Kuinka ankeuttajat rakastuvat | S | ficlet

[mursuhilleri]

Nimi: Kuinka ankeuttajat rakastuvat
Kirjoittaja: mursuhilleri
Ikäraja: S
A/N: Puolisen vuotta luonnos tästä hautui läppärin syövereissä mutta vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tän valmiiksi. Harry siis on pvs-opettaja ja unohtakaa kaikki mitä ootte kuullut ankeuttajien kuolemattomuudesta Kiitokset vielä Räntsäkkeelle läpilukaisusta!


Harry oli ottanut tavaksi tehdä keväisin yöllisen opetushetken kielletyssä metsässä viidesluokkalaisten kanssa. Tänäkin vuonna pieni kävelyretki toteutui. Harry ohjasti kesken unien herätettyjä ja silminnähden hämmentyneitä oppilaita kohti kiellettyä metsää.

Äkkiä Harry tunsi suunnatonta iloa, kuin kaikki paha olisi kadonnut. Hän huomasi naurahtelevansa itsekseen tietämättä kuitenkaan mikä niin hauskaa oli. Hän jatkoi kävelyä hymyillen ja onnellisena. Harry tiesi olevansa lähellä.

Harry kääntyi kysymään takanaan kummastelevilta viidesluokkalaisilta: ”Tunnetteko jotain erityistä?” Vuosikurssin priimus huitoi hetken kädellään, kunnes malttamattomana hihkaisi: ”Tunnen suunnatonta iloa, professori. Niin kuin en enää koskaan olisi surullinen.”
”Niinkö?” Harry kysyi lempeä hymy kasvoillaan. ”Osaatko kertoa, mistä se johtuu?”
”Hmm, luin kerran tunteesta, jonka Azkabanin ankeuttajat aiheuttavat läsnäollessaan. Silloin tuntuu kuin kaikki ilo maailmasta olisi kadonnut. Tämä on kuin päinvastainen ankeuttaja. En keksi muuta, professori”, tyttö vastasi pettyneenä, kun ei tiennyt vastausta.
”Loistavaa, kymmenen pistettä Rohkelikolle. Toivottavasti kukaan teistä ei ole kokenut ankeuttajan aiheuttamaa kauhua. Sitä kamalampaa tunnetta saakin etsiä. Neiti Macmillan yhdisti tämän etevästi ankeuttajaan, lähellämme nimittäin on sellainen, kaksi, itseasiassa.” Viidesluokkalaiset kavahtivat ja katselivat ympärilleen, mutta tuo kummallinen onnen tunne antoi pelon tilalle uteliaisuutta.

Harry johdatti viidesluokkalaisia vielä hetken syvemmälle metsään. Pian hän näki lehtien lomasta pienen aukion, jonka reunalla seisoi vierekkäin kaksi tummaa huppupäistä hahmoa. Hän sihahti oppilaille hiljaisuuden merkiksi ja nyökkäsi ankeuttajien suuntaan. Harry väistyi, kun muut yrittivät tähyillä toistensa yli ja puiden ohi kahta ankeuttajaa.
”Ankeuttajat saattavat rakastua”, Harry selitti hiljaa. ”Kukaan ei tiedä, mistä se johtuu, mutta niin käy välillä. Rakastuneen ankeuttajan vaikutus on siis päinvastainen. Siitä tulee siis Azkabanin kannalta hyödytön, jolloin taikaministeriö ohjaa sen tänne. Ne ovat täysin vaarattomia ja kuolevat pian.”

Lämmin tunne kasvoi. Ankeuttajat liikehtivät häälyen edelleen aukion laidalla. Ne liukuivat ilmassa hitaasti toisiaan kohti ja vihdoin koskettaessaan ne hajosivat yhdeksi mustaksi tomupilveksi, joka hiljalleen leijaili maahan. Loputtoman onnen tunne alkoi kadota, mutta oppilaat katselivat edelleen maassa lepäävää tomukasaa kummissaan.

Harry hymyili joka vuosi sille, kuinka häkeltyneitä oppilaat olivat ja innoissaan keräsivät taskunsa täyteen tomua. Siinä heillä olisi loppuelämäkseen tarina kerrottavana. Harry päätti rikkoa pitkän hiljaisuuden: ”Näin ankeuttajat rakastuvat, ja sitten kuolevat.”

[Crys]

Täähän on söppänä
Ihana idea että Harry on pvs ope ja tuo vuosikurssin priimus toi elävästi mieleen Hermionen, ehkä Harryllekin
Jei, tykkäsin, kiitti tästä

[Gernumbli]

Ääh, miten suloinen ficci! Harry ois kyllä loistava pvs-opettaja... Tästä tuli kans aika onnellinen olo

[Nava]

Olin just saanut kirjoitettua kommentin, mutta Tapatalk päätti kaatua ja viedä sen mukanaan. Aloitetaanpa alusta...

Aluksi ihmettelin Harryn mielialan muutosta, miten se nyt niin yhtäkkiä tunsi suunnatonta iloa, kun oli keskellä yötä tarpomassa oppilaiden kanssa kohti Kiellettyä metsää. Ensimmäinen ajatus oli, että onko se syönyt jotain sieniä, mutta sittenhän syy selvisikin.

Tuli sellainen mielikuva, että ankeuttajat on mustavalkoisia tyyppejä, joiden sisään mahtuu vain yksi tunne kerrallaan. Normaalisti se on epätoivo, mutta sitten sattuu tapauksia, jolloin epätoivon paikan valtaa rakkaus, eikä rakkauden kanssa samaan aikaan mahdu yhtään synkkyyttä. Ehkä ne on niin tunteikkaita olentoja, että se tunne säteilee voimakkaasti ympärillekin. Ja kyllähän se kertoo jotain, jos mieluummin valitsee yhden mahdollisuuden koskea rakkaaseen, vaikka se tarkoittais kuolemaa, eikä ikuista elämää, kun joutuisi elämään sen erossa sydämensä valitusta sielunkumppanista rakkaastaan.

Neiti Macmillan muistutti kovasti Hermionea, kun se oli lukenut ankeuttajista (tietenkin) ja oli pettynyt, kun ei tiennytkään vastausta opettajan kysymykseen. Harry oli kiva nähdä vaihteeksi opettajan roolissa. Se vaikutti sellaiselta opettajalta, joka ei tuijota opetussuunnitelmaa (jos nyt Tylypahkassa sellainen on?), vaan keksii myös ylimääräisiä tempauksia, joilla innostaa oppilaita.

Tykkäsin, kun et välittänyt canonin määrittelemistä säännöistä, vaan annoit ankeuttajillekin vähän lempeä. Muuten tunnelma oli kevyt, mutta taustalta paistoi murheellisuus, kun ankeuttajat joutuivat kohtaamaan tuollaisen kohtalon. Kiitos mukavasta lukuhetkestä!

[mursuhilleri]

Täällähän on kommentteja mihin oon unohtanu vastata! Siispä paljonpaljon kiitoksia Crysted, Gernumbli ja Demure!

[Sanderra]

Tuo iloisuus taisi tarttua muhunkin, ajatus rakastuneista ankeuttajista on jotenkin todella suloinen (niiden kurjasta kohtalosta huolimatta).

Tavallaanhan se voisi käydä järkeen, että tuollaisia rakkaudesta höpsähtäneitä yksilöitä silloin tällöin ilmaantuu, ankeuttajat kun ovat niin voimakkaita tunteita käsittäviä olioita muutenkin. Myös se päinvastaisuus niiden herättämissä tunteissa oli hienoa, kun normaalisti ankeuttajat ovat, noh, ankeita, ja nämä kaksi vain säteilivät onnea ja lämpöä ympärilleen olematta vaaraksi kärpäsellekään. 

Kuten muutkin jo sanoivat, tuo vuosikurssinsa priimus tosiaan muistuttaa Hermionea oppimisintoineen, ja Harryn voisin kuvitella olevan juuri tuollainen luovempi, säännöistä vähät välittävä opettaja. Kiitokset tästä aamun sulostuttamisesta! 

[mursuhilleri]

Kiitos kommentistasi Sanderra Oikein kiva kuulla, että iloisuus on tarttunut sinnekin!

[Auri]

Ihan itkettää kun tämä on niin nätti! Hyvällä tavalla siis olen itkuinen, ei hätää. Tämä oli vaan jotenkin niin ihana ja tästä tuli hyvin seesteinen olo, aivan loistava idea nuo rakastuneet ankeuttajat ja tuo loputtoman ilon tunne joka siitä syntyy. Jotenkin todella kauniisti kuvaat tuota noiden ankeuttajien tapaamista ja kuolemaa, olen vähän nyt kyllä sanaton. Ainiin ja sitä piti myös sanoa, että Harrysta opettajana on aina ilo lukea! Hän sopii tähän settingiin täydellisesti mielestäni. Eipä minulla kai muuta, paitsi se että jos et halunnut kommenttia niin et olisi linkannut. <; Oot ihana ♥

[Fiorella]

Aika haikeaa, että ankeuttajan ainoa mahdollisuus rakkauteen merkitsee tuhoa. Mutta ainakin se merkitsee loputtoman ankeuden ja tyhjyyden poistumista niiden osalta.

Harry opettajana on selvästi jäänyt vähän koukkuun tähän tunteeseen, kun on ottanut yöllisen opetusretken oikein tavakseen. Mutta hänellä jos kenellä lieneekin aihetta tuntea iloa aina kun siihen on tilaisuus.

Huomioni kiinnittyi myös tuohon, miten oppilaat keräsivät tomua. Lieneeköhän sillä taikavoimia, vaikkapa liemenkeitossa? Jospa se voisi olla yksi amortentian tai vastaavan edistyneen taikajuoman salainen ainesosa?

[mursuhilleri]

Aurinkolapsi, ei, Auri, en tosiaan odottanut kommenttia Apua itse oot ihana <3

Fiorella, hmm, itsekin uudestaan läpilukiessa mietin, että mitäköhän olen ajatellut tuon tomun keräämisen kanssa En kyllä todellakaan muista. Ehkä se onkin liemenkeittoon hyvä ainesosa

[marieophelia]

Luin tämän aamulla puhelimella ja olisi varmaan pitänyt kirjoittaa kommenttikin puhelimella niin saisin tähän sellaisen valtoimenaan itkevän hymiön. Koska tämä on kyllä niin surullinen, että melkein riemastuttaa, jos nyt näin voi sanoa. Tuo käy niin hyvin järkeen, että ankeuttajat kuolevat, jos ne rakastuvat! Tulkinta syöpyi välittömästi omaan headcanoniini (joka ankeuttajien suhteen ei aiemmin ole ollut mitenkään laaja). Voi ihanuus ja surullisuus!<3

Harry PVS-opettajana oli myös todella kiva ja osuva tulevaisuuden kuva. Olisivatko rakastuneet ankeuttajat eräänlainen keväänmerkki -- jotenkin tästä tuli samanlainen fiilis kuin itselläni on joskus keväällä metsässä kulkiessa. Minä ajattelin, että tomu on vähän kuin matkamuisto mutta Fiorellan tulkinta on ehdottomasti fiksumpi. 

Kiitos! Kaikkea valloittavaa sitä voi joskus löytääkin!

[Vendela]

Ryhdyin fanittamaan sinua tuolla Ihailijakaarti-haasteessa ja valitsin tämän tekstin ensimmäiseksi mitä kommentoin, koska huomasin tämän jo pari päivää sitten ja olen palanut halusta tarttua tähän

Mutta voi ei kuinka ihana tämä olikaan! Ajattelin ensin, että miten ankeuttajista voi saada aikaan jotain mikä edes etäisesti liittyisi rakkauteen mutta pääsit todella yllättämään tällä tekstillä! Tämä oli todella suloinen ja söpö.

Tykkäsin, että Harry on PVS-opettaja, se sopii hänelle tosi hyvin. Tykkään nimittäin lukea ficcejä joissa Harry on opettajana ja toki jos siihen kylkeen tulee vielä eräs nimeltä mainitsematon blondi luihuinen liemimestariksi niin aina parempi Mutta tämä oli oikein kiva näin että Harry oli kuitenkin kaikesta huolimatta vähän sivuhahmona ja pääpaino oli tosiaan noissa ankeuttajissa.

Idea on loistava ja siitä täydet pisteet! Minusta tuo, että ankeuttajat kuolevat kun rakastuvat oli samaan aikaan sekä surullinen että realistinen. Sillä mitä muutakaan nämä kaiken ilon itseesnä imevät otukset voisivat tehdä kuin kuolla jos heidän maailmansa kääntyy ylösalaisin. Jäin vain miettimään, että pystyvätkö ankeuttajat harrastamaan seksiä ennen kuolemaansa, tai vaatiiko seksi rakkautta. Hmm... tästä olisi kyllä kivaa kuulla joskus

Kiitos tästä, ihana piristys!

Vendela

[Welhokaniini]

Äää tämähän on mulle sopiva ihanan lälly fikki! Näin nämä rakastuneet ankeuttajat pinkeissä esiliinoissa ja patakintaissa (tiedättehän te tämän meemin?) sydämien vaan leijuessa niiden ympärillä.

Taitaa olla eka fikki mulle, jossa Harry on opettajana Tylypahkassa, olen niin vahvasti nähnyt hänet aurorina ettei työura muualla ole tullut mieleenkään Kerronta oli ihanan sujuvaa ja soljuvaa, jota oli helppo seurata.

[valokki]

Oi, olipas tämä jollain tavalla todella kaunis fikki! Joskus harvoin mielessä sattunut käväisemään ajatuksia siitä, millaista ankeuttajien syvällisempi sielunelämä voisi olla ja miten he kommunikoivat keskenään, mutten koskaan ollut sitä lähtenyt sen syvällisemmin pohtimaan. Olikin hauska keksintö, että ankeuttajista huokuva tunne olisi täysin päinvastainen kuin tavallisesti silloin, kun he rakastuvat, vaikka tarina olikin siinä mielessä katkeransuloinen, että kyseiset ankeuttajat taisivat kokea elämiensä onnellisimpia hetkiä parhaillaan, mutta ne hetket olivat jäämässä lyhyiksi

Yhdyn jo aiempien sanoihin siitä, että tuo luokan priimus muistutti todella paljon Hermionea Jäinkin pohtimaan tuosta Macmillan-sukunimestä, josko kyseessä saattoi olla Ernien tytär, joka olisikin lajiteltu Rohkelikkoon, hmm!

Ihastuin niin jotenkin tuohon Harryn tapaan kertoa oppilaille ankeuttajista! Ensinnäkin Harrysta huokui vahvasti sellainen lempeän ja hyvän opettajan fibat, mutta toisaalta hänestä itsestään muutoinkin huokui sellainen fiilis, että hänellä oli kaikki hyvin ja elämä tasapainossa. Oli myös jotenkin ihanaa, kuinka Harry, jolla ankeuttajiin liittyy aivan muunlaisia kuin hyviä ja lämpimiä tuntemuksia teini-iästä, on nyt aikuisiällä saanut uudenlaisia muistoja ja päässyt kokemaan, etteivät ankeuttajatkaan ole tunne-elämältään vain yksinomaan pahoja ja onnettomia ja muille tuskaa tuottavia. Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta!

[mursuhilleri]

marieophelia, ihana kuulla, että tämä syöpyi heti headcanoniisi! Tämä ankeuttajien rakastuminen on mustakin kovin hellyyttävä ajatus, muistaisinpa mistä olen saanut tämän ajatuksen silloin 17-vuotiaana kun olen tämän kirjoittanut Ja siis tykkään itse hirveästi ficeistä, joissa Harry on PVS-opettaja, musta se sopii paljon paremmin kuin aurorin ammatti! Kiitos kommentistasi!

Vendela, ihanaa kun fanitit mua Ihailijakaarti-haasteessa <3 Oliko tämä haaste kirjoittamaan ankeuttajaseksiä Hmm, kannattaa varoa mitä mun kuullen toivoo, koska saatan ihan oikeasti kirjoittaa sen Ja siis kyllä, Harry PVS-opettajana on paras <3 Ah, oon ihan ihastunut myös ajatukseen tästä nimeltämainitsemattomasta blondista liemimestarina, kiitos sinun. Mutta kiitos kommentista <3

Welhokaniini, en kestä, ihana tuo kuva!! En ollutkaan ennen nähnyt tuota, se kyllä lämmitti sydäntäni ja sopii tähän ficciin oikein hyvin. Kiitos paljon kommentistasi!

valokki, muistaakseni kirjoittaessani tätä suunnittelin tuon tytön nimenomaan Ernien tyttäreksi! Tää on kirjoitettu ihan tosi kauan sitten niin jotkin yksityiskohdat on vähän unohtuneet En edes muistanut että tässä oli senkin niminen tyttö kuin Macmillan. Kiitos kommentistasi! <3

[Myötätuuli]

Moi Kommenttiarpajaisista!

Oli vaikea valinta laajasta tuotannosta, mutta valitsin lopulta luettavakseni tämän mielenkiintoisen otsikon vuoksi. Tämän osoittautui sydäntälämmittäväksi ja jotenkin haikeaksikin tekstiksi. Ajatus siitä, että ankeuttajatkin voisivat rakastua, oli todella hellyyttävä ja ihana. Harmi vain, että heidän lajilleen se tarkoittaa vääjäämätöntä kuolemaa. Mutta ehkäpä sekin parempi kuin elää sieluja syövänä lakanahirviönä. Hieno keksintö, että ankeuttajien koskettaessa toisiaan ne hajoavat tomukasaksi. Tämän kaiken seuraaminen vaikutti kyllä hetkeltä, joka jää oppilaiden mieleen pitkäksi aikaa. Lisäksi se tuntui hyvin canonmaiselta ja uskottavalta!

Ihanaa, että tässä Harry toimi PVS-opena! Täällä muutkin tätä valintaa kiitelleet ja itsekin sitä mieltä, että selvästi parempi valinta hänelle kuin canonin mukainen aurorin työ. Harry on tässä kyllä juuri oma itsensä ja opena hän tuntuu ottavan hyvin huomioon oppilaansa. On myös hienoa, että Harry ei selkeästi ole unohtanut omaa seikkailunnälkäänsä, vaan mahdollistaa yöllisiä retkiä Kiellettyyn metsään seuraavallekin sukupolvelle.

Tämä oli aivan ihana tunnelmapalanen, kiitos paljon!