Fandom: Hobitti
Ikäraja: S
Paritus: Bilbo/Thorin
Disclaimer: J.R.R. Tolkien ja Peter Jackson ovat molemmat tehneet upeita tuotoksia, joista ammennan inspiraatiota omaksi ilokseni.
Tiivistelmä: Ereboriin sataa ensilumi ja sen myötä kääpiöt aloittavat talven vieton.
A/N: Hyvää joulua
LillaMyylle ja muille hobitinmielisille!
Talven syliin, kuninkaan käsivarsille
Ereborissa talven tuloa juhlittiin näyttävin menoin. Kun ensilumi satoi maahan ja peitti alleen kesän kuihtuneet kukkaset, Ereborin jykevän oven yläpuolella syttyivät soihdut toinen toistaan kirkkaampina. Liekit eivät olleet vain yhtä väriä, vaan punaisen eri sävyt valaisivat vuoren seinämää ja toivat valoa pimeyteen. Pitkä, luminen talvi piti kääpiöt vuoren uumenissa, mutta murjottaminen ei ollut tarpeen - he juhlivat täysin rinnoin vuodenaikaa, jolloin aherrus lakkasi hetkeksi ja perheet kokoontuivat yhteen. Tarut kertoivat, että kaukana pohjoisessa juhlaa kutsuttiin jouluksi, mutta kääpiöille se oli
Iklaladranamrâg, talven juhla. Kuningas Thorin oli juhlan kunniaksi pukeutunut viininpunaiseen viittaan, ja piti lyhyen puheensa Ereborin porteilla samalla kun lumihiutaleet koristelivat kääpiön partaa. Moni oli tuohon aikaan jo pienessä olutmaistissa, ja hikkaili ohrantuoksuisia henkäyksiä pakkaseen, joka ei vielä värjännyt poskia punaisiksi. Se kiristyisi vielä, mutta ennen sitä lumi saisi asettua maahan ilman hoppua.
"Erebor loistaa! Elämme rauhan aikaa jo toista vuosikymmentä, ja minun silmiäni hivelee nähdä lumen taas satavan maahan, jota olemme puolustaneet kunnialla. Soihdut ovat syttyneet ja ne eivät sammu ennen kuin kevätaurinko taas kasvattaa vihreää ruohoa niityille. Nauttikaa ruuasta ja juomasta, niitä on katettu pöytiin runsain mitoin. Olkaamme ylpeitä kodista, jonka saamme koristella talven väreihin. Kippis!"
Thorinin mahtipontinen ääni ei jättänyt ketään kylmäksi, ja tuopit kolisivat kääpiöiden kilistellessä ja rynnistäessä takaisin Ereborin uumeniin - ruuan tuoksu oli kantautunut jo pitkälle. Bilbo, joka oli seurannut puhetta sivusta, taputti kurnivaa mahaansa ja lohduttautui ajatukseen, että kohta se pullottaisi tukevasti. Lumisade peitti horisontin eikä Bilbo erottanut kuin pieniä valopilkkuja kylästä päin. Kivinen tie olisi kohta täysin valkoinen, koskematon, ja sellaisena se pysyisi kunnes jokin eläin talloisi siihen polkujaan.
"Mitä? Eikö hobitti ole etunenässä, kun ruoka on katettu?" Thorin lähestyi häntä hymyssä suin, kun Bilbo seisoi vielä porttien ulkopuolella ja katseli taivaisiin, jossa lumihiutaleet korvasivat ne tuhannet tähdet, jotka olivat jääneet pilvien taakse. Pian hobitti tunsi karhean parran niskassaan ja naurahti, koska koko kehoa lämmittivät onnelliset ajatukset. Talvet Ereborissa olivat elämän parasta aikaa, mutta monesti iltaisin kaiho nipisti sydäntä. Oliko Konnussa jo lunta?
"Jos kuningas olisi reippaampi askelissaan ja menisi jo saliin, niin tämänkin hobitin vatsa olisi jo paisumassa hyvää vauhtia", Bilbo kiusoitteli tyynesti ja oli kuulevinaan tuhahduksen, joka oli mitä lempein. Ei heillä oikeasti ollut kiire mihinkään. Sisällä oluet läikkyisivät rinnuksille ja naurunremakassa ei kuulisi muuta kuin Bomburin vielä äänekkäämmän röyhtäisyn.
"En taida haluta mennä vielä", Thorin myönsi hetken hiljaisuuden jälkeen ja käänsi Bilboa hartioista, jotta pääsisi tämän kanssa kasvokkain. Viininpunainen viitta oli olkapäiltä täysin lumen peitossa, mutta se ei haitannut lainkaan. Bilbosta se näytti oikein sopivalta ajatellen, että kyseessä kuitenkin oli talven juhla. Ei tarvittu pakkasta punehduttamaan kummankaan poskia, kun läheisyys jo sulatti hiutaleita Thorinin parralta, ja Bilbon hymy oli lahja, jonka kääpiö otti vastaan syleilemällä. Edessä oli pitkä talvi, mutta heille se ei ollut enää vuosiin ollut kylmä. Erebor juhli ja maassa oli rauha. Kuninkaan käsivarsilla oli hyvä olla ja rakastaa.
Olivathan talven yöt ajattomia.
