Keskiyön mietteitä elämästä - Elämäni oravanpyörässä [K11] (Angst)

[4forever]

Tekstin nimi: Keskiyön mietteitä elämästä - Elämäni oravanpyörässä
Kirjoittaja: 4forever
Tyylilaji/Genre: Angst
Ikäraja: K11
Varoitukset: Syömishäiriöt mainittu pienesti ajatusten muodossa.
A/N: Kirjoitettu samalla tyylillä, kun Keskiyön mietteitä elämästä (S). Kirjoitustyyli on ajatusvirtamainen ja tekstissä minä- henkilö käy keskustelua ajatuksissaan.

Mikä tekee ihmisestä anorektikon? Mistä tietää sairastaako jotain syömishäiriötä? Kuka kertoo, voiko ylipainoinen sairastaa anoreksiaa? Mistä tietää, milloin tarvitsee apua?

Tänään koitti se päivä, jolloin huomasin olevani oravanpyörässä. Elämäni täyttyy töistä, harrastuksista, parisuhteen ylläpidosta ja kodinhoidosta. Yleensä hamstraan itselleni puolisonkin hommat, ja ajan kaikella tekemisellä itseni joku kaunis päivä vielä loppuun. Jatkuva voimattomuus ja suunniteltujen asioiden tekemättä jättäminen vaivaa minua suuresti ja soimaan itseäni kaikista tekemättä jääneistä tehtävistä.

Koen olevani maailman lihavin ihminen. Kun katson peiliin, näen maailman suurimman ihrakasan, enkä edes jaksa yrittää kaunistautua, kun ulkonäkö ei koskaan miellytä. Ennen ostin kauniita hyvin istuvia vaatteita, jotka eivät nykypäivänä mahdu kunnolla päälle, joten nykyään useimmiten heitän vain liian suuria, huonosti istuvia vaatteita päälle. Hiuksetkin sutaisen lähtiessä ponnarille, enkä pidä huolta siitä, miltä näytän.

Toivon, että voisin olla kuin perhonen ja lennellä sirosti ympäri maailmaa ja tanssia niin, ettei kömpelyyteni vaivaa minua.

Elämääni läskinä ei helpota ollenkaan minun ihanat sukulaiseni, jotka jaksavat lähes päivittäin nähdessämme muistutella lihavasta ulkomuodostani ja siitä etten liiku tarpeeksi. Tämä ahdistaa minua suuresti. Se saa minut tuntemaan huonoa omatuntoa joka ikisestä suupalasta, jonka pistän isoon suuhuni, enkä tämän vuoksi osaa nauttia syömisestä enää ollenkaan.

Olenkohan hamsteri, kun hamstraan itselleni tekemistä tekemisen perään ja treenejä treenien perään. Jos olen hamsteri, olen huono hamsteri, koska väsymystasoni huomioiden, joudun luopumaan hamstraamistani asioista. Treenatakin osaan vain joko liian vähän, tai liian paljon. Koskaan ei silti tunnu, että treenejä olisi tarpeeksi, koska näkyyhän se ulkomuodossakin. Eihän lihova ihminen voi liikkua tarpeeksi. Mikään ei koskaan ole sopivasti.

Haaveilen siitä, että kaikki olisi helpompaa. Paino putoaisi suurilla treenimäärillä ja vähällä syömisellä. Treeneissä jaksaisin nostaa itseni kevyesti, eikä jokaisessa kiepsautuksessa tuntuisi siltä, että läskini ovat tiellä. Ylipäätään treenisalille meneminen ilman joka päiväistä itkua siitä, kuinka suuri on muihin verrattuna, olisi suuri ihme. Sinä päivänä kuin vaaka näyttää seitsemänkymmentäviisi, olen jo onnellinen. Vai olenko? Sanotaan, ettei rahalla saa onnellisuuta. Entä sitten laihtumisella?

Ajatus syömishäiriöstä tuli hyvältä ystävältäni. En tiedä onko minulla syömishäiriötä, vai olenko vain muuten päästäni sekaisin. Olen tuskastunut, jos en kerkeä treenaamaan tankotanssia viittä kertaa viikossa. Haluaisin treenata useita tunteja päivässä, mutta työuupumuksen vuoksi jo viisi kertaa on minulle paljon. Työstressin ja vähienkin treenien jälkeen olen niin väsynyt, että en jaksa tehdä kotitöitä kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan.

Olen persoonaltani sellainen, että syyllistän itseäni kaikesta tekemättömästä: suuret tiskivuoret, pölyiset lattiat, laittamattomat ruuat. Inhoan nukkua likaisessa kodissa ja inhoan jättää tehtäviä kesken. Sisäinen perfektionistini huutaa kauhusta, jos yksi paperikin on kotonani väärässä paikassa. Loputon väsymykseni ja perfektionistini huutavat tälläkin hetkellä päässäni kilpaa siitä kuinka en ole hoitanut kotitöitä, en ole liikkunut, ja olen mässäillyt herkkuja tänään. En tiedä miten tekisin niille lopun ennen kuin palan itse loppuun.

Timi Lexikon laulaa kappalleessaan Siivet auki:” Jee, avaa sun siivet auki levälleen. Sukella suinpäin siihen tunteeseen. Jee, avaa sun siivet auki levälleen. Kurota kiinni siihen haaveeseen. Ei haaveistaan saa luovuttaa. Ei esteet saa sua kaatumaan.”  Tämä tuo minulle aina toiveen siitä, että voisin olla vain perhonen ja lennellä keveänä maailman tuuliin. Ehkä minä sitten jaksaisin, enkä löytäisi itseäni sohvalta nukkumassa väsymystäni jatkuvasti. Haluaisin vain olla kuin perhonen ja saada mun siivet kantamaan.

[Huurre]

Kommenttikampanjasta tervehdys (ja nyt oon aika pelottavan nopea tän kommentin kanssa, mutta mutta). Ihan ensimmäisenä mulla herätti kiinnostuksen tän nimi. Oravanpyöriä saattaa olla erilaisia, joten halusin lukea millanen tässä on.

Mikä tekee ihmisestä anorektikon? Mistä tietää sairastaako jotain syömishäiriötä? Kuka kertoo, voiko ylipainoinen sairastaa anoreksiaa? Mistä tietää, milloin tarvitsee apua?

Oi, oi, oi. Ylipäätään toi toinenkin kursivoitu kohtaus oli kiva, mutta tää on vielä kivempi. Jotenkin herätti mulla tunteita mun menneisyydestä ja muistoja, joita en olisi kaivannut, mutta jotka pitäis kuitenkin joskus käsitellä. Ehkä sekin yksi syy, että tähän tartuin.

En tiedä onko minulla syömishäiriötä, vai olenko vain muuten päästäni sekaisin.

Tää ajatus on jotenkin niin lähellä mun menneisyyden minääni, että melkein itkettää. Sä oot siis melko hyvin onnistunut kuvailemaan anorektisen ihmisen ajatusmaailmaa.

Mä tykkäsin tästä kokonaisuudesta. Mä en tiedä, että onko tarkotuksella, että kappaleiden aiheet vähän pomppii asiasta toiseen ja niitä ei välttämättä saa yhdistettyä kunnolla yhteen, mutta siitä huolimatta tykkäsin kokonaisuudesta. Joissain jutuissa sellainen toimii oikein hyvin. Tekstikin oli aika sujuvaa ja virheitäkään en löytänyt. Epäkohdiltakin vältyttiin upeesti.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Kiirsu]

Hieman kesti tämän Kommenttikampanjakommentin kanssa, mutta nyt viimein olen täällä!

Olipas teksti. Itse en ole koskaan paininut syömishäiriöajatusten kanssa, mutta valitettavasti olen saanut katsella vierestä muutaman muun kamppailua ja joutunut seuraamaan myös läheisen ihmisen erittäin pahaa syömishäiriötä, joten teksti kyllä puhuttelee vahvasti.

Mikä tekee ihmisestä anorektikon? Mistä tietää sairastaako jotain syömishäiriötä?

Tätä olen itsekin miettinyt yhdessä muiden kanssa kerran jos toisenkin. Syömishäiriöitä sairastavien on usein vaikeaa myöntää sairauttaan ja tuskattuttavaa katsoa 40-kiloisen ihmisen väittävän, ettei kyse ole syömishäiriöstä, kunhan on syönyt viime aikoina vähän huonosti. Kyse on kuitenkin sairaudesta, jonka rajoja ei voi määritellä yksiselitteisesti ja on vaikeaa sanoa, koska tyytymättömyys kehoon muuttuu varsinaiseksi syömishäiriöksi. Tykkäsin siitä, että teksti aloitettiin näillä kysymyksillä, koska ne saivat itsenikin miettimään asiaa ja pohjustivat tulevaa.

Toivon, että voisin olla kuin perhonen ja lennellä sirosti ympäri maailmaa ja tanssia niin, ettei kömpelyyteni vaivaa minua.

Tähän samaistun itsekin, vaikka en varsinaisesti ole koskaan vihannut painoani. Olen kuitenkin tanssinut vuosikausia ja monesti mieleen nousi ajatus, että jos vain olisin laihempi, olisin myös parempi tanssija. Tämä on kamalan surullinen ajatus, koska ei paino määritä millään tasolla tanssitaitoja, mutta silti tällaiset ajatukset turhan usein hiipivät mieleen.

Olenkohan hamsteri, kun hamstraan itselleni tekemistä tekemisen perään ja treenejä treenien perään. Jos olen hamsteri, olen huono hamsteri, koska väsymystasoni huomioiden, joudun luopumaan hamstraamistani asioista.

Pidän paljon tästä hamsterivertauksesta, se tuntuu erittäin osuvalta. Ja on myös äärettömän surullista, että kertoja kokee vielä olevansa huono hamsteri :/

Ajatus syömishäiriöstä tuli hyvältä ystävältäni. En tiedä onko minulla syömishäiriötä, vai olenko vain muuten päästäni sekaisin.

Tämä taas tuntuu lohdulliselta ajatukselta. Ilmeisesti ystävät ovat tilanteesta huolissaan ja halukkaita auttamaan. Vaikka se niin vaikeaa onkin, on ongelmat kohdattava ja hyväksyttävä, että niihin voi löytää ratkaisun.

Pidin tästä ajatuksiaherättävästä tekstistä. Tässä oli kuitenkin synkkyyden seassa hieman toivoakin, eikä kaikki ollut pelkkää ankeudessa rypemistä. Kiitos tästä lukukokemuksesta!

// En ikinä muist kommentoida otsikkoja, mutta piti sanomani, että pidin otsikosta kovasti! Nämä ovat juuri sellaisia ajatuksia, jotka putkahtavat mieleen keskellä yötä, eivätkä sitten suostu jättämään rauhaan.

[4forever]

Kiitos kommenteistanne <3