Ficin nimi: Arjen ninja
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Elämänviipale
Summary:
"Miitää vittua, Kaoru?"A/N: Päähäni tupsahti monta pientä ideaa, joista tämä sitten näki ensimmäisenä päivänvalon, osittain
Larjuksenkin ansiosta.
Hänen kanssaan tuumittiinkin sellaista skenaariota, jossa Joe ja Cherry hengaavat kotona pierukuteissaan ja Joe se pohtii, miten aina niin huoliteltu Cherry on laittautumattomanakin niin hemaiseva. xD Siihen tämä teksti ei liiaksi keskity, mutta mielessä kävi tällainen variaatio kyseisestä tropesta. Osallistuu myös
Fandomaakkosiin.
***
"Minä sitten rakastan laiskoja iltapäiviä", Kojiro hymähti ja laski päänsä vasten sohvan selkänojaa.
"Mmm."
“Ja ultrarentoihin pierurytkyihin sonnustautumista”, hän lisäsi venytellen ja tajusi, että hänen harmaan, löysän T-paitansa kainaloon oli ilmestynyt reikä. Vaan missä välissä, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan.
“Kiireettömissä vapaapäivissä on puolensa. Ei tarvitse yrittää näyttää edustuskelpoiselta”, Kaoru totesi kirjaansa keskittyneenä. Kojiro hymähti ja vilkaisi sohvalla kanssaan istuvaa kullanmuruaan. Verrattuna Kaorun tavanomaiseen huoliteltuun ulkoasuun ylisuuri T-paita, pelkät bokserit ja tukka sotkuisella sykeröllä tarjosivat räikeän kontrastin.
"Arvaa mitä muuta rakastan?"
"Kerro toki."
Kojiro oli aikonut sanoa jotain somaa Kaorun herttaisen räjähtäneestä olemuksesta, mutta vaaleanpunaiset mietteet katkesivat tämän varpaiden töytäisyyn.
"Ainakin sinun koipeasi naamallani", Kojiro virkkoi ja hätisteli etäämmälle Kaorun nilkkaa, jota tämä ojenteli lähemmäs hänen kiusakseen. Kaoru laski lukemansa kirjan rinnalleen ja huokaisi alistuneena, kun Kojiro maadoitti hänen jalkansa syliinsä.
"Ilonpilaaja."
"Näin on", Kojiro virkkoi hymyssä suin. Kaoru näytti siltä kuin olisi halunnut kokeilla onneaan ja ärsyttää häntä jollain toisella tavalla, mutta sitten heidän huomionsa kiinnittyi ovikellon pirahdukseen.
"Odotatko jotakuta?" Kaoru kysyi.
"En tietääkseni. Mene avaamaan."
Kaoru kohotti kulmiaan. "En minä tämän näköisenä ole aikeissa jutella kenenkään kanssa."
"Voihan kyynel. Mitäs päätit näyttää perunalta", Kojiro härnäsi.
"Lisäksi kinttuni ovat jumissa."
Voihkaisten Kojiro kampesi Kaorun jalat päältään ja lampsi eteiseen.
"Kappas, Langa!" hän tervehti hilpeästi löytäessään oven takaa tutun nuorukaisen. "Mikäs sinut tänne ajoi?"
"Olin lainannut Cherryltä pari oppikirjaa", Langa sanoi hiljaa ja kohotti kanniskelemaansa paperipussia. "Sain tehdyksi kaikki niiden tehtävät, ja nyt tarvitsisin pari seuraavaa osaa."
"Aa, niitä melko lyhyitä kanjikirjoja", Kojiro myhäili. Langa oli kevään mittaan tarttunut kunnolla toimeen kohentaakseen luku- ja kirjoitustaitoaan.
"Cherry sanoi, että saisin milloin vain tulla kysymään niitä lisää", Langa virkkoi tavanomaisen tyynesti, ja Kojiron suupieli vääntyi kiusaantuneeseen hymyyn. Se ei tainnut olla paras hetki tavata ketään ulkopuolisia. Häntäkin kieltämättä nolotti patsastella sellaisissa lumpuissa, mutta toisaalta hänellä oli pokkaa yhteen jos toiseenkin asiaan.
Kaoru sen sijaan...
"Jaa, tuota, no Kaoru varmaan tietää opiskeluistasi minua enemmän. Jospa minä huikkaan hänet paikalle", Kojiro hymähti luimistellen.
"Ei tarvitse huikkia", kuului vastaus tuota pikaa, kun Kaoru toden totta saapui eteiseen parin kirjan kanssa. "Kas niin, seuraavaksihan sinulla oli vuorossa osat viisi ja kuusi..."
Kojiron suu oli loksahtaa auki. Kaorulla oli yllään äskeisten laiskotteluvaatteidensa sijaan tummansininen yukatansa ja hiuksensa tämä oli sitonut aiemmasta sekamelskasta siistille poninhännälle. Muutos oli tapahtunut kirjaimellisesti sekunneissa.
"Kiitos edellisistä lainoista", Langa sanoi huomaamatta tietenkään mitään poikkeavaa ja ojensi paperikassin Kaorulle. Tämä otti sen vastaan ja ojensi puolestaan toisen paperikassin kirjoineen tilalle.
"Minua lämmittää nähdä, miten vakavasti otat opintosi ja arvostat näitä nimenomaisia teoksia."
"Niistä on ollut paljon apua."
Kojiro kuunteli keskustelua pieni hymy naamalleen tapetoituna, ja kun Langa tuota pikaa kiitti ja jatkoi matkaansa, hän käänsi häkeltyneen katseensa Kaoruun heti oven sulkeuduttua.
"
Miitää vittua, Kaoru?"
"Hm?"
"Tarkalleen ottaen
mitä helkkaria sinä teit?" Kojiro penäsi uskomatta vieläkään silmiään. "Miten ihminen ehtii pukea yukatan päälle ja kammata vielä tukkansakin suunnilleen kymmenessä sekunnissa?"
"Maailma on täynnä ihmeellisyyksiä", Kaoru tokaisi ja laski kirjakassin ohimennen työhuoneen pöydälle.
"Olisit voinut aiemmin kertoa, että olet tuollainen arjen ninja", Kojiro naurahti ja pyydysti Kaorun käsivarsiensa suojiin halaukseen.
"Miksi ihmeessä olisin paljastanut superkykyni etukäteen?" Kaoru kysäisi ja päästi yllättyneen älähdyksen, kun Kojiro nosti tämän kevyesti hartialleen kuin räsymaton.
"Pointti toki tuokin!" Kojiro virkkoi, laski kantamuksensa tuota pikaa sohvalle ja kävi itse toiseen päähän istumaan selkänojaan upoten. "Ja meillä oli hyvä laiskottelu kesken."
"Ei ihmisen kuulu kimonossa sohvalla pötköttää. Ei oikein edes yukatassa", Kaoru mutisi, muttei tehnyt elettäkään noustakseen.
"Äh, höpö höpö", Kojiro tuhahti. "Menet minne tahansa majataloon, niin sinulle lyödään syliin yukata ja kehotus ottaa rennosti. Yukata päällä sitä vasta nautitaankin ja mössähdetään oikein viimeisen päälle."
Kaoru mietti sanoja hetken. "Kenties minun täytyy myöntää sinun olevan oikeassa edes osittain."
"Sitähän minäkin, ninjaseni."
