Kovaa | K-11 | slash, oneshot-kokoelma (1/x, keskeytetty)

[Parris]

Nimi: Kovaa
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: K-15 K-11
Genre: slash | (lisää kokoelman edetessä)
Hahmot/Paritukset: Niklas/Miki, taustalla Niklas/Aapo | (lisää kokoelman edetessä)
Haasteet: (kokoelman edetessä)
A/N: N'joo. Aluksi, hyvää syntymäpäivää Kosmikille, jonka pyyntö angstisemmasta slash-materiaalista ja nuorista aikuisista (mulle tyypillisten myöhäisteinipoikien sijaan) sytytti kipinän tähän ekaan oneshottiin. Oon jo pitempään halunnut kirjoittaa Niklaksesta (joka siis esiteltiin Kesäyön unelmassa, K-15, ja johon liittyy esim. Viidakkotemppeli, K-15) enemmän ja mikseipä sitten vaikka näin. Ensimmäinen osa kokoelmasta on hyvinkin ulkopuolinen, sillä se sijoittuu Vuosikierron, K-15, tapahtumien jälkeen - muut sen sijaan sijoittuvat vuoden tai pari ennen Kesäyön unelmaa. (Mutta käytännössä ei todellakaan tarvitse tuntea muita tekstejäni ymmärtääkseen näitä oneshotteja yksittäisinä elementteinä.) Huh, kunnon anakroninen sotku siis. Ikäraja saattaa nousta (ja varmaan nouseekin), kunhan tämä pääsee vauhtiin. Enjoy! ^^


Menneiden haamuja

Lokakuun lopun harmaa ja kylmä sade piiskasi armottomasti lähiön katua, kun Niklas juoksi suojatien yli käsi otsalla kasvojensa suojana. Kun kangastossu osui syvempään lätäkköön ja loiskautti reunakiveyksen pielessä vedet kaikkialle – mukaan lukien nuoren miehen kenkien sisään – Niklas kirosi hiljaa mielessään omaa tyhmyyttään. Ensinnäkin, miksi hän oli lähtenyt ilman sateenvarjoa, ja toiseksi, miksi ihmeessä hän oli päättänyt ottaa kangaskengät paljon näppärämpien maihareiden sijaan? Niklas pohti, että kaipa naiiviudessaan ihminen sitten vain päätyi ajattelemaan kaupan olevan ihan naapurissa eikä matkalla kastuisi. Niklas yritti ravistella pahimmat nesteet pois, mutta avasi sitten lähikaupan oven ja astui sisään lämpimään. Raskas ovi kolahti hänen perässään kiinni, ja Niklas vilkaisi vielä kerran oven turvakaltereiden läpi hiljaiselle kadulle ennen kuin nappasi edestään korin.

Leipää, juustoa, maitoa – ja kondomeja. Kauppalista Niklaksen mielessä oli lyhyt, mutta riittävä hänelle ja Aapolle. Niillä he pärjäisivät seuraavaan aamuun. Niklas ehti kaupan nurkkaan, jossa juustohyllyä valaiseva loisteputki räpsyi inhottavasti katossa. Siinä hän sitten yritti valita ties mistä edameista ja muista, kunnes kuuli takaansa miehen äänen. Ääni sai kylmät väreet juoksemaan Niklaksen selkäpiitä pitkin, koska hän tunnisti sen omistajan ennen kuin edes kääntyi.

"Niklas Strand… miten kauan siitä sitten onkaan jo? Pari vuotta, eli aivan liian kauan, eikö?" Niklaksen takana säilykehyllyyn nojaili häntä ehkä pari kolme vuotta vanhempi mies, johon liittyi liikaa pahoja muistoja. Niklaksen suu vääntyi kireälle viivalle ja hänen leukaperänsä kiristyivät. Toinen mies virnisti ilkeästi ja puri sitten viettelevästi huultaan, jonka toisessa pielessä näytti olevan komea parin sentin arpi – sitä ei ollut ollut vielä, kun Niklas oli alun perin tutustunut mieheen.

"Miki. Mulla ei ole sulle mitään sanottavaa", Niklas sanoi äänessään murskaavaa kylmyyttä. Hän laski ostoskorin kädestään lattialle – kahva kolahti miltei hidastetusti muoviseen reunaan ja tuntui Niklaksen korvissa kaikuvan kaupan humisevassa tyhjyydessä – ja nosti kätensä puuskaan paksun rintakehän päälle. Mikiksi kutsuttu mies naurahti ja pudisteli päätään niin, että mustat kiharat hiukset vain heiluivat päälaella.

"Katsos, Niklas..." Miki lähestyi askel askeleelta nurkkaan satimeen jäänyttä lihaksikasta poikaa, joka oli jäätynyt paikoilleen. Miki tuli liian lähelle, lähes kiinni Niklaksen kehoon ja katsoi ruskeisiin silmiin, jotka eivät uskaltaneet vastata edes räpäyksellä toisen tutkailevaan, kylmänsiniseen katseeseen. Niklas pystyi hädin tuskin hengittämään ja ahdistui tilanteesta yhä vain enemmän haistaessaan Mikistä leijailevan, johonkin pippuriin vivahtavan tuoksun. Hajuste sai vain nousemaan pintaan kipeät muistot, sellaiset joista Niklas oli yrittänyt päästä parhaansa mukaan eroon Aapon kanssa.

Yhtäkkiä mies otti kädellään tukevan otteen Niklaksen jalkovälistä ja teki pari kertaa hierovan eleen farkkujen läpi. Niklas sävähti ja henkäisi syvään. Miki nuolaisi alahuultaan, ja kiero hymy nousi hänen kasvoilleen. Vielä jossain vaiheessa hän oli uskonut, ettei koskaan pääsisi enää näkemään tai kokeilemaan Niklasta. Näemmä oli kuitenkin niin, että hänellä oli yhä ainakin henkinen ylivalta kultatukkaiseen poikaan. Näin oli, vaikka tämä olikin yrittänyt parhaansa mukaan tehdä eron yhteydessä selväksi, ettei halunnut enää koskaan nähdä tai olla missään tekemisissä Mikin kanssa.

"Kappas… Niklas, mulla on todella ollut ikävä sua." Mikin käsi siirtyi Niklaksen kireiltä farkuilta tämän vartalolle, joka tuntui sateesta kostean T-paidan alla kuumalta. Niklas ei saanut sanaakaan suustaan, kun Miki vei kätensä näppärästi hänen pullottavien rintalihastensa pinnalle ja hieroi nännejä. Mikin lonkeromaisesti liikkuva suuri käsi tuntui ylettyvän kaikkialle, eikä nahkatakista ja mustasta T-paidasta ollut mitään suojaa – saati äärettömän julkisesta paikasta. Niklas katsoi kaulalleen painautuneen Mikin hiusten ohi ympärilleen, mutta kauppa oli muuten täysin hiljainen eikä valvontakameroista ollut hyötyä. Niklas tiesi, että hänen olisi pitänyt varmaankin huutaa apua, mutta hän ei lainkaan pystynyt.

Sitten nuori mies huomasi suutelevansa Mikiä, jonka märät huulet yrittivät pusertaa hänen tiukkaan suljetun suunsa auki. Miki sai jotenkin puserrettua hänen huuliensa väliin raon, josta liukas kieli yritti kiemurrella sisään. Siinä vaiheessa Niklas keräsi rohkeutensa ja työnsi Mikin pois läheltään. Mikin tasapaino oli loppua kesken, kun hän törmäsi hyllyn päähän ja löi olkapäänsä.

"Oho, sullahan on pokkaa", Miki sanoi viekkaat silmät Niklasta tutkiskellen. Niklas tunsi olevansa kovin alaston miehen katseen alla, koska tiesi tämän yrittävän riisua häntä katseellaan.

"Miki… Mikhail. Mä olen siirtynyt eteenpäin susta. Siinä vaiheessa kun… kun… sä tiedät mitä sä teit, ja mä käskin sun painua vittuun. Jätä mut rauhaan, helvetin hullu", Niklas tykitti hiljaisella mutta samaan aikaan niin vahvalla äänellä. Mikin katseeseen läikkyi hetkeksi hämmästyneisyyttä, mutta hän onnistui peittämään sen naurahtamalla kolkosti.

"Niinpä, Niklas… se sun uusi hoitosi onkin aika söötti. Hyvä perse. Sä pystyisit kyllä parempaan kuin… mikä sen nimi olikaan, Aatu vai Aapo vai mikä lie?" Miki jatkoi Niklaksen härnäämistä. Siinä vaiheessa nuoremman miehen silmät laajenivat.

"Mitä… stalkkaatko sä mua? Sä todellakin olet ihan vitun sekaisin", Niklas sanoi ääni väristen. Sitten hän astui lähemmäs Mikiä, jonka huulilla näkyi yhä omahyväisen hymyn kare.
"Anna kun mä teen sulle yhden jutun selväksi. Jos sä tulet lähellekään mua tai Aapoa vielä kerrankin…" Niklas ei ehtinyt lauseen loppuun, kun Miki nosti sormen hänen huulilleen.

"Mä lupaan, että mä en tee sulle tai sun söpölle pikku poikaystävällesi yhtään mitään. Toinen juttu, minkä mä lupaan sulle, on että sä tulet katumaan, että päästit mut koskaan pois elämästäsi." Mikin aivan korvan vierestä lausuttu ääni hiipui kuiskaukseksi, jonka S-kirjaimet muistuttivat käärmeen sihinää. Ja sitähän hän olikin Niklakselle, ainakin muistoissa – pelkkää myrkkyä.

Miki siirtyi pois Niklaksen luota katselemaan kovin innostuneen näköisenä purkkiananaksia, eikä edes enää vilkaissutkaan toiseen mieheen päin. Niklas tuijotti järkyttyneenä Mikiä, joka hymyili itsekseen säilyketölkeille. Hän nosti ostoskorinsa, nappasi hyllystä päätään pudistellen ja melkein itkien sattumanvaraisen kimpaleen juustoa ja lähti sitten kassalle. Hetken päästä Niklas oli kaupan ulkopuolella raivokkaassa sateessa muovipussi löysästi roikkuen kädessään, ja kyyneleet sekoittuivat kasvoilla valuviin vesipisaroihin. Niklas juoksi kotitalolle, ei uskaltanut vilkaista taakseen ja lopulta yritti kasata itseään rappukäytävässä.

Lihaksikas vartalo ei kuitenkaan tasaantunut, vaikka Niklas kuinka yritti hengitellä. Muistot siitä pahasta, jota Miki oli aiheuttanut hänelle, olivat lyöneet henkitorven tukkoon. Niklas oli iso ja vahva, nuori mies, jolle minkään maailmassa ei pitäisi olla näin pelottavaa. Hänellä oli ihanin mahdollinen, niin viaton poikaystävä Aapo, joka etsi hänen itsensä lailla vielä lopullista paikkaansa maailmasta. Miki – sairas muisto menneestä – ei saisi, ei voisi tulla rikkomaan heidän idylliään. Silti miehen sanat kaikuivat ja kolisivat Niklaksen pään sisällä kuin flipperin pallo. Kun Niklas viimein sai itsensä sellaiseen kuntoon, että pystyi menemään kotiin, hän teki juuri niin.

"Mikä kesti?" Aapo huuteli olohuoneesta, kun kuuli oven käyvän. Television ruudulla pyöri Netflixistä jokin komediasarja, jota Niklas ei tunnistanut.

"En osannut valita sopivaa juustoa", Niklas sanoi ja naurahti perään, omasta mielestään vähän epävarman kuuloisena. Hän porhalsi muovikassin kanssa keittiöön ja tuli sitten suutelemaan Aapoa, jonka sormet liukuivat Niklaksen litimärkien niskahiusten läpi tiukkaan otteeseen rakkaasta poikaystävästä. Intohimoisen hetken jälkeen Niklas palasi keittiöön laittamaan ostokset jääkaappiin, mutta Aapo oli aivan varma, että ilmaan oli jäänyt leijailemaan pyörre pippurista, vierasta tuoksua.

[Kosmik]

Ensinnäkin, kiitos synttäritekstistä ja onnentoivotuksista! Ilahduin ja yllätyin kyllä kovasti palatessani töistä kotiin ja täällä oli niin monta synttärifikkiä odottamassa. Kiitos, että muistit minua! ^^

Ekaks pitää sanoa, että hahmot ei ole mulle tutut, mutta teksti on kuitenkin kirjoitettu sillä lailla, että sen ymmärtää tuntematta hahmoja entuudestaan. Ja hei vau, tää on jatkis, joten tämä ei jää tähän yhteen?

Tuo aloitus on just niin täydellinen, lokakuu, harmaata ja kylmä sade. ♥ Ja tietysti poika, joka kastuu litimäräksi kauppareissullaan, voi Niklas-ressukka. :<

Leipää, juustoa, maitoa – ja kondomeja. Kauppalista Niklaksen mielessä oli lyhyt, mutta riittävä hänelle ja Aapolle. Niillä he pärjäisivät seuraavaan aamuun.

Tämä kohta aiheutti hykertelyä täällä suunnassa ja ohjasi vähän harhaankin siinä mielessä, etten osannut yhtään olettaa, että Niklas törmäisi kauppareissullaan noinkin inhottavaan tyyppiin!

Hahmot on tosiaan mulle tuntemattomat, mutta sellaisen käsityksen sain, että Miki on siis Niklaksen eksä. Pitäisi varmaan perehtyä noihin sun kuvauksessa linkkaamiin teksteihin, jahka kerkiän. Josko se Mikikin sieltä pomppaisi esiin.

Hrr, mulle nousi Mikistä sellaiset puistattavat vilunväreet. Olet hyvin saanut tehtyä siitä sellaisen, jonka koko olemus saa muut varpailleen. Ja mähän olen niin outo, että luen mielelläni tekstejä, joissa käsitellään seksuaalista ahdistelua, niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin. Tää on jotenkin just sellaista angstia, joka muhun uppoaa ja musta on hienoa ja rohkeaakin käsitellä teksteissään noinkin vaikeita aiheita.

Musta Niklas on tässä hyvin samaistuttava ja inhimillinen. Mä tiedän kokemuksesta, miten lamaannuttava tilanne tuollainen on, kun joku tulee sun iholle ja koskettaa sua ilman sun lupaa. Varsinkin nuorempi ihminen, miksei vanhempikin, usein lamaantuu tuollaisessa tilanteessa, eikä osaa tehdä mitään, niin kuin esim. vetäytyä pois tilanteesta tai huutaa apua, ainakaan heti. Olen kuitenkin huojentunut, että Niklas sai lopulta rohkeutta työntää Miki pois kimpustaan. Olit hyvin kuvaillut tuon tilanteen, se oli samaan aikaan ahdistava ja lamaannuttava, pelottavakin, kun tietysti jännäsi, meneekö Miki pitemmällekin. Tekstistä selvästi huomasi, miten iso valta Mikillä on Niklakseen, edelleen vielä parinkin vuoden jälkeen. Selkäpiitäkin karmi tuo, kun Miki selvästi oli ottanut selvää Niklaksen nykyisestä elämästä Aapon kanssa. Jotenkin tulee vaan sellaiset fiilikset, ettei Miki tule jättämään niitä ihan helpolla rauhaan. Siinäpä mitä kutkuttavimmat asetelmat jatkoa ajatellen! Hyvän koukun olet tähän saanut jo ensimmäisen luvun aikana ja just tällaisista koukuttavista elementeistä pidän teksteissä. Huomaa, että tähän on mietittynä joku kunnon juonikuviokin ja mä arvostan teksteissä hyvin paljon onnistuneiden hahmojen ohella hyvin kehiteltyä juonta, joka jättää lukijan janoamaan jatkoa.

Pitää muuten sanoa, että ehkä sulin, kun tuolla luki, että Niklaksella on ruskeat silmät. X3 Nappisilmäiset miehet on niin ihania. o///o

"En osannut valita sopivaa juustoa", Niklas sanoi ja naurahti perään, omasta mielestään vähän epävarman kuuloisena. Hän porhalsi muovikassin kanssa keittiöön ja tuli sitten suutelemaan Aapoa, jonka sormet liukuivat Niklaksen litimärkien niskahiusten läpi tiukkaan otteeseen rakkaasta poikaystävästä. Intohimoisen hetken jälkeen Niklas palasi keittiöön laittamaan ostokset jääkaappiin, mutta Aapo oli aivan varma, että ilmaan oli jäänyt leijailemaan pyörre pippurista, vierasta tuoksua.

En vaan käsitä, miten jotkut osaa kirjoittaa näin hienoja lopetuksia teksteille/luvuille. Tuo viittaus tuohon Mikin pippuriseen tuoksuun on jotenkin tosi osuva ja pahaa enteilevä päätös ekalle luvulle.

Kiitos hurjan paljon, että halusit muistaa minua syntymäpäivänäni! ^^ Aloitus on niin väkevä ja koukuttava, että jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa! Yritän perehtyä noihin muihinkin teksteihin paremmalla ajalla, niin ehkä tämäkin teksti aukeaa mulle eri tavalla, kun pääsen paremmin sisään hahmoihin.