neljä vuodenaikaa: kasvaa ja rakastaa | sallittu | 3/4

[Lyra]

Ficin nimi: neljä vuodenaikaa: kasvaa ja rakastaa
Kirjoittaja: Lyra

Ikäraja: sallittu
Varoitukset: -

A/N: Nämä kaksi on ollut pöytälaatikossa pitkään, niin kuin moni muukin teksti nykyään, mutta vielä onneksi ehtii tehdä muutoksen asiaan tänä vuonna.

[Lyra]

kevät

Silloin tällöin, kun aurinko kevät iltaisin edelleen paistaa puoliksi pilviseltä taivaalta ja ilmassa tuoksuu mennyt sade, minä ajattelen edelleen sinua. Silloin kun valkoiset viivat näkyvät tummassa asfaltissa kirkkaina eikä aurinko vielä oikein lämmitä, muistelen miltä tuntui olla onnellinen. En ajattele niitä hetkiä, jotka myöhemmin vietin lattialla pimeässä itkien, vaan niitä toisia auringonlaskuja, joissa taivas hehkui punaisena.

Sen jälkeen on ollut monia. Kokemukset muuttuvat tarinoiksi, joille nauretaan - eikä yksikään satu enää samalla tavalla. Punaviini ja pizza uudella vanhalla sohvalla tuntuu jo melkein samalta kuin kuivunut ruusu tyhjässä pullossa. Enkä minä tarvitse sinua enää, edes kaipaakaan.

Mutta silloin tällöin annan itselleni luvan muistaa. Se tekee hyvää, eikä minun tarvitse enää työntää ajatuksiani seinän taakse, kun vihdoin pääsen perille ja istun järven rantaan. Annan niiden vain rauhassa valua eteenpäin ja kadotan sinut jälleen muistoihini.

[Lyra]

syksy

Silloin tällöin, kun aamuaurinko paistaa kirkkaana, mutta hengitys höyryää ilmassa, minä en ajattele sinua ollenkaan. Silloin kun ilma tuoksuu syksyltä ja kyyneleet valuvat poskille vain vastatuulessa. Ajattelen niitä hetkiä, kun aivot tuntuvat pumpulilta ja ei voi mitenkään estää hymyä nousemasta huulille. Niitä sekunteja huulet vasten uusia huulia, kun sisällä alkaa pikkuhiljaa jälleen kihelmöidä.

Ajattelen sitä iltaa valkoviinipullon kanssa, ja sitä toista, jossa makasin sängyssä tuijottaen kattoa ja oli pakko nauraa ääneen ja sitten toivottaa itselle hyvää yötä. En minä koskaan sinua tarvinnut, enkä tarvitse nytkään.

Silloin en anna itseni enää muistaa, vaan hymyilen ja jokin sisältäni on korjaantunut. Ja ehkä minä olen vihdoin valmis yrittämään uudestaan. Ehkä minä olen vihdoin valmis rakastumaan uudestaan.

[Kineza7]

Nämä ovat molemmat todella kauniita ja koskettavia. Mielelläni lukisin jatkoa.

[Lyra]

Kiitos Kineza ihanasta kommentistasi!

kesä

Silloin tällöin, ja ainoastaan silloin tällöin, kun herään uudesta sängystä, uudessa asunnossa, uudessa kodissa, muistelen miltä tuntui ennen. Kun kesäsade hakkaa maahan viidettä päivää ja aurinko piilottelee lämmön kanssa jossain pilvien takana, ja minä olen vihdoin onnellinen, on vaikeaa ajatella millaista oli ennen. Aikaa ennen sinua, ennen kuin sanat rakkaudesta hiipivät varomatta jälleen kielelle ja tuntuu melkein jännittävältä sanoa ne jälleen.

Mutta sitten ajattelen sinua. Sinun hymyäsi, lämpimiä halauksia, keskellä yötä toisiamme haparoivia käsiä, kun unessakin haluat olla lähellä. Sinun tavaroita omieni seassa, hiljaisuuksia, jotka eivät kiristä sisällä vaan saavat hymyilemään. Suunnitelmia, yhteistä kalenteria seinällä. En osaa ajatella muita kuin sinua, ruusuja uusissa maljakoissa, lasillisia kuplivaa keskellä muuttolaatikoita. Halauksia äidiltäsi. Suukkoja aamulla ennen kuin lähdet töihin.

Tuntuu siltä, että olen taas herännyt ja kesä alkaa ympärilläni.

[Kineza7]

Pidän tästä uusimmasta osasta myös hyvin paljon! Mielelläni lukisin vieläkin lisää, kiitos! Viimeinen osa antaa tälle ehkä jonkinlaisen lopetuksen tai sitten avaa vain uusia kysymyksiä, mutta otan sen mitä annat. Heh.