Title: Astetta erikoisempi tapaus
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Bifur, Dís & mini-Fíli
Beta: Saappaaton
Genre: drama, fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Bifuria pyydetään tekemään keskitalven juhlan lahjaksi lelu yksivuotiaalle Fílille.
Challenges: FF50 (21, liian vähän)
A/N: Kauhealla kiireellä pakko saada vielä nämä viimeiset FF50-tekstit ulos, joten kiusasin Saapasta apuideoimaan. Sieltä tuli siis idea tähän, ja sitten huomasin tämän mätsäävän sopivasti mimamun joululahjatoiveisiin, joten ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siispä hyvää loppuvuotta ja onnea uudelle vuodelle, mimamu! <3
Astetta erikoisempi tapaus
Bifur kuljeksi ympäriinsä Sinivuorilla. Häneltä oli tilattu keskitalven juhlan lahjaksi lelu uudelle kruununprinssille, jonka nimeksi oli annettu Fíli. Koskaan aiemmin ei Bifur ollut vielä tehnyt leluja kuninkaallisille, joten se oli suuri kunnia leluntekijälle. Nyt häntä vain hermostutti, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä. Niinpä kääpiö kiertelikin ympäri Sinivuoria etsiessään sopivia materiaaleja tuoreen prinssin uuteen leluun.
Bifur oli tehnyt valtaosan leluistaan puusta, mutta nyt se ei tuntunut sopivalta. Mänty ei joustanut tarpeeksi, ja kuusia oli liian vähän läheisissä metsissä, joten sen hankkiminen oli turhankin kallista. Puhumattakaan siitä, että kaikista komeimmat kuuset tuli säästää keskitalven juhlaa varten, jolloin Sinivuorten juhlasaliin nousisi taas kolme upeaa puuta ja vuoren oville kannettaisiin kaksi portin molemmin puolin.
Metalleista puolestaan tina oli liian heppoista, se ei kestäisi pikkupojan käsissä kovin pitkään, jos tämä olisi yhtä raisu leikeissään, kuten hänen isänsä väitettiin olleen. Hopea ja kulta olivat jo turhankin arvokkaita, eikä pronssikaan tuntunut aivan sopivalta niin nuoren lelua varten tuhlattavaksi. Rauta taas oli jo liiankin arvotonta ja sitä tarvittiin miekkoihin ja kirveisiin.
Lelu ei kuitenkaan saisi olla liian kovakaan, tai vuoden ikäinen poika voisi satuttaa itseään sillä pahastikin. Pitäisikö Bifurin siis kääntyä kääpiönaisten puoleen pyytääkseen apua kankaiden valinnassa? Vai lähteä itse kangaspakkaostoksille? Hän ei kuitenkaan tiennyt asiasta tuon taivaallista, mutta prinssin lahja olisi saatava valmiiksi ennen keskitalven juhlaa.
Lopulta Bifur kuitenkin päätti tehdä hieman erikoisemman lelun. Hän istui päivät pääksytysten työpajallaan nakuttamassa ja poraamassa, hiomassa ja maalaamassa, kunnes hän sai työnsä päätökseen. Hän katsoi kättensä jälkiä ja tuumasi lelusta puuttuvan vielä jotain, joten hän jatkoi taas uurastustaan. Sillä kertaa Bifur leikkasi ja ompeli, sovitteli ja hienosääti, kunnes hän oli viimeinkin tyytyväinen kokonaisuuteen.
Bifur kääri lelun ylimääräiseen kankaanpalaan ja sitoi sen kiinni pienellä narunpätkällä, ennen kuin lähti kiikuttamaan sitä kohti kuninkaallisia asuintiloja. Hän ojensi paketin hermostuneena Dísille, joka hymyili kiitollisena. Sitten vain piti vielä jaksaa odottaa keskitalven juhlaa, että nuori prinssi saisi lelunsa ulos kääreistään.
Kun odotettu päivä viimein koitti, oli Bifur jo valmis repimään hiuksiaan hermostuksissaan. Koskaan aiemmin ei hän ollut hermoillut niin paljoa uuden lelun vastaanottoa, mutta nyt olikin kyseessä varsin erikoinen tapaus. Hän katsoi vierestä, kuinka Dís avasi poikansa lahjapakettia, josta paljastui pieni kääpiönukke, jonka mukana tuli pieni reki, jossa oli lampaanvillasta tehty viltti. Fíli katseli lahjaansa silmät innosta selällään, kun Dís asetti nuken, joka muistutti elävästi Fíliä itseään, rekeen viltin alle. Pikkuprinssi taputti käsiään niin innoissaan, että lahja oli selvästikin otettu hyvin vastaan!
