Nimi: Oikea joulu
Kirjoittaja: Illa
Genre: Draama, angst, one-shot
Ikäraja: S
Varoitukset: Jos etsit kliseisen onnellista joulutekstiä, niin tämä ei ole sellainen
Vastuuvapaus: Kaikki minun
A/N: Nämä lapset jälleen, näiden tarina ei jätä rauhaan, joten tässä ollaan taas. Kaksi tekstiä olen näistä julkaissut aiemminkin (
klik ja
klik, molemmat sallittuja), mutta tämän pitäisi toimia itsenäisenäkin.
Oikea jouluHirvo oli lukenut tarpeeksi tarinoita ja kuullut ihmisten puheita tietääkseen, miltä oikean joulun pitäisi näyttää. Kuitenkin, hänen oli vaikea ymmärtää, että joillakin ihmisillä
ihan oikeasti oli jouluruokaa poisheitettäväksi asti, lahjoja niin paljon, että kaikkia ei muistanutkaan ja joulukuusi, jonka sai koristella. Hänen ja Hillan joulu oli uuden vuoden aikoihin mummolassa, silloin he saivat kumpikin lahjan mummolta ja papalta, ja joskus mummolla oli vielä pakkasesta otettuja jouluruokiakin. Ehkä tänä vuonna Hilla ei enää pelkäisi pauketta ja he voisivat ampua raketteja. Pappa on luvannut, että Hirvo saisi valita yhden. He hakisivat äidin lomalle muutamaksi päiväksi ja isä lähtisi tapaamaan omia sukulaisiaan (ei oikeasti, mutta niin sanottiin. Hirvolle se oli samantekevää).
Jouluaamuna isä on poissa, kuten Hirvo oli tiennyt hänen olevan. Isällä oli tapana juoda monta päivää vapaiden kunniaksi ja viimeistään Tapaninpäivänä isä tulisi takaisin. Ehkä toisi heille karkkipussit, jotka olisivat joulupaperissa, jos sitä oli saanut ilmaiseksi S-marketin aulasta. Mutta he voisivat viettää joulua ilman isääkin. Heillä oli jopa jouluruokaa, sillä joku isän töistä oli antanut isälle valmiin porkkanalaatikon ja Hirvo oli pakannut koulun jouluaterialta mukaansa muutaman kinkunsiivun.
Hirvo nousee sängystään ja vetää jalkaan mummolta edellisenä jouluna saadut villasukat. Ne ovat jo jääneet pieneksi, ja tavallaan Hirvo toivoo saavansa uudet toisesta joulupaketistaan tänä jouluna. Tavallaan kuitenkaan ei, koska se tarkoittaisi, että hän ei voisi saada oikeasti mukavaa asiaa molemmista paketeistaan. Sitä paitsi on epäreilua, että hänen paketistaan tulee uusi pari villasukkia ja Hillan paketeista ei, koska Hilla saa hänen vanhat sukkansa. Toisaalta se on epäreilua Hillankin mielestä, koska sisko saa aina käytetyt sukat. Hirvosta on joskus hankalaa olla vanhempi, koska sitten pitää aina ajatella ja ymmärtää Hillaakin.
Hilla on jo alakerrassa, kun Hirvo tassuttelee sinne. Televisio on päällä ja sieltä tulee Joulupukin kuuma linja. Sisko ei kuitenkaan malta katsoa enempää, sillä Hirvo on luvannut, että he leipoisivat pipareita. Ja sitä paitsi Hilla tietää jo, että vaikka joulupukki olisikin olemassa, se ei käy sellaisten lasten luona, joiden äiti on suljetulla osastolla ja isä juo.
”Leivotaan, leivotaan, leivotaan!” Hilla huutaa ja pyörii Hirvon ympärillä kuin väkkärä. Hirvo kaulii piparitaikinalevyjä valmiiksi Hillalle. Heillä ei ole yhtään muottia, mutta mukeilla voi tehdä pyöreitä ja kahtialeikatulla maitotölkillä neliöitä. Hilla haluaa tehdä erinäköisiä juttuja veitsellä leikkaamalla. Hirvo ei tiedä, mitä niiden on tarkoitus esittää, mutta hän ei sano sitä ääneen, koska siskolla on niin mukavaa.
Hänellä itsellään ei ole mukavaa, omatunto kolkuttaa. Taikina on nimittäin varastettu. Roopen äiti oli käynyt jouluostoksilla kun hän oli ollut kylässä ja tuonut viisi valmista pakastepiparitaikinaa. Roopella on paljon sukulaisia, ja kaikki tuovat lahjan ja tulevat juhlimaan joulua Roopen kotiin. Hirvo ei olisi halunnut, ei ihan oikeasti. Mutta isä oli vienyt hänen säästämänsä rahat (hänen säästöpossustaan! Ne kuuluivat kuulemma isälle, koska Hirvo oli saanut ne viemällä isän pulloja kauppaan. Ja vaikka Hirvo oli yrittänyt kertoa, että osan pulloista hän oli löytänyt kadulta, ei isä palauttanut edes osaa rahoista), eikä Hirvo siis voinut ostaa piparitaikinaa. Joten hän oli napannut nopeasti yhden taikinan Roopelta lähtiessään. Häntä oli itkettänyt se vähän, koska varastaminen on paha juttu, mutta Hilla halusi pipareita niin kovasti.
Hirvo istuu uunin edessä ja katsoo paistuvia pipareita. Hilla leipoo vielä ja laulaa kovaa televisiosta soivien joululaulujen mukana, mutta Hirvoa ei huvita. Osa pipareista on paistunut mustaksi reunoilta ja osa on vielä raakoja. Hillaa ei haittaa, mutta Hirvo ymmärtää, että kaikista pipareista olisi pitänyt muistaa tehdä saman paksuisia. Mummo on joskus kertonut sen.
”Tyhmä, tyhmä pipari!” Hilla toteaa ja liiskaa lopun piparitaikinansa nyrkkinsä alle. Hirvo päättää, että on aika lopettaa leipominen, he voisivat syödä lopun taikinan myöhemmin sellaisenaan. Hän harhauttaa Hillan kiukun sanomalla taikasanan (”Lahjat”) ja se tehoaa heti.
Hirvolla on Hillalle kaksi pakettia. Kaksi joka vuosi ja kahta Hilla osaa jo odottaa. Hirvo ei yleensä saa jouluaattona yhtään, koska Hilla on vielä liian pieni. Hetken Hirvo miettii vaativansa Hillaa antamaan hänelle jotain, kieltäytymästä antamaan siskolleen yhtään lahjaa ennen kuin saisi itsekin. Mutta vain hetken, sillä se olisi tyhmää ja Hirvo haluaa, että Hilla on iloinen. Hilla halaa veljeään kummankin lahjan jälkeen ja asettelee lahjat vierekkäin eteensä. Sisko katsoo niitä niin pitkään otsa rypyssä, että Hirvoa melkein alkaa naurattaa. Sitten Hirvoa kuitenkin alkaa jännittää, mitä jos Hilla ei tykkääkään? ”Avaa tuo ensin”, hän komentaa, mutta tyttö irvistää ja tarttuu toiseen pakettiin. Paketista löytyy kaksi lastenkirjaa, jotka Hirvo on löytänyt kirjaston poistohyllystä. Ne ovat melkein kuin uusia (ainoastaan toisen viimeiselle sivulle on joku piirtänyt tussilla) ja Hilla ihastelee niitä hetkisen ja anelee Hirvoa lukemaan ne jo tänä iltana. Hirvo lupaa.
Varovasti Hilla avaa toisenkin paketin. Sieltä löytyy Hirvon koulun käsityötunnilla tekemä kissa. Se on ihan yksinkertainen, vain kaksi kissanmuotoista palaa ommeltu yhteen, eivätkä hänen pistonsa näytä kovin hyviltä. Mutta Hilla rakastaa kissoja ja halaa pehmokissaa. ”Kiitos Hirvo! Tämän kissan nimeksi tulee Kisu ja se saa nukkua minun vieressäni ihan joka yö.” Hirvo hymyilee. Hän on onnellinen, että teki kissan, vaikka useimmat muut luokan pojat olivat tehneet dinosauruksen.
”Katso, Hirvo, katso!” Hilla kaivelee taskustaan hiukan ryppyisen kortin. ”Tämä on sinulle.”
Korttiin on painettu Hillan pienet sormenjäljet ja niille on piirretty kasvot ja leikattu punaiset kolmiot lakeiksi. Päiväkodin täti on kirjoittanut kortin sisään: Hyvää joulua Hirvo-veljelle!
”Kiitos, tämä on tosi hieno”, Hirvo sanoo. Kortti on hänestä oikeasti hieno ja ihan hänen omansa. Hän aikoo laittaa sen huoneensa seinälle.
”Ja arvaa mitä? Arvaa mitä!” Hilla on niin tohkeissaan, ettei malta pysyä paikoillaan. ”Minulla on sinulle ihan oikea lahja!”
Sisko kiitää yläkertaan yhdessä hiusten vilahduksessa kissa mukanaan ja tulee takaisin valtavaa pakettia kantaen. Paketti on niin iso, että Hillalla on vaikeuksia saada kannettua sitä portaissa, mutta hän torjuu Hirvon avuntarjoukset.
”Hyvää joulua”, Hilla sanoo laskiessaan paketin vihdoin veljensä eteen ylpeämmän näköisenä kuin Hirvo on tyttöä koskaan nähnyt. Hirvo ei voi kuin tuijottaa pakettia. Hän ei ole ikinä saanut niin isoa lahjaa. Hän ei koskaan saanut aattona lahjoja. Hilla on antanut hänelle lahjan. Hirvoa alkaa itkettää.
”Senkin tyhmä, avaa se äläkä itke”, Hilla komentaa. ”Ei kuulu itkeä jos saa lahjoja paitsi jos isä ottaa ne pois.”
Tyttö näyttää siltä, että repisi lahjan itse auki kohta, joten Hirvo alkaa avata. Hän ei malta odottaa, vaan repii paketin auki. Hän on saanut ihan oikean joululahjan! Paketissa on rattikelkka, se on uusi ja vielä paketissa ja se on juuri sellainen, jota Hirvo on katsonut monta kertaa kaupassa. Hänen iloonsa sekoittuu kuitenkin ripaus huolta. Mistä Hilla on kelkan saanut?
”Silloin, kun oltiin päiväkodin kanssa joulunavauksessa, niin siellä oli Joulupukki. Ja kaikki lapset saivat siltä semmoiset pienet paketit, joissa oli punaisia karkkeja ja heijastin. Joulupukki sanoi, että tulee jouluna taas meidän kaikkien koteihin ja kun sai mennä pukille kertomaan toiveistaan niin minä kysyin, että miksi se ei ikinä tule meille.” Hilla näyttää huolestuneelta. ”En muistanut, että sitä ei saa sanoa, en ihan oikeasti. Mutta se ei kysynyt ollenkaan isästä vaan sanoi, että mitä pieni prinsessa sitten toivoisi joululahjaksi ja se oli aika kivaa kun se sanoi, että prinsessa. Minä sanoin, että sellaisen rattikelkan siitä kaupasta, joka oli vastapäätä sitä pukkia. Se kysyi, että uskaltaisinkohan varmasti laskea sellaisella ja minua nauratti ja kerroin, että se ei tule minulle vaan minun veljelle, joka antaa minulle joululahjat koska pukki ei tule, vaikka on luvannut. Olin vähän vihainen sille, koska se käy Siirinkin luona, mutta ei koskaan meillä. Pukki oli kuitenkin tosi kiva ja se sanoi anteeksi ja nousi ja sanoi päiväkodin tädille, että olin sadas lapsi ja voitin siksi palkinnon. Ja pukki kävi hakemassa rattikelkan siitä kaupasta ja sanoi, että voin viedä sen kotiin siltä varalta, että hän ei pääse itse paikalle!” Hilla hymyilee onnellisena ja lisää tomerasti: ”Joten lopeta itkeminen ja mennään laskemaan mäkeä.”
Hirvoa itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Hän pukee kaulahuivit ulkovaatteiden alle heille kaikille (myös Kisulle) ja antaa Hillan istua kelkassaan koko matkan ja vetää pulkassa istuvaa Kisua perässään. Sataa lunta ja Hilla laulaa samaa Kulkusten kertosäettä yhä uudestaan. Rattikelkka kulkee juuri niin kovaa kuin Hirvo on haaveillut ja hän saa lumipallosta osuman jäädessään ihastelemaan lahjaansa. Lumipallon heittäjäksi Hilla ilmoittaa Kisun ja Hirvon sisällä on lämmin tunne, joka pitää pakkasen loitolla. Ja hän on lukenut tarpeeksi tarinoita ja kuunnellut ihmisten puheita tietääkseen, että siltä tuntuu oikea joulu.
