Jäätyneillä rannoilla (S, Sirius & Regulus)

[Maggie]

Nimi: Jäätyneillä rannoilla
Ikäraja: S
Yhteenveto: Sirius miettii maailman menoa joskus Reguluksen kuoleman jälkimainingeissa.
A/N: Avasin vanhan tietokoneen ja löysin tällaisen lähemmäs kymmenen vuotta sitten kirjoitetun ficletinnalun. Ajattelin, etteipä sen loppuun kirjoittaminen mitään haittaakaan. En ole kirjoittanut mitään tosi pitkään aikaan, joten olen iloinen että jaksoin edes tämän verran, ja että se tuntui itse asiassa aika kivalta.


Periaatteessa Siriusta ei pitäisi haitata se, että Regulus on kuollut. Se on kohtalo jonka Regulus ansaitsi ja sillä hyvä. On paljon asioita joita Siriuksen olisi tähänastisessa elämässään pitänyt tehdä toisin, mutta yksikään niistä ei liity Regulukseen. Regulus oli valintansa tehnyt, hän väitti vakaasti tuntevansa polun jota pitkin käveli.

Sirius sen sijaan ei tunne tätä polkua, jolle hän jotenkin huomaamatta putosi sen jälkeen kun hänen pikkuveljensä kaikessa hiljaisuudessa lakkasi olemasta. Täällä se saatanan Regulus hyppii vielä haudankin takaa Siriuksen naamalle joka puolelta. Suojautua ei voi vaikka haluaisikin.

Regulus regulus, hippiäinen, on taskukokoinen varpuslintu. Niitä näkyy täällä harvemmin näin kylminä talvina, mutta yksi sellainen istuu silti Siriusta vastapäätä jäätyneen järven rannalla. Keltainen töyhtö päälaella, niin pieneksi linnuksi hyvin viisas ilme. Reguluksellakin oli niin pieneksi pojaksi hyvin viisas ilme aina aika ajoin. Huijaisi Siriustakin. Sellainen ilme naamallaan Regulus sanoi että tietää mitä tekee eikä Sirius pysähtynyt ylenkatseeltaan hetkeksikään miettimään, puhuuko Regulus totta vai toivooko vain puhuvansa.

Sittemmin Siriuksella on ollut aikaa miettiä se asia kolmeentoista kertaan ja tulla siihen tulokseen että parempi isoveli olisi estänyt Regulusta tapattamasta itseään. Regulus oli kuollut paetessaan jotakin jonka puolesta oli vannonut uhrautuvansa, ja ehkä olisi ollut Siriuksen tehtävä tehdä selväksi että vain idiootit tekevät lupauksia, joita eivät voi koskaan pitää.

Mutta sitten taas: up to no good, Sirius on itse vannonut pyhästi.

Tulee ilta ja yö ja pimeä paljastaa tähdet, ja hippiäinen lennähtää ääntä päästämättä pois.

Siriuksen oma tähti loistaa yötaivaan ylivoimaisesti kirkkaimpana, Reguluksen tähteä joutuu hetken etsimään vaikka tietää tarkalleen missä se on. Välillä Sirius toivoo, että Regulus olisi ollut enemmän tähtensä kaltainen. Enemmän leijonansydän ja enemmän kuningas, vaikka sitten pienikin. Sirius kaipaa harvoin perhettä eikä koskaan omaansa, mutta jos Regulus olisi ollut jotain muuta kuin sekä idiootti että petturi, ehkä hänellä olisi voinut olla yhdelle veljelle käyttöä.

Sirius kääntää katseensa takaisin jääkantiseen järveen. Vastarannalla seisoo sarvipäisen hirven liikkumaton hahmo.

Ja Sirus muistaa taas: hänellä on kolme veljeä jotka hän on itse itselleen valinnut. Hän ei tarvitsisi sitä yhtä, joka hänelle oltiin pyytämättä annettu ja joka ei olisi koskaan valinnut häntä. 

Siitä huolimatta hippiäinen saattelee ison, mustan koiran jäätyneen järven rantaa pitkin hirven luo. 

[Thelina]

Olipa ihanaa, että kirjoitit vanhan ficin valmiiksi! Toivottavasti innostut kirjoittamaan lisääkin, tämä oli nimittäin hieno teksti! Tässä oli hieman surumielinen tunnelma ja tietenkin Sirius näkee Reguluksen monissa arjen asioissa ja kaipaa tätä, vaikka alussa väittääkin itselleen ettei Reguluksen kuolema periaatteessa haittaa. En tiennytkään, että hippiäinen on latinaksi Regulus regulus - pidin kovasti tämän esiintuomisesta ja siitä, miten  Regulus jollain tapaa oli kaimansa kaltainen, pieni ja viisasilmeinen. Tähtitaivaalle tuijottelusta pidin myös, sekä siitä, että juuri se hippiäinen saattelee Siriusta lopussa, vaikka tämä onkin valinnut itselleen kolme muutakin veljeä. Kiitos tästä!

[Altais]

Tosiaankin ihan loistava juttu, että päätit kirjoittaa vanhan ficin valmiiksi, koska Mustan veljeksistä ei ole täällä ollenkaan tarpeeksi tekstejä. Tuo veljesten välirikko ja Siriuksen suhtautuminen Reguluksen kuolemaan on yksi minua eniten vaivaamaan jääneistä asioista Pottereissa, ja tässäkin tuli hienosti esiin se, miten ristiriitaisesti Sirius suhtautuu veljeensä. Niinhän canonista voi päätellä, ettei Sirius jäänyt kaipaamaan Regulusta, vaan piti tätä pelkkänä idioottina, joka tyhmyyksissään lähti väärille teille, kun ei muutakaan osannut tai uskaltanut. Mutta tässä myös tulee esiin se ristiriita, että koko ajan Regulus tulee Siriukselle mieleen jostain, ja koko ajan hän pyörittelee mielessään ajatuksia, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, tai tajuta puuttua asioihin silloin, kun veli muka viisaana väitti tietävänsä, mitä tekee. En muuten ollut myöskään tiennyt tai tajunnut tuota hippiäisen tieteellistä nimeä, mutta se oli kyllä tosi hauska ja suloinen yksityiskohta tässä muuten niin surumielisessä ficissä. Ihan sydäntä riipaisi, miten Sirius vielä piti Peteriä veljenään, kun taas Regulusta oikein ei. Jos hän olisi tiennyt kaikki tosiasiat, olisi varmaan ajatellut aika toisin.

Kiitos, ja toivottavasti innostut kirjoittelemaan lisääkin!

[Maggie]

Valtavan suuri kiitos kommenteista Thelina ja Altais, mua jännitti kommenttien lukeminen jotenkin paljon enemmän kuin itse ficin julkaiseminen ja siksi oli ihanaa saada kannustavaa palautetta heti ihan kaksin kappalein <3 Mua kovasti jäi aikoinaan surettamaan ajatus siitä, ettei Sirius koskaan saanut tietää Reguluksen kuolemasta oikeaa asianlaitaa, mutta tuntui, että on se varmasti vuosien saatossa asioita itsekseen miettinyt ja ehkä jotain tällaisiakin ajatuksia mielessä käynyt. Tämä hippiäisasia oli nuoremman minäni keksintöä ja jotenkin linnun nimi vähän tökki aluksi (se olisi englanniksi majesteettinen goldcrest, mutta minkäs teet), mutta tosi kiva kuulla että se toimi. Kiitos vielä ihanista kommenteista ja kannustuksesta, kirjoittaminen on tuntunut taas kivalta ja ehkäpä jotain lisää uskaltaa joskus julkaistakin!