Title: Ilta äidin tapaan
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Dís, Fíli & Kíli
Beta: Saappaaton
Genre: drama, fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Dís viettää aivan tavallista iltaa kahden poikansa kanssa.
Challenges: FF50 (22, kuudes aisti)
A/N: Jotenkin musta tuntuu, että ainakin puolet mun teksteistä on saaneet ideansa Saappaalta.
Mutta, jos ne on hyviä ideoita, niin eipä kai sillä ole niin väliä?
Tällä tekstillä haluan kuitenkin toivottaa hyvää (myöhäistä) joulua ja iloista uutta vuotta Ingridille! <3
Ilta äidin tapaan
Dís istui Sinivuorten ruokasalissa höyryävä mukillinen tyrnimarjateetä kädessään. Hänellä ei näyttänyt olevan huolen häivääkään, vaikka yhdeksän- ja neljätoistavuotiaat Kíli ja Fíli olivat taas kerran livistäneet omille teilleen jonnekin. Kääpiönainen tiesi varsin hyvin poikien vilistäneen ulos pakkaseen katselemaan taivaan valoja, pohjanpaloksikin niitä jossain päin kutsuttiin.
Illalla Fíli ja Kíli tulisivat taas sisälle posket punaisina, kun pakkanen olisi tehnyt tehtävänsä. Takkaan laitettaisiin tuli, ja pojat saisivat käpertyä lämpimän turkisviltin alle kertomaan Dísille tarinoita suurista lumihiutaleista, tähtitaivaasta ja muista talven ilmiöistä kuuman viinimarjamehun lämmittäessä sisuksiaan.
Sitä ennen pojat kuitenkin juoksentelisivat ulkosalla riehumassa itsensä väsyksiin. Dísin ei kuitenkaan tarvinnut olla heistä huolissaan, sillä se kaikki oli jo koettu monen monta kertaa. Hänen äidinvaistonsa kyllä kertoisi, jos pojilla olisi jotain hätää. Fíli oli sitä paitsi oppinut varovaisemmaksi, ja hän huolehtisi pikkuveljestään tuli mitä tuli, joten Dís saattoi hoitaa rauhassa omia askareitaan juotuaan teensä.
Kun Dís oli matkalla pyykkiluolaan, hänen sisäiset hälytyskellonsa alkoivat soida. Hän ei kuitenkaan aivan ehtinyt laskea kantamuksiaan maahan, kun Fíli ja Kíli jo riensivätkin juoksujalkaa äitinsä luokse. Kíli piiloutui äidin maahan laskeman pyykkikorin taakse, ja Fíli seisoi tämän edessä tanakkana kädet nyrkissä lanteita vasten. Dís ei ehtinyt kysyä mitään, kun nurkan takaa saapui kaksi vanhempaa kääpiöpoikaa silmät palaen. He kuitenkin kääntyivät nopeasti takaisin huomattuaan Dísin.
Vasta jälkimmäisten kahden kadottua taas nurkan taakse uskalsi Kíli tulla taas esiin pyykkikorin takaa. Dís katsoi poikiaan pitkään, ja nämä alkoivat kuin yhdestä suusta selittää, kuinka he saattoivat ehkä vahingossa ärsyttää vanhempia kääpiöpoikia. Dís vain pyöritteli päätään ja pyysi poikia sitten auttamaan pyykin kanssa. Fíli ja Kíli kantoivatkin äitinsä puolesta pyykkikorin peremmälle, mutta sen jälkeen pojat taas vilistivät muualle ja Dís jäi yksin.
Kun Dís muutaman tunnin kuluttua palasi takaisin puhtaat pyykit mukanaan, istuivat Fíli ja Kíli jo odottavina takaneduspenkillä höyryävät viinimarjamehumukit sylissään. Dís vei korinsa peremmälle huoneeseen, nouti viltin ja istahti sitten poikiensa väliin. Sillä kertaa oli Fílin vuoro aloittaa. Hän kertoi äidilleen, kuinka taivaan valot olivat loistaneet niin kirkkaasti, etteivät tähdetkään vetäneet niille vertoja. Kíli jatkoi veljensä selostusta lumisodalla, jonka he olivat käyneet vanhempien poikien kanssa. Dís kuunteli molempia poikia, kunnes lämpö nukutti pojat äitinsä vierelle.
