaisuutta hyväkseen, mutta se ei eliminoi sitä, miten kutkuttavaa ja latautunutta sellainen on. Etenkin tässä tapauksessa, kun Hermione selvästi on aivan Gabriellen pauloissa ja hiljaa mielessään janoaa lisää ja enemmän. Niin aistikasta, ja niin kuumaa, oi ja voi!

Kirjeen sanojen on helppo kuvitella purkautuneen juuri maailman vaaroja ja viettelyksiä kokeneen Fleurin kynästä, ja hänen huolensa pikkusiskoa kohtaan on varsin ymmärrettävä, kun miettii molempien veelaperintöä ja kaikkea sitä huomiota, jota he ovat takuulla elämänsä aikana osakseen saaneet. Tarinan asetelma on kiintoisa siinä mielessä, että vaikka Fleur toivoo Hermionen pitävän huolta Gabriellesta, tässä kyseisessä tilanteessa Gabriellen voisi ajatella olevan se, joka pitää huolta, huolehtii kotiin ja nukkumaan, vaikkakin pienellä twistillä. Eipä Fleur varmaan aavistakaan, että miesten sijaan (tai lisäksi) sietäisi kenties kantaa huolta myös Hermionen suhteen. En toki usko, että Hermionella olisi vähääkään pahoja aikeita Gabriellen suhteen, vaikka hän jonain päivänä vielä antautuisikin tunteilleen ja haluilleen ja tekisi itsekin jotain asioiden eteen, mutta varmaan Hermionen itsensä takaraivossa jäytää silti jonkinlainen syyllisyys. Sitä ehkä vielä voimistaa se, miten Fleur järkeilee Hermionenkin siskokseen ja oikein signeeraa kirjeensäkin siskona, melkein kuin vedotakseen. Huhhuh, millaista tunteiden ristiriitaa se varmaan Hermionessa aiheuttaa!

Fiilistelen tätä upeaa, tiivistunnelmaista ja aistikasta tarinaa niin kovin! Kiitos. -Walle