Ihmeotukset | Alruunanpuremia | S | Lisko Scamander | tuplaraapale, arkitunnelmointi

[Tippi]

HUOMIO! Vaikka tämä ficci pohjautuu Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -leffaan, ei tämä kuitenkaan spoilaa sen juonta.

Ficin nimi: Alruunanpuremia
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva
Tyylilaji: draama, tuplaraapale, arkitunnelmointi
Ikäraja: S
Päähenkilö: Lisko Scamander
A/N: Lisko on niin mielenkiintoinen hahmo että pakkohan hänestä oli kirjoittaa. Mutta hitsiläinen, tajusin vasta tämän ficin kirjoitettuani, että alruunat muuten kuuluvat kasveihin eivätkä taikaotuksiin… No, jospa se ei haittaisi lukukokemusta liikaa. Toivottavasti pidätte!

Alruunanpuremia

Viileä multa rauhoittaa punaisia puremia Liskon käsissä, kun hän siirtää kiukkuista alruunanpoikasta pienestä ruukusta suurempaan. Ihmeotuksen hammasrivit välkähtelevät, kun se parkuu keuhkojensa pohjasta - tosin turhaan, sillä Liskolla on korvillaan ääntä läpipäästämättömät läpät, joten olennon tainnuttavasta huudosta ei ole apua.

Poikasen epätavallisesta vantteruudesta sen sijaan on. Otus painii ankarasti vastaan ja tekee kaikkensa, jotta Lisko ei saisi tungettua sitä uuteen ruukkuun. Nuorukainen saa pistää kaikki voimansa peliin, jottei rumaa vauvaa muistuttava olento pääsisi karkaamaan hänen otteestaan tuhojaan tekemään. Jos hän olisi tiennyt, miten paljon vaivaa pienestä otuksesta voisi olla, olisi hän saattanut miettiä kahdesti, ottaisiko moisen olion vaivoikseen. Vaikka olisihan vastaus siitä huolimatta ollut varma kyllä, sillä tätähän Lisko juuri rakastaa: ihmeotusten kesyttämistä ja niiden luottamuksen ansaitsemista.

Pienet mutta terävät hampaat pureutuvat äkäisinä Liskon oikeaan kämmenselkään repien nahan tällä kertaa kokonaan auki. Mies ähkäisee ja irvistää kivusta. Tumma veri alkaa pulputa haavoista, ja pienet verihelmet tipahtelevat lattialle.

Kamppailu on kiivas ja hikinen, mutta lopulta mies voittaa saaden alruunanpoikasen asettumaan uuteen kotiinsa. Vasta ollessaan varma, ettei otus pysty tainnuttamaan häntä huudollaan, Lisko riisuu korvaläppänsä. Hörpätessään väljähtynyttä teetään hän kirjoittaa vinolla käsialallaan yhdelle muistiinpanovihkonsa sivulle: alruunaa siirtäessäsi muista hansikkaat. Sitten nuorukainen laskee teekuppinsa pöydälle ja alkaa tyynesti kieputtaa sideharsoa vertavuotavan kätensä ympärille.

[Fiorella]

Suloinen pikku ficci. Luulen, että alruunan kaltainen kasvi on sen verran lähellä taikaeläintä, että herättää varmasti Liskon mielenkiinnon. Minua kiusasi alruunassa se, että se on niin "inhimillinen", jos sitä kuitenkin käytetään kaikenlaisiin taikaliemiin sun muihin. En muista kyllä enää, miten alruunaa tarkkaan ottaen käytettiin, mutta toivottavasti ei ainakaan juuriosaa. 

Tässä tuli hyvin mieleen elokuvan hahmo ja hänen lempeä ja päättäväinen toimintatapansa otusten suhteen. Mies ei hermostu pienestä.

[Tippi]

Kiitos kommentista, Fiorella, se teki minut hyvin iloiseksi. Pohdin ensin, että tohdinko julkaista tätä ficciä, kun alruuna tosiaan on kasvi eikä taikaeläin, mutta onneksi se ei ilmeisestikään haitannut sinua. Olet kyllä oikeassa tuossa alruunan "inhimillisyydessä", sitä voi miettiä onko sen hyödyntäminen taikajuomiin oikein.

Mukava muuten kuulla, että onnistuin mielestäsi pitämään Liskon Liskona.

[Tippi]

Lupus Daemonis: Suurkiitokset kommentistasi, kiva jos pidit tästä. Hienoa, mikäli alruunan kasvimaisuus ei haitannut sinua, meinasin tosiaan jättää tämän julkaisematta kun aloin miettiä asiaa liikaa, joten tuo mielipiteesi oli tärkeä kuulla.

Ja joo, suosittelen katsomaan Ihmeotukset, itse pidin leffasta suuresti!

[Okakettu]

Kuten aiemmat kommentoijat ovatkin jo sanoneet, tämä oli hirmu suloinen ficci! Tykästyin elokuvan perusteella valtavasti Liskoon, ja olikin tosi ilahduttavaa löytää finistä häneen keskittyvä teksti, vieläpä tällainen arkitunnelmointi. Tämä teksti tavoitti mielestäni hyvin hänen hahmonsa peruspiirteet, sellaisen rauhallisen vakaumuksen, mitä taikaolennoista huolehtimiseen ja niiden tutkimiseen tulee. Alruunanpuremat eivät hätkähdytä, eikä Lisko pistä asiaa alruunoiden syyksi, huomioi vain, millä tavalla hän itse voisi toimia seuraavalla kerralla paremmin. Pienet yksityiskohdat, kuten väljähtänyt tee ja vino käsiala toivat myös mukavasti häneen ja tekstiin lisää sävyjä. Pidin paljon, kiitos lukukokemuksesta!

[Tippi]

Kiitos kommentista, Okakettu, sanasi ilahduttivat kovasti! Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. Minäkin miellyin Liskoon kovasti, ja uskonkin, että hän tulee esiintymään myös muissa ficeissäni.

[Tippi]

mimamu: Kiitokset palautteesta, mukava jos tykkäsit. Ihmeotukset-ficcejä on kyllä luvassa lisää tältä suunnalta.

[Kiirsu]

Luin tämän jo heti kun olit ficin julkaissut, mutta kommentointi vähän viivästyi. Halusin sanoa tähän jotain fiksuakin, kun tykkäsin kovasti.

Minua ei häirinnyt yhtään, että alruunat eivät varsinaisesti ole eläimiä vaan kasveja. Ne ovat kuitenkin varsin eläväisiä kasveiksi ja tietynlaisia otuksia nekin. Lisko on myös niin kärsivällinen ja rauhallinen luonne, että voisin hyvin kuvitella hänet hoitamaan myös alruunoita. Jostain syystä myös ajattelin tätä lukiessa, että tämä sijoittuu Liskon nuoruteen ja alkuaikoihin ihmeotusten etsinnöissä. Ja siksi on helppo kuvitella, että Lisko keskittyisi niinkin tavanomaisiin eliöihin kuin alruunoihin.

Tästä tekstistä välittyy ihanasti Liskon luonnen ja tykkään siitä, kuinka kärsivällinen lisko on, eikä välitä alruunan metelöinnistä. Ja Lisko tietää, että olisi ottanut alruunan kuitenkin, vaikka olisi tiennyt sen olevan hankala, koska Lisko on ihana höppänä :3 Lisko on vaan niin tajuttoman lempeä tässä!

Hörpätessään väljähtynyttä teetään hän kirjoittaa vinolla käsialallaan yhdelle muistiinpanovihkonsa sivulle: alruunaa siirtäessäsi muista hansikkaat.

Naww tämä oli niin ihana! Musta on tosi suloinen ajatus, että Lisko kirjoittaa ylös tällaisia pikku huomautuksia, jotta voisi tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Tämäkin on vielä sellainen itsestäänselvyys, että varmaan Lisko muistaisi sen kuitenkin jatkossa, mutta jotenkin söpöä, että se pitää kirjaa tällaisista.

Tämä on ihastuttava ja lämmin ficci, tykkäsin kovasti! Tykkään myös sun kirjoitustyylistä, se on ihanan rauhallinen ja kuvaileva. Kiitos paljon tästä ihanuudesta <3

[Rowena]

Minua hämmästyttää, miten vähän Lisko-ficcejä suomeksi löytyy! Onneksi sentään muutamia . Toivottavasti sinulta on tulossa lisää!

Tästä raapaleesta tuli hyvä mieli, loppu toi hymyn huulille: on tosi tunnistettavaa, että kun tekee jotakin itseä kiinnostavaa ja haasteellista, tee tuppaa jäähtymään ja muistiinpanot on tehtävä heti, vaikka verta vähän vuotaisikin .

Kiitos tästä! Hyvää uutta vuotta!

[Chiakara]

Tämä on ihana fikki :3 rakastuin Ihmeotuksiin täysin, aivan täysin elokuvaa katsoessani ja juuri tälläiset fikit palauttavat leffan tunnelmat hyvin mieleen. Lisko on tässä hyvin ic. Pidin myös tuosta yksityiskohdasta, että hän kirjoittaa muistiinpanoja vinolla käsialalla ja juo samalla teetä, ennen kuin sitoo käteensä tulleen haavan :3 Mukava fikki jota oli kiva lukea!

[Tippi]

Ooh, kommentteja! ♥

Kiirsu: Kiitokset kommentista! Hyvä ettei alruunan kasvimaisuus häirinnyt lukukokemustasi. Itsekin muuten ajattelin, että tämä sijoittuisi Liskon nuoruusvuosiin. Ja voi, mukava että Lisko oli mielestäsi oma itsensä - hän on kyllä ihana höppänä, kuten sanoit! Tosi kiva kuulla, että kirjoitustyylini on mielestäsi "rauhallista ja kuvailevaa". Kiitos vielä ♥

Rowena: Minäkin lukisin mielelläni enemmän suomenkielisiä Lisko-ficcejä. Tältä suunnalta on mahdollisesti tulossa lisää sellaisia (kunhan saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta niiden julkaisuun!). Ja joo, mitäs pienestä verenvuodosta kun on vauhti päällä Hyvää uutta vuotta sinullekin, ja kiitos kommentista!

Chiakara: Voi, arvaa vain miten ilahduin viestistäsi! Ihmeotukset on kyllä loistava elokuva... Kiva kuulla, että pidit ficistäni!

[tähtitaivaanmaalari]

Heipä hei, luin tämän jo aiemmin ja luulin kommentoineeni, mutta muisti taisi hieman pettää joten tässä sitä nyt ollaan! Ihmeotus-fikkejä ei voi olla koskaan liikaa, niin pahasti jäin koukkuun, ja tämä oli kyllä fikkien parhaimmistoa! Lisko oli aivan oma itsensä, eikä alruunan kasvimaisuus ollut mikään ongelma. Juuri tuollaiseksi voin Liskon arjen kuvitella, rauhassa vaan vaikka verta pulppuaisi lattialle! Kiitoksia tästä! <3

[Tippi]

tähtitaivaanmaalari: Kiitos myös sinulle kivasta kommentista, ilahduin siitä kovasti! Se on kyllä totta, että Ihmeotus-ficcejä ei voi olla liikaa.