Nimi: Noidat ja velhot jästimaailmassa
Kirjoittaja: Fiore
Ikäraja: K11
Tyylilaji: Draama, Angst, Romantiikka, Fluffy.
Paritukset: James/OC, Albus/OC, Rose/Scorpius, Rose/OC, Lily/OC + muita
Disclaimer: Kaiken, minkä tunnistatte Potter maailmasta kuuluvat J.K Rowlingille ja siinä välissä oleva hömpötys minulle. En saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta ja kirjoittelen ihan vain omani ja muiden huviksi.
Yhteenveto: Kun Albus Potterin ja Rose Weasleyn seitsemäs vuosi Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa starttaa, heidän ympärillään alkaa tapahtua jos jonkinmoista kummallista ja kauhistuttavaa. Jästejä alkaa katoilemaan salaperäisesti, ja kuolonsyöjiä pakenee Azkabanista selittämättömällä tavalla. Jotain on siis tehtävä ja nopeasti. Taikaministeriö on kuitenkin täysin neuvoton ja lopulta määrääkin uskomattomalta tuntuvan tehtävän kuuden nuoren harteille: heidän pitää soluttautua englantilaiseen sisäoppilaitokseen jästien ympäröimänä, kerättävä tarpeeksi tietoa koulonsyöjistä ja niiden aikeista ja olla herättämättä minkäänlaisia epäilyksiä.
Tehtävä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, ja tulevan lukuvuoden aikana ehditään rakastua, itkeä, riidellä, taistella, tutustua uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea seikkailla!
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini, mitä olen koskaan tehnyt, (ei toki ensimmäinen kirjoitelmani!) joten hieman kauhistuttaa, mitä tästäkin tulee. Noh, olisin kuitenkin todella kiitollinen, jos annatte anteeksi kokemattomuuteni ja vaivaudutte jopa kommentoimaan!
Kun Albus Potterin ja Rose Weasleyn seitsemäs lukuvuosi alkaa…“Meidän on pakko lukea, tänä vuonnahan alkavat S.U.P.E.R-kokeet!”
“Rose, nyt on vasta syksy…”
“No, mitä siitä? Haluatko sitten jäädä tänne vielä, kun minä ja Sophie valmistumme?”
...kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan…“MITÄ?!”
“Te ette voi vaatia meiltä sellaista!”
“Olemme pahoillamme, mutta näin asia nyt on. Teidät on valittu.”
...kun heidän elämänsä kääntyy päälaelleen…“Minä… minä en saata uskoa tätä…”
“En minäkään, mutta se on tehtävä, pidän sinusta kyllä huolen.”
“Jästimaailmassako?! Albus, miten ihmeessä?! Me emme tiedä siitä maailmasta mitään! Emme kerrassaan mitään! Miten sinä kuvittelet, että tulemme selviämään siellä, kun ministeriökin kerran on niin toimeton?”
“Minä… en tiedä.”
...jästimaailmassa…“Ja minunko pitää mennä jonnekkin jästien sisäoppilaitokseen opiskelemaan sen takia, ettei ministeriö keksinyt muuta ratkaisua? Olette kaikki seonneet!”
“Scorpius Malfoy, me kaikki tiedämme, että et millään haluaisi jättää Tylypahkaa ja ystäviäsi, kuten ei varmasti kovin moni muukaan, mutta tämä on velvollisuutesi!”
Ja kun he viimein pääsevät yhteisymmärrykseen…“No niin, muistakaa ajatella ‘Jästien sisäoppilaitos Flos’.”
“Mikä?”
“Jästien sisäoppilaitos Flos…”
“Mutta eihän tuossa ole järkeä! Eivätkö he osaa edes keksiä kunnollista nimeä koululleen?”
...he joutuvat elämänsä seikkailuun…“Varo, Caroline! Takanasi!”
“Mitä?”
“KUOLONSYÖJÄ!”
Draamaa…“Minä vannon etten tehnyt sitä! Vannon!”
“Luuletko, että uskoisin enää pätkääkään siitä, mitä sanot? No tässä vastaus: EN!”
“Sirena…”
Rakkautta...“Sinä… sinä olet todella kaunis, Alisa…”
“K-kiitos!”
“Tarkoitin sitä oikeasti! Minä, tai siis… Luulen, että olen ihastunut sinuun.”
“…”
Ennakkoluuloja…“Hän on jästi, Albus!”
“Mitä siitä? Eikä tämä asia kuulu pätkääkään sinulle! Vai kuuluuko? No, ei!”
“Tietenkin se kuuluu, olen veljesi!”
“No hyvä velipä oletkin! Olet aina parempi kuin minä! Kuulitko, aina! AINA!”
Tappeluita..."Sinä olet ihan hirveä paskiainen, joka ei ajattele muuta kuin omaa itseään eikä myönnä virheitään. Myönnä pois, hävisit."
"Ai minäkö hävisin? Katsotaan, onko sinussa edes miestä heilauttamaan kättä!"
"Ja mikä uhkaus tuo muka oli olevinaan? Etkö parempaan pysty?"
"LOPETTAKAA!"
Surua...“En tajua, mikä häneen on mennyt…”
“Kerro pois vaan, olen tässä.”
“Hä-hän vain välttelee ja-”
“Ja?”
“En halua puhua siitä… Tunnen itseni niin tyhmäksi, Caroline! Olen niin typerä! Typerä, ihastunut tyttö!”
Salaisuuksia…“Pitäisikö minun kertoa hänelle?”
“Kertoa?! Miksi ihmeessä? Mitä pitäisi muka kertoa ja kenelle?”
“Tiedät kyllä, älä yritä esittää ettet tietäisi, mistä puhun!”
...jotka paljastuvat"Si-sinä olet mikä?”
“Velho. Olen pahoillani, en vain tiennyt, miten kertoa sinulle ja…”
“Minä… minä en usko sinua! Ei velhoja ole! Ne ovat vain keksittyjä, iltasaduksi kerrottavia mielikuvitus henkilöitä!”
Ja uusiin ihmisiin tutustumista...“Kuka hän on?”
“Hänkö?”
Niin, hän. Tuo sinisilmäinen, ruskea hiuksinen tyttö.”
“Amber Lawrence. Hän on sokea.”
Kuinka he selviävät?"Miten kautta Merlinin pöksyjen tämä on mahdollista?"
"Ehkä, ehkä hän käytti hormipulveria..."
"Mutta miten?"
Kun tilanne kiristyy äärimmilleen..."Ihan sama! Minä lähden! Sain tarpeekseni!"
"Ei, älä! Me tarvitsemme sinua!"
"Sanoo kuka, sinäkö? Sinähän vihaat minua!"
...joutuvat kaikki kohtaamaan todellisen itsensä..."No, kumman puolella olet, meidän vai heidän?"
"Minä..."
"VASTAA!"