Kirjoittaja Aihe: Vaaleanpunainen taivas | S | Tuplaraapale  (Luettu 6361 kertaa)

Viuhtis

  • Pikkuinen pikkutyttö
  • ***
  • Viestejä: 22
  • Lasi on puolitäysi, ei puolityhjä.
Vaaleanpunainen taivas | S | Tuplaraapale
« : 11.11.2016 14:38:07 »
Ficin nimi: Vaaleanpunainen taivas
Kirjoittaja: Viuhtis
Beta: -
Tyylilaji: Angst
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilö: Dolores Pimento
Disclaimer: Hahmo kuuluu J. K. Rowlingille, minä vain vähän leikin. En saa rahaa kirjoituksesta.
A/N: Pimento on ehdottomasti yksi inhokkihahmoistani Harry Pottereissa, mutta jotenkin minusta tuntui hyvälle kirjoittaa tällainen tuplaraapale hänestä. Nauttikaa jos pystytte.


Taivaanrannassa leijui muutamia hentoisia pilviä, jotka laskeva aurinko hiljalleen värjäsi kauniin vaaleanpunaisiksi.
Merenrannalla istuen nuori, ehkäpä 17-vuotias nainen katseli noita pilviä. Hänen mekkonsa oli tismalleen samaa sävyä kuin nuo kauniit, hattaraiset muodostelmat taivaalla, ja se ihastutti naista silmittömän paljon. Vaaleanpunaisen täytteiset unelmat liitelivät Dolores Pimennon mielessä nopeammin kuin ajatukset niiden murskaantumisesta, ja aaltojen rauhoittava liplatus sen kuin vahvisti noita haaveiden pilvilinnoja.

Miten Dolores nousisi jonain päivänä taikaministeriksi... Miten hänestä tulisi myös Tylypahkan rakastetuin rehtori... Miten hän saisi kaikki pukeutumaan pinkin ja vaaleanpunaisen sävyihin vain valloittavan suloista hymyään vilauttamalla...

Nainen huokaisi, ja nousi ylös. Tuuli pörrötti Doloresin hiuksia ja hulmautti hänen pastellisävyisen mekkonsa helmaa. Taivaanrannassa leijailevat pilvet olivat illan hämärtyessä vaihtaneet suloisen ja hempeän värinsä sinertävän violettiin, josta nuorineiti Pimento ei pitänyt sitten tippaakaan. Miksei ihanan vaaleanpunainen aika voinut kestää pidempään?
Dolores riisui magentan sävyiset korokepohjakenkänsä jaloistaan, ja tepsutti varovaisesti rantaveteen. Matalat, rauhalliset laineet pyyhkäisivät hänen jalkapöytiensä yli viilentäen mukavasti naisen varpaita. Parvi pikkuisia kalanpoikasia oli jäänyt rannan tuntumaan, mutta kun Dolores astui niitä lähemmäs, eväkkäät hajaantuivat kuin salamaniskusta. Hetken kuluttua pikkukalat kuitenkin uivat takaisinpäin, ja pakenivat taas - kuin hippaleikissä, Dolores ajatteli huvittuneena. Hänkin olisi halunnut lähteä mukaan leikkiin, mutta eihän se mitenkään käynyt. Mikään ei koskaan käynyt aikuiselle.

Ava by raitakarkki

Paquette

  • ***
  • Viestejä: 359
Vs: Vaaleanpunainen taivas | S | Tuplaraapale
« Vastaus #1 : 13.11.2016 20:28:53 »
Hauskaa, että tällaisista harvinaisemmista ja vähemmän suosituistakin hahmoista kirjoitellaan fikkejä! Tämä on varsin kiinnostava tuokiokuva Pimennon nuoruudesta ja mielestäni hän on kyllä tunnistettavissa tästä. (Tosin pitää myöntää, että en ole lukenut FK:ta moniin vuosiin ja mun muistikuvani ovat siksi hieman hatarat.)

Doloresin jopa pakkomielteisyyttä lähenevä viehtymys vaaleanpunaiseen alkoi nyt kovasti kiinnostaa minua. :D Tekstin loppu antaa ymmärtää, että hän pitää aikuisuutta melko ilottomana aikana, joten ehkä nämä vaaleanpunaiset unelmat ovat jonkinlaista kompensaatiota sille. Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, kuinka Dolores unelmoi tulevansa nimenomaan rakastetuksi rehtoriksi. Alkoi melkein säälittää, kun mietin, että ehkä hän ei yksinkertaisesti osaa toimia niin että saisi ihmiset puolelleen. Tai sitten hän vaan on ilkeä ja pahantahtoinen ihminen, varsin mahdollista toki sekin. ;D Joka tapauksessa kiintoisa pieni teksti, kiitos siitä!