Ficin nimi: Kaakaota kapteenille
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, paritukseton
Hahmo(t): Nami & Luffy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Tarina on mielikuvitukseni tuotosta, mutta kunnia One Piecestä menee Eeichiroo Odalle.
A/N:
Rae antoi minulle ystävällisesti inspiraatiosanoja, kun pohdiskelin millaista raapaletta lähtisin kirjoittamaan. Laine, tuuli, kaakao ja koputtaa pääsivätkin tähän ja huusivat heti One Piece! One Piece! eikä tarvinnut miettiä mitä fandomia kirjoitan. Tämä fandom on ihanan hyväntuulinen ja osallistuukin Teelusikan tunneskaala-haasteeseen fiiliksellä hyväntuulinen. Myös Vuosiraapalehtien V:tä jatkellaan tämän muodossa.
Kaakaota kapteenille
Herkullinen kaakaon tuoksu houkutteli Luffyn Namin hytin edustalle. Oppineena noin sadaskuudestakymmenestäviidestä kerrasta Luffy koputti hytin oveen ennen kuin astui sisään saatuaan ilokseen myöntävän vastauksen oven läpi navigaattorilta.
”Tuoksuu heeeeerkulliselta”, Luffy ihasteli nuuhkiessaan lämmintä huoneilmaa. Kaakaomuki oli pöydällä useiden karttojen vieressä ja Luffy pisti merkille sen pinnalla käyvät pienet laineet tuulen keinuttaessa heidän laivaansa yli aavan meren kohti uusia seikkailuja.
”Hei, Luffy. Tulitko tänne vain kaakaon vuoksi?” Nami kysyi huvittuneena. Hän olikin halunnut hetken tauon karttojen lukemisesta ja karttansa parantelusta viimeisimmän saaren osalta. Maailmankartta valmistui hyvää vauhtia Luffyn kiitäessä saarelta toiseen jännityksen toivossa. ”Se on Sanjin erikoisresepti. Lähestymme talvisaarta ja hän halusi pitää minut lämpimänä.”
”Sanji ei tehnyt minulle mitään. Hrrr – palellun, ihan oikeasti, anna minulle hieman!” Luffy värjötteli kuin huomaten vasta nyt ilman viilentymisen, vaikka oli aiemmin istuskellut kannella kalastamassa pelkissä shortseissa ja hihattomassa paidassaan.
”Et saa, Luffy. Pyydä Sanjilta oma mukillinen. Hän sanoi lepäävänsä ennen illallista, mutta kai häneltä riittää hetki yhden juoman valmistamiseen”, Nami sanoi hymyillen ja kohottaessaan kulmiaan haastavasti. Hän tiesi, että tästä voisi kehkeytyä väittely.
Namin yllätykseksi Luffy kuitenkin hyppelehti hänen luoksee, rutisti tiukkaan halaukseen, joka tuntui kiertävän ainakin kolmesti naisen ympäri.
”Nami, olet maailman paras navigaattori – saisinko hieman suklaajuomaasi?” Luffy aneli ja suukotti Namia poskelle, mikä sai naisen jopa punastumaan hieman. Olihan se vain leikkiä, mutta hänen sydämensä suli kapteeninsa hellyydelle ja sille, että Nami tiesi Luffyn puhuvan totta.
Ylpeänä työstään ja saamastaan arvostuksesta Nami hymyili leveästi ja tunsi, miten kireät niskalihakset heltyivät hieman uurastuksesta.
”Hyvä on, Luffy. Ota se, mutta käy sanomassa Sanjille, että haluan uuden. Parempi olisi, että se tulee pian, mutta varo, ettet saa potkua persuuksillesi häiritessäsi häntä – ja vietyä neidon erikoiskaakaon”, Nami virnisteli Luffyn päästäessä irti ja hurratessa innostuneena.
”Kiiiiiiitooooos”, Luffy sanoi ja poltti kielensä kuumaan juomaan. Nami hätisti nauraen Luffyn hakemaan itselleen kaakaota, joka oli maustettu hänen mandariineillaan ja Sanjin salaisilla ainesosilla. Kaakao oli harvinainen herkku ja kyllä Luffykin oli ansainnut osansa.
Olihan heidän kapteeninsa kaikesta hölmöydestään huolimatta kunnollinen mies, joka tiesi kuinka saada miehistö hyvälle tuulelle. Nami jatkoi työskentelyään täysin uudella motivaatiolla ja päätti, että ohjaisi laivan minne vain kapteeni koskaan käskisi.