Pyjamabileet neljännen kerroksen luutakomerossa
Author: LaLuna
Beta: Wienova
Genre: drama, hippuisen huumori, fluffy, slash
Rating: S
Pairing: Ron/Draco
Summary: ”Sinä.... Sinä haistelit minun hiuksiani?”
A/N: FF100 sanana toimii 011.Punainen.
Draco löntysti pitkin keskikäytävää luokan eteen hakemaan ainesosia päivän liemeen. Häntä ei olisi taaskaan voinut vähempää kiinnostaa, sillä hän saisi hyvän arvosanan, vaikka hänen patansa räjähtäisi ja kyseinen räjähdys tappaisi rohkelikkoja. Oikeastaan, silloin hän ainakin saisi erinomaisen arvosanan. Pieni hymynkare nousi pojan huulille hänen ajatellessaan kuolleita rohkelikkoja pitkin lattioita ja pöytiä.
Hän tunki itsensä jonon ensimmäiseksi ja alkoi lapata ainesosia syliinsä. Kalkaros jakoi tavaroita monelle oppilaalle samaan aikaan, joten seuraava välikohtaus meni ohi korvien ja silmien lähes kaikilta. Draco katseli sylissään olevia purnukoita ja katsahti taululle vielä varmistaakseen, että hänellä oli kaikki tarvittava. Poika huomasi unohtaneensa koiruohon ja etsiskeli sitä hetken aikaa täydeltä pöydältä. Hänen huomionsa herpaantui pöydästä, kun hän tunsi jonkun hengityksen hiuksissaan. Dracon toinen kulmakarva nousi koholle, hän ei todellakaan jaksanut Pansyn ahdisteluja.
”Pan...”, poika oli sanomassa kääntyessään ympäri. Dracon lause jäi kesken, kun hän huomasi tuijottavansa Pansya paljon pidemmän ihmisen rintakehää ja kaulaa.
”Mitä?” ääni kuului jostain Dracon otsan korkeudelta.
”Et sinä ole Pansy”, vaalea poika sanoi nostaen katseensa toisen kasvoihin.
”Hyvä huomio, Malfoy”, pisamaisille kasvoille levisi toispuoleinen virnistys sekä lievähkö puna.
”Mitä sinä oikein hommasit?” Draco kysyi ihmeissään.
”Sinun hiuksesi tuoksuivat hyvälle.”
”Sinä.... Sinä haistelit minun hiuksiani?” Ihan tuollaista vastausta hän ei ollut odottanut. Enneminkin jotain, mihin olisi liittynyt hiusten nyhtäminen hänen päästään tai jotain muuta yhtä mukavaa.
Vaalea poika sai vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja virnistyksen. Draco oli niin pihalla, ettei tajunnut peruttaneensa pöydän kulmaan. Hän kiljahti hieman tyttömäisesti, kääntyi ympäri ja suuntasi omalle paikalleen nopeasti. Poika tökkäisi purkit parilleen ja katsahti nopeasti siihen suuntaan, mistä oli tullut. Ron kääntyi luokan edessä mennäkseen omalle paikalleen ja hymyili vaalealle pojalle edelleen hieman punastuneena. Draco oli juuri samaan aikaan istahtamassa, mutta hänen huomionsa keskittyi aivan jonnekin muualle kuin siihen, että hän ei ollut istumassa penkille, vaan sen viereen. Poika käänsi katseensa pariinsa ja huomasi, että penkki, johon hän yritti istua, oli hänen vieressään, ei hänen allaan. Hän ei voinut tehdä asialle mitään; hän kaatui maahan vetäen penkkinsä mukaan.
”Draco! Oletko kunnossa?” Pansy oli paikalla lähes epäinhimillisellä vauhdilla repimässä poikaa lattialta ylös.
”Mene pois”, Draco kuitenkin sanoi yrittäen päästä irti tytön pihtiotteesta.
”Mutta -”, Pansy vielä yritti.
”Pois!” Draco murahti saatuaan kammettua itsensä takaisin pöydän tasoon. Hän varoi koko lopputunnin ajan katsomasta rohkelikkojen suuntaan, ensinnäkään hän ei halunnut nähdä pilkkaavia kasvoja ja toisekseen hän ei sillä hetkellä halunnut nähdä punaisia hiuksia.
~
Draco hiiviskeli koulun yöllisillä käytävillä yöasu päällään. Hän ei ollut kerennyt vaihtaa vaatetustaan, kun oli saanut pöllöpostissa viittä minuuttia aiemmin kutsun neljännen kerroksen luutakomeroon. Pojan onneksi muut olivat jo nukkumassa, eivätkä siis olleet saaneet tietoonsa pojan äkillistä katoamista.
Hän saapui kirjeessä lukeneeseen luutakomeroon ja huomasi pian ettei ollut yksin. Lähes kymmentä senttiä pidempi punapäinen poika istui luutien putsausvälineitä täynnä olevan lipaston päällä heilutellen jalkojaan.
”Sinähän olit nopea”, tämä naurahti.
”Aina silloin tällöin”, Draco vastasi virnistäen mennen seisomaan toisen eteen. Ron tiputtautui lipaston päältä pois ollen aivan Dracon edessä. Draco virnisteli vieläkin. Hän nappasi nopeasti Ronin pieluksista kiinni ja vetäisi tämän suudelmaan. Hetkeen toinen ei tehnyt muuta kuin seissyt paikoillaan, mutta tilanteen tajuttuaan kiersi kätensä Dracon ympärille vastaten suudelmaan.
”Sattuiko sinuun, kun tipahdit tänään sinne lattialle?” Ron kysyi toisen poskea vasten irrottauduttuaan suudelmasta.
”Se oli täysin sinun syytäsi”, Draco sanoi ja töytäisi toisen pojan pois luotaan.
”Mutta sinun hiuksesi tuoksuivat niin hyvälle”, Ron sanoi kiertäen kätensä takaisin Dracon ympärille.
”Joku olisi voinut nähdä! Muista mitä olemme sopineet julkisista paikoista” Draco kivahti antaen kuitenkin toisen pitää kätensä paikoillaan.
”Mutta kukaan ei nähnyt. Ainakaan kukaan, joka olisi ymmärtänyt mitään”, Ron naurahti. Crabbe ja Goyle olivat luultavimmin huomanneet, mutteivät todellakaan olleet nähneet tilanteessa mitään outoa.
”Hmph. Ajattele jos Pansy olisi tajunnut?” Draco sanoi saaden kylmänväristyksiä kyseisestä mahdollisuudesta. Pansy olisi nostanut asiasta ison metelin.
”Mutta ei tajunnut. Anna sen jo olla”, Ron suostutteli painelleen pieniä suukkoja pitkin Dracon kaulaa.
”Minä oikeasti hämmennyin”, Draco sanoi kuulostaen pieneltä lapselta.
”Huomasin”, Ron naurahti toisen kaulaa vasten saaden Dracon värähtämään.
”Älä naura minulle”, hän kuitenkin sanoi koottuaan itsensä suhteellisen nopeasti.
”Mutta sinä lensit niin hienossa kaaressa lattialle”, punahiuksinen poika vastasi. Tämän äänestä kuuli, että hän yritti pidätellä naurukohtausta. Hän kyllä tiesi, että se olisi viimeinen tikki, joten koitti parhaansa mukaan pitää äänensä normaalina.
~
”Draco?”
”Mitä helvettiä? Goyle?” Draco sanoi silmät suurina nopeasti lukiten oven sisäpuolelta, ettei kukaan luihuisista pääsisi tunkeutumaan sisään.
”Niin. Mitä sinä teet siellä luutakomerossa?”
”Minulla on...” Draco katsoi, kuinka Ron osoitteli pojan päällä olevaa pyjamaa, ”pyjama?” hän kysyi Ronilta toinen kulma koholla unohtaen oven toisella puolella olevan Goylen.
”Pyjama?” Goyle kysyi ihmeissään. Draco läppäsi kätensä suulleen ja kääntyi katsomaan naurua pidättelevää Ronia. Nopeasti Draco yritti keksiä jotain vähänkään fiksun kuuloista vastausta.
”Niin, pyjama... Bileet. Aivan niin, pyjamabileet”, Draco sanoi punan noustessa tämän kasvoille. Fiksumpaa ideaa ei pojan päähän siihen aikaan illasta tullut.
”No jos minä jätän sinut pyjamasi kanssa sinne. Tule kuitenkin pian, Voro oli äsken liikkeellä.”
”Jep”, Draco sanoi nojaten päätään lukittuun oveen. Vaaleahiuksinen poika kuuli, kuinka oven takaa kuului askelten loittoneva ääni.
Ron piti molempia käsiään suunsa päällä, ettei olisi räjähtänyt nauruun. Mahtava Draco Malfoy pitämässä yksityisiä pyjamabileitä luutakomerossa. Draco katsoi Ronia kulmat kurtussa.
”Naura vain. Eihän siinä mennyt kuin minun maineeni”, vaaleahiuksinen poika sanoi rojahtaen maahan istumaan.
”Eihän mennyt.”
”Aivan varmasti meni. Greg kertoo kaikille, ihan jok’ikiselle”, Draco tuskaili.
”Ei hän ole niin fiksu. Huomenna voit vähän uhkailla häntä ja kaikki on hyvin”, Ron sanoi tirskahdellen tullen istumaan Dracon viereen lattialle. Draco huokaisi ja nojasi päänsä Ronin olkaan, joka puolestaan kiersi kätensä toisen ympärille laskien oman päänsä tämän hiuksiin.
”Sinun hiuksesi oikeasti tuoksuvat hyvälle”, Ron sanoi saaden nyrkistä kylkeensä.
