Nimi: Kuuma kesäilta
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: K-11
Paritus: Blaise/OFC (rouva Greengrass)
Tyyli: UST, draama
Tyylilaji: Rouva Greengrass tarvitsee apua.
Osallistuu: FF-100 sanalla 063. Kesä, Perspektiiviä parittamiseen 2# (Oma hahmo), Kirjoitusterttu (pyttipannuterttu)
A/N Harvinainen miespäähenkilö minun tekstissäni! Slashia en edelleenkään saa aikaan, mutta ylitin itseni inspiroitumalla Blaisesta päähenkilönä. Tästä tulikin melkoista UST:ia.
Kuuma kesäilta
”Blaise?”
Blaise hätkähti ja suoristautui seinän vierestä. Greengrassin kartanon seinille oli asetettu viilennystaikoja viiden metrin välein, mutta siitä huolimatta kesän kuumuus uhkasi puskea sisään. Blaise suoristi satiinijuhlakaapuaan ja toivoi, että se olisi ollut ilmavampi. Hän tunsi hikipisaroiden jo tiivistyvän selkärankansa viereen.
”Blaise?”
Blaise kurtisti kulmiaan ja kiirehti sitten vastakkaiseen suuntaan kuin missä Daphnen huone oli. Hän pysähtyi oven taakse. ”Niin, rouva Greengrass?”
”Tulisitko sisään, Blaise. Tarvitsen apuasi eräässä asiassa.”
Blaise vilkaisi olkansa yli käytävälle, mutta Daphnea ei vielä näkynyt. Niinpä hän veti oven auki ja astui sisään. Hän jäi epävarmana ovensuuhun häilymään, sillä rouva Greengrassia ei heti näkynyt ja huoneen sisustuksesta päätellen hän oli astunut sisään rouvan pukeutumishuoneeseen. Hän tunsi hien imeytyvän kaapuunsa.
”Niin, rouva Greengrass? Mihin halusitte apuani?”
Hän vetäisi henkeä ja käänsi äkkiä selkänsä huoneelle, kun puolipukeinen rouva Greengrass purjehti hänen näköpiiriinsä. Hän puristi suljetun oven kahvaa rystyset valkoisina, kun nainen nauroi.
”Älähän nyt, Blaise, älä ujostele! Tarvitsen sinun mielipidettäsi, ja et voi antaa sitä, mikäli seisot koko ajan selin minuun. No, käännyhän nyt, etkö kuullut!”
Vastahakoisesti Blaise päästi irti ovenrivasta ja kääntyi hitaasti ympäri. Katseensa hän piti kuitenkin tiukasti lattiassa yrittäen hillitä hermostustaan.
”Typerä poika, älä nyt ujostele, johan minä sanoin!” rouva Greengrass naurahti keveästi.
”Kyllä, rouva Greengrass”, Blaise vastasi nyökäten, muttei edelleenkään kohottanut katsettaan. Hermostuminen oli levinnyt hänen sydämeensä, joka oli alkanut hakata levottomasti. Hän ei tiennyt, mitä ajatella, kun rouva Greengrass lipui hänen eteensä, tarttui häntä kädestä ja veti hänet peremmälle huoneeseen.
”Ei minua tarvitse kutsua rouvaksi, Blaise”, rouva Greengrass hymisi silmät tuikkien. ”Nimeni on Queena, kuten varsin hyvin tiedät. Ja lakkaa jo tuijottamasta sitä lattiaa ja tuijota sen sijaan minua! Miehelläni ei ole enää mitään silmää minulle, joten haluan sinun katsovan minua!”
Blaise veti syvään henkeä ja yritti pitää ilmeensä neutraalina totellessaan Daphnen äitiä. Daphnen äitiä! Hän keskitti katseensa tämän kulmakarvoihin.
”Hyvä poika”, rouva Greengrass, Queena, sanoi hyväksyvästi ja kääntyi sitten tarkkailemaan itseään suuresta kokovartalopeilistä, joka oli asetettu keskelle lattiaa. ”No niin, mitä mieltä olet?”
Blaise karautti kurkkuaan. ”Tarkalleen mistä, rouva?”
”Ei enää rouvittelua!” Queena tiuskahti, ja Blaise sai osakseen pahan mulkaisun. ”Minusta tietenkin!” Nainen tarrasi käsillään punaisten pitsiliivien peittämiin rintoihinsa ja kohotti niitä arvostellen ylemmäs, eikä Blaise enää kyennyt olemaan huomaamatta puolialastonta vartaloa edessään. Hän nielaisi ja toivoi, että huoneessa olisi ollut tusina enemmän viilennystaikoja. ”Mitä mieltä olet näistä? Ovatko ne tarpeeksi isot? Entä pakarani, miltä ne näyttävät?” Queena käänsi takamuksensa peilille ja tarkasteli itseään kriittisesti. Samalla hänen rintansa pompahtivat suoraan Blaisen eteen.
Blaise sulki silmänsä tuntiessaan kehonsa reagoivan. Hän on Daphnen äiti, hän on Daphnen äiti! hän hoki itselleen yrittäessään hengittää rauhallisesti. Tämä ei ole hyvä.
”No?” Queena kysyi, ja Blaise pakottautui avaamaan silmänsä. Rinnat olivat edelleen aivan hänen edessään. Hän tunsi peniksensä nytkähtävän ja puristi kätensä nyrkkiin. ”Ne, mm ne –”, hän änkytti ja sulki taas silmänsä yrittäen saada arvokkuudentunteensa takaisin.
”No tämähän kuulostaa lupaavalta”, Queena sanoi matalalla äänellä, joka sai Blaisen kovettumaan entisestään. Hän nielaisi, kun tunsi naisen liikkuvan lähemmäs itseään. Hän avasi silmänsä juuri, kun Queena painoi kätensä hänen jalkoväliinsä. Hänen suunsa raottui eikä hän ehtinyt reagoida ennen kuin hänen lantionsa liikkui.
Queena nauroi. ”Mm, niin sitä pitää”, nainen sanoi tyytyväisenä ja hiero kättään muutaman kerran vasten kohoumaa, jota suojasi vain kevyt kerros juhlakaapua. Blaise ynähti. Voi ei voi ei voi ei voi ei. Rinnat painautuivat hänen rintakehäänsä vasten pehmeinä ja kimmoisina eikä Blaise saanut katsettaan irti niistä.
”Tämä taitaakin kertoa sen, mitä halusin tietää”, Queena naurahti ja siirsi kätensä taputtamaan Blaisen poskea. Blaise räpäytti silmiään muutaman kerran. Paine erektiossa oli vain lisääntynyt, kun käsi oli poistunut sen päältä. Hän halusi…
”No niin”, Queena sanoi tavallisella äänellä. ”Menehän jo. Daphne on varmasti kohta valmis. Ja Blaise”, nainen vielä lisäsi silmäänsä iskien ja Blaisen takamusta puristaen, ”yritä hillitä itsesi ennen kuin menet tyttäreni eteen. En halua hänen järkyttyvän.”
Blaise työnnettiin ulos huoneesta. Hän jäi nojaamaan oven viereen ja työnsi kasvonsa kiinni seinällä roikkuvaan viilennystaikaan yrittäen tasata hengitystään. Hänen teki kovasti mieli työntää kätensä kaapunsa sisään.
”Blaise! Siellähän sinä olet! Olen valmis, mennään jo! Joko äiti on pukeutunut, tiedätkö?” Blaise pyyhki otsaansa kaavunhihaansa ja kääntyi kohtaamaan Daphnen ja tämän takana rientävän Astorian. Hän karaisi kurkkuaan ja toivoi, että väljä kaapu peitti tarpeeksi paljon.
”Täällähän minä. Mennään edeltä aulaan odottamaan.”
Hän ojensi kätensä Daphnelle ja johdatti tämän suoraryhtisenä ensimmäiseen kerrokseen. Hän puristi viilennystaikaa taskussaan ja työnsi sen viileän pinnan vasten alushousujensa kohoumaa. Hän toivoi, että ehtisi rauhoittaa erektiotaan edes hieman ennen kuin rouva Greengrass ilmestyisi uudestaan hänen näköpiiriinsä.
