Title: Kun ymmärrät, itket jälleen
Author: Winga
Genre: angst, fluff, drama
Pairing: Albus Severus/Scorpius
Rating: S
Summary: Kaikki on ohi, jos kuunnellakaan ei osaa.
Disclaimer: Rowlingin omaa, edelleen. Laulu Garbagen
A/N: Lauluun pohjautuen (Garbage: It's All Over But The Crying
laulu,
sanat) ja myös FF100:an sanalla 3. Loppu
Inspis iski viimein, joten pakko kirjoittaa
Kun ymmärrät, itket jälleenHän vilkaisi taakseen ja huokaisi syvään. Kenties oli vain hyvä, että kaikki oli ohi, että se olivat päättäneet sen olevan ohi. Kenties hän olikin kohdellut toista kaltoin, kuten tämä väitti. Kenties. Se ei estänyt kyyneliä karkaamasta hänen silmiinsä.
Kaapit olivat tyhjiä. Tai puolet ainakin – hän tiesi, että toinen oli vienyt kaiken mukanaan. Hän itse oli heittänyt tämän tavarat lattialle ja käskenyt miestä viemään ne mukanaan. Hän ei ollut enää kestänyt toisen käytöstä, mutta oli silti rakastanut tätä.
Karhealla äänellä hän kuiskasi: ”Voi Al...”
Suudelmat olivat kevyitä ja tuskin koskettivat toisen ihoa. Kaipaus kosketukseen oli suuri. Omistavasti Al kääntyi Scorpiuksen puoleen ja takertui tämän huuliin omillaan. Scorpius hätkähti tilanteen muutosta, mutta tiesi omistavuuden olevan toiselle tärkeää.
”Sinä olet minun”, Al murisi kurkustaan. ”Minun.”
Scorpius nyökkäsi pitäen toisen omistavuutta vain hyvänä puolena. Heidän suhteensa alku oli kaiken kaikkiaan upea, niin Scorpius ajatteli nytkin, kuukausipäivänään.***
Al mulkoili ympäri asuntoaan koettaen etsiä siitä jotakin kohtaa, asiaa, joka osoittaisi sen olevan hänen, olevan edes asuttu. Mikään ei kuitenkaan näyttänyt siltä, kuin joku edes asuttaisi paikkaa. Kaikki oli siististi paikallaan eikä Alin sängyssä oltu nukuttu pariin kuukauteen, olihan hän asunut sen ajan Scorpiuksen luona. Hän tuijotti mitäännäkemättömin silmin etäisyyksiin koettaen selvittää, mikä todellisuudessa oli johtanut tähän tilaan.
Hiljaisuus tuntui piinaavalta kahden pitkän kuukauden jälkeen. Riidattomuus tuntui järkyttävältä ja hiljaisuus itsessään epätodelliselta. Scorpius oli tottunut Alin läsnäoloon, mutta tiesi, että jos suhde olisi vielä jatkunut, jompikumpi olisi lopulta takertunut toisen kurkkuun. Al oli osoittautunut omistavammaksi kuin mitä Scorpius oli odottanut.
Viimeinen riita oli ollut viimeinen tikki, mutta silti Scorpius kaipasi vasta lopettamaansa.
”Rakastatko sinä minua?” Scorpius kysyi maatessaan sängyllä väsyneenä ja alastomana. Seksi oli fantastista, sitä ei voinut kieltää, mutta hänen oli saatava tietää.
”Rakastan”, Al vastasi yksinkertaisesti jättäen lisäämättä ajattelemiaan sanoja: 'alistuvuuttasi, sitä, että olet minun, tahtooni taipumista'. Scorpius saattoi kuitenkin lukea sanat Alin kasvoilta ja huokaisi.
”Muutatko yhteen kanssani?” hän sai kysyttyä tahtoessaan todella tietää, mitä toinen ajatteli.
Al hätkähti hieman mutta vastasi pian: ”Tottakai muutan.” 'Ja voin vahtia liikkeitäsi', Scorpius näki lausumattomat sanat.***
Mietintä alkoi tuottaa tulosta kolmantena päivänä erosta. Omistava oli avainsana, Al tajusi. Hän oli aina pitänyt itsestään selvänä, että Scorpius pysyisi hänen lähellään, että hän tietäisi aina mitä tämä tekisi. Kenties hän oli tukahduttanut Scorpiusta.
Hän ei kuitenkaan käsittänyt, miksei Scorpius ollut sanonut selvin sanoin, mitä tahtoi. Hän muisti riidat vain pääpiirteittäin eikä ollut ymmärtänyt toisen antamia selviä sanoja.
Scorpius makasi valveilla jo kolmatta yötä. Ero oli ottanut voimille, mutta hän oli edelleen sitä mieltä, ettei Al koskaan muuttuisi. Hän huokaisi estäen kyyneliä valumasta pitkin poskiaan. Hän oli kuvitellut itkeneensä jo tarpeeksi, muttei näemmä ollut.
”Sinä et koskaan edes kuuntele, mitä minä sanon! Teet vain päätöksiä ja oletat, että minä heti tottelen sinua, että olen orjasi! Oletko koskaan ajatellut, että minulla on tunteetkin?”
Al ei edes kuunnellut, mitä toinen sanoi. Hän käveli Scorpiuksen luo ja tarttui tätä ranteista. ”Rauhoitu”, hän kuiskasi huuliensa ollessa melkein kiinni Scorpiuksen omissa. ”Rauhoitu.”
Scorpius työnsi Alin irti itsestään. ”Kuuntelitko sinä edes?” Alin ilme paljasti tämän. ”Tämän on loputtava!” Scorpius viiletti heidän makuuhuoneeseensa ja alkoi heitellä Alin tavaroita kaapista lattialle. Tämä tuijotti häntä ihmeissään. ”Kerää ne! Sinä lähdet tänään.”
”Mutta...”
”Ei mitään muttia, minä en jaksa enää.”Al muisti viimein viimeisen 'riidan' ja Scorpiuksen sanat. Jo aiemmin tukahtuneet nyyhkäykset alkoivat uudelleen ja pian hän itkikin jo kuin vesiputous.