Nimi: Uusi minä
Kirjoittaja: Arte
Fandom: Dexter
Ikäraja: K-11
Tyyli: draama, romantiikka, onnellisuus, vaihtoehtoinen loppu
Varoitukset: -
Yhteenveto: Vaihtoehtoinen loppu Dexterin neljännen kauden lopetukselle.
Osallistuu: Valloita fandom, Oneshot10, Felix felicis, Teelusikan tunneskaala (helpottuneisuus), Eroon maneereista
A/N Katsoin aamulla Dexterin neljännen kauden loppuun ja tuumasin, että eihän tässä nyt näin voi käydä! Kirjoitin siis toisenlaisen lopetuksen, joka on täynnä helpottuneisuutta ja onnellisia, hyviä ratkaisuja.
Uusi minä
Dexter huokaisi helpotuksesta parkkeeratessaan autonsa kotinsa eteen. Arthur oli turvallisesti Golfvirran vietävänä eikä hänen tarvitsisi enää huolehtia miehestä. Arthurin aiheuttama sotku oli viimein ohi!
Elliot istui talonsa portailla vesipullo kädessään. Hetken mielijohteesta Dexter hymyili ja heilautti miehelle kättään hamutessaan avaimiaan housujensa taskusta. Elliot vastasi eleeseen hieman epäröiden, mutta Dexter ei jäänyt tarkkailemaan miestä enempää. Tämä oli jo menneen talven lumia: Elliotin ja Ritan välillä vaihdettu suudelma oli ollut vain sitä, pelkkä suudelma. Hän oli se, jonka kanssa Rita oli naimisissa, ja nyt he olivat menossa viettämään ihanaa viikonloppua Florida Keysiin, kauaksi tästä kaikesta. Ritalla oli varmasti ollut jo seesteinen päivä kylpylässä, jossa tämä oli toivottavasti ottanut rentouttavan hieronnan ja laittanut Harrisonin muutamaksi tunniksi kylpylän lastenhoitajan vahdittavaksi. Pian hän olisi siellä, heidän luonaan, jonne hän kuuluikin.
Sisällä oli pimeää. Hän napsautti valon päälle, nosti nojatuolissa odottamassa olleen laukun keittiön pöydälle ja tarkisti, että kaikki tarvittava oli mukana. Pyyhe, uimahousut, pari vaihtopaitaa… Samalla hän kaivoi kännykkäänsä taskusta ja huomasi, että vastaajaan oli jäänyt viesti.
Rita. ”Hei kultaseni. Olen ihan hölmö. Minulla oli niin kiire saada kaikki Harrisonin tavarat mukaan että unohdin omat henkkarini konetta varten. Tämä tarkoittaa sitä, että ehdin vasta seuraavalle lennolle, mutta odotan sinua joka tapauksessa perillä. Ah, ja, tiedän kyllä ettet ole niin kiinnostunut tällaisesta, mutta kuu tulee paistamaan tänä iltana mitä ihmeellisimmin. Joten pysähdy hetkeksi, sinä ansaitset sen. Rakastan sinua, moimoi.”
Dexter hymyili ja valitsi Ritan numeron. Puhelin hälytti muutaman kerran, kunnes Ritan hymisevä ääni vastasi. ”Hei, kulta, olen juuri kotona! Anteeksi kun ilta venähti, töissä tapahtui vaikka ja mitä. Olen siellä parin tunnin kuluttua ja lupaan hyvittää tämän sinulle!”
Rita naurahti, ja taustalta Dexter kuuli Harrisonin jokeltelua. ”Ei hätää, Dexter, odotan kyllä sinua. Harrison alkaa käydä uneliaaksi, joten hän varmaan nukkuu jo, kun tulet. Kuutamo paistaa varsin romanttisesti huoneeseemme, joten kiirehdi.”
”Kiirehdin”, Dexter lupasi. ”Anna Harrisonille suukko minun puolestani, nähdään pian!”
Hän vetäisi kassin vetoketjun kiinni, heitti sen olalleen ja kiiruhti autolleen. Moottori hurisi rauhoittavasti, kun auto kaasutti asunalueelta isommalle tielle ja sieltä taas lentokentälle vievälle moottoritielle. Perjantai-illaksi liikennettä oli vähän, joten hän painoi kaasuja ja oli jo kymmenen minuutin päästä parkkeeraamassa autoa lentokentän pitkäaikaisparkkiin. Vain toiset kymmenen minuuttia ja hän oli ostanut lipun sen illan viimeiselle lennolle Florida Keysiin. Kone oli pieni, koska siihen aikaan ei juuri ollut matkustajia, joten matka-aika oli hieman tavallista pidempi. Dexter oli kuitenkin tyytyväinen.
Pian olen Ritan ja Harrisonin luona, siellä minne kuulunkin, hän huokaisi mielessään istuutuessaan paikalleen ikkunan viereen. Täysikuu loisti suoraan hänen silmiinsä, ja hän huomasi hymyilevänsä. Viikkokausien ajojahti oli viimein ohi. Harry oli ollut oikeassa siinä, että hänen olisi pitänyt tappaa Arthur jo kättelyssä eikä jäädä ottamaan selvää, olisiko miehellä hänelle mitään opetettavaa. Se kaikki oli melkein sotkenut asiat peruuttamattomasti eikä sellaista virhettä saisi tapahtua enää koskaan.
Enää koskaan, Dexter toisti mielessään antaessaan kehonsa vähitellen rentoutua vasten pehmustettua istuinta. Ehkei minun tosiaan enää tarvitsisikaan tehdä tätä, tappaa murhaajia? Rita ja lapset ovat siirtyneet elämäni keskiöön – ilman heitä Arthur olisi varmasti kuollut jo useampi viikko sitten. Mutta ei, en syytä heitä omista valinnoistani, olen ennemminkin kiitollinen siitä, että heidän takiaan tuntuu, että vanhan minun olisi aika siirtyä syrjään ja antaa tilaa uudelle minulle.
Hän näki mielessään Ritan rakastavan hymyn ja tunsi tämän hehkuvan läheisyyden lämmön. Tällä oli sylissään naurava Harrison, joka heilutti helistintä kädessään, ja kainalossaan Cody, joka kutitti pikkuveljeään kyljestä. Astor seisoi Ritan vieressä ja yritti näyttää kypsältä ja aikuiselta, mutta tämän suupieli nyki silmien tarkkaillessa pikkuveljiä. Hänen perheensä. Kuinka erilaista elämä olikaan nyt, kun hänellä oli perhe, josta huolehtia.
Sisimmässäni vierailevan synkän kyytiläisen lienee aika siirtyä muualle, hän tuumi päättäväisesti, kun kone alkoi jo laskeutua. Dexter katseli kapeaa maakaistaletta, jolla Florida Keysin lomaresortti sijaitsi. Hotellien ja uima-altaiden valot loistivat kauas. Matka Florida Keysiin ei ollut kuin parisataa kilometriä, joten lentomatka taittui hetkessä pienemmälläkin koneella. Pian hän olisi jo Ritan luona...
On jo aikakin, että alan itse määrätä omasta elämästäni ja arjestani! hän ajatteli. Ei minun ole pakko olla Dexter Morgan, sarjamurhaaja, kun voisin hylätä sen menneisyyteeni ja siirtyä olemaan täydellä voimalla ja energialla Dexter Morgan, rakastava aviomies ja isä sekä huolehtiva veli.
Harryn ääni kaikui hänen päässään. ” Oletko nyt aivan varma tästä”, isä kysyi varoittava ilme kasvoillaan. ” Tämä on suuri osa sitä, mitä sinä olet, Dexter! Et voi noin vain laittaa sitä menneisyyteen ja unohtaa sen olemassaoloa. Entä jos se vain kasvaa, jos et ruoki sitä, ja yhtenä päivänä huomaat, ettet enää kykenekään hillitsemään itseäsi? Mitä sitten, jos Rita ja lapset sattuvat olemaan seurassasi sillä hetkellä? Mitä luulet sitten tapahtuvan?”
Mutta Dexter pudisti hymyillen päätään varmana siitä, että muutos olisi erittäin tervetullutta ja pysyvää. Tarvitsi vain haluta ja päättää. Harry ja Harryn varoitukset. Tämä oli ollut aina ylettömän varovainen hänen kanssaan, ja Dexter oli siitä isälleen suunnattoman kiitollinen. Ilman Harrya hän ei olisi pystynyt pääsemään siihen pisteeseen, missä hän nyt oli: hän ei olisi koskaan pysynyt vapaana näin kauaa ilman Harryn koodia, ja mikä tärkeintä, hän ei olisi koskaan tullut tutustuneeksi Ritaan.
Mikä tärkeintä, Dexter huomasi ajatelleensa. Kone oli laskeutunut, ja matkustajat alkoivat siirtyä ulos. Toden totta, Rita on tärkeintä, mitä elämässäni on. Miksi olen siis keskittänyt huomioni muualle, kun minulla on jo kaikki, mitä ikinä voin haluta? Siksihän Arthurinkin tappaminen oli niin vaikeaa: minulle oli tärkeämpää olla rakastava aviomies ja huolehtiva isä ja veli kuin että saisin riistettyä jälleen uuden sarjamurhaajan hengen. On todella aika luopua vanhasta minästä.
Matka hotellille taittui nopeasti, mutta siitä huolimatta Dexter rummutti sormiaan reittään vasten. Kuutamo valaisi hänen tietään, ja hän oli kärsimätön pääsemään viimein perille nyt, kun oli tehnyt päätöksensä. Heti kotiin palattuaan hän hävittäisi sataman säilytyskonttinsa sisällön, kippaisi sen Golfvirran vietäväksi kuten kaikki uhrinsakin. Ensimmäisenä virtaan uppoaisivat hänen verinäytesaaliinsa… Ensin oli kuitenkin hänen ja Ritan häämatkan vuoro, josta uusi alku kunnolla starttaisi.
Dexter nouti avaimen hotellin vastaanotosta ja harppoi portaat ylös kolme kerrallaan. Hän koputti oveen varovaisesti havahduttaakseen Ritan ja avasi sen sitten hiljaa toivoen, ettei Harrison heräisi.
”Sinä tulit”, Rita tuli häntä vastaan kevyessä yöpaidassa. Dexter sulki hänet syliinsä ja painoi huulensa vasten tämän päälakea. Vaikka hänellä ei ollut koskaan ollut järin laaja tunneskaala, hän oli iloinen siitä, että oli viimein huomannut välittävänsä Ritasta aidosti, oli hänellä siihen luontaista taipumusta tai ei. Episodi Arthur oli kuitenkin onnistunut opettamaan hänelle paljon siitä, mitä kaikkea perhe saattoikaan merkitä.
”Olen viimein täällä”, hän mumisi Ritan hiuksiin ja tunsi, kuinka vaimo painautui vielä tiukemmin häntä vasten. ”Olen pahoillani, Rita, että tulen näin myöhään. Päivä oli hirveän raskas, mutta onneksi se on viimein ohi.”
”Ei se mitään”, Rita lohdutti ainaisen ymmärtäväisesti ja vetäytyi kauemmas saadakseen Dexterin huulet omilleen. ”Pääasia on, että olet viimein täällä, vain sillä on väliä.”
Dexter suuteli Ritaa kiivaasti ja otti sitten tämän kasvot käsiensä väliin. ”Rita”, hän sanoi vakavalla äänellä.
”Dexter –”, Rita hymyili heti väliin, mutta Dexter pudisti päätään.
”Ei, anna minun sanoa sanottavana. Olen pahoillani siitä, että olen ollut viime aikoina niin poissaoleva. Olen tajunnut nyt itsekin, mikä on kaikista tärkeintä. Sinä ja lapset olette minulle kaikki kaikessa ja aion vastaisuudessa antaa teille enemmän aikaa. Olen tehnyt viime aikoina aivan liikaa töitä ja se aika on ollut suoraan pois teiltä, omalta perheeltäni. Haluan nyt korjata virheeni ja kääntää uuden sivun omille toimilleni.”
”Voi Dexter”, Rita huokaisi ja näytti ilahtuneelta. Dexter hymyili. ”Tuo kuulostaa ihanalta. Mutta eikö olisi jo aika aloittaa häämatkamme?”
Dexter nyökkäsi ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille. Hän johdatti tämän muhkealle parisängylle, johon kuutamo loi Ritan niin kaipaaman ihmeellisen ja romanttisen tunnelman, ja veti tämän sitten kiihkeään syleilyyn.
