Title: Kunnes kohtaamme jälleen ikiunessa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Pairing: Arwen/Aragorn
Beta: KARVALA
Genre: angst, deathfic
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Challenges: Genretasohaaste, Fantasiahaaste & Teelusikan tunneskaala
A/N: Beast in Black julkaisi tässä alle viikko sitten uuden albuminsa ja yksi biisi sieltä osui ja upposi kuin kuuma veitsi voihin. Herra sitten keksi, että minun pitäisi kirjoittaa siitä LotR:ia, joten pitkällisen vääntämisen jälkeen syntyi tämä. Suosittelen kuuntelemaan taustalla tätä inspannutta biisiä, eli
Beast in Blackin Oceandeep:iä! (: Lyriikat löytyy myös ficcin perästä.
Kunnes kohtaamme jälleen ikiunessa
Suurta ja tyhjää lehtoa ympäröi hiljaisuus. Gondorin kuningataräiti astelee äitinsä synnyinmaan nurmella paljain jaloin meren taa menneen isoäitinsä tavoin. Yön lähestyessä Arwen nousee kummulle ja katsoo lehvästön takaa paljastuvaa maailmaa.
Jossain tuolla vuorten ja meren takana olisi voinut olla hänen kohtalonsa, jos hän olisi valinnut toisin. Arwen tuntee sydämensä palavan hiljaisella liekillä mennyttä onneaan. Auringon viimeiset säteet heittävät puolhaltian kutreille hohtavan kruunun. Mutta Kuningas ei ole jakamassa tätä Arwenin kanssa, joten hetken taika lipuu ohitse.
Arwen on kuulevinaan Hänen äänensä tuulessa, mutta se saa sydämen aristamaan entistä enemmän. Aivan kuin hänen sisälleen olisi sytytetty kokko, joka käyttäisi sytykkeinä hänen onneaan. Iltatähden kasvot eivät ole enää iättömät – ne ovat surun vanhentamat. Menneiden muisto on kuluttanut häntä sisältäpäin.
Lothlórienin niitytkään eivät riitä enää tuomaan iloa takaisin Arwenin elämään. Niin syvälle on Andúrilin kantaja piirtynyt, etteivät vuodetkaan pyyhkisi tätä pois. Arwen katselee ympärilleen haikeana. Joskus kauan sitten tällä samalla paikalla oli tuuli kuulemassa heidän lupauksensa toisilleen. Vaan nyt painaa sormus hänen sormessaan, sillä sen pari on pois sen rinnalta.
Jostain kaukaisuudesta kaikuu kolahdus. Arwen kääntää silmänsä mereltä sinne, mutta katse ei tavoita mitään tai ketään. Tai ainakaan ketään elollista, vaan vain hänelle kummitteleva Mies. Kuningas näyttää Arwenin silmissä yhä samalta kuin Hän, joka kunnioitti puolituisia. Vaikka Arwen tietääkin kuvajaisen olevan valhe, hänen sisimpänsä luoma haavekuva, ei hän voi irrottaa katsettaan Miehestä.
On aika luovuttaa, tuntuu Hänen katseensa sanovan, ja niin Arwenin sydänkin tuntee. Hänen rakkautensa alkaa polttaa häntä loppuun. On aika levätä ikuisessa unessa.
Edes meri ei kutsu Arwenia enää kotiin, sillä hän on taas Kuninkaansa rinnalla.
Beast in Black - Oceandeep
You speak to me through dreams
Your love transcends mortality, oh
The thread of life is barely in my grasp
For I crave to be with you more than anything
I'm longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep
You reach to me so serene
From beyond, where you rest in peace, oh
You stay a while then fade away with a smile
But never truly disappear
I'm longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep
Longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep
Longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep