Nimi: Niin kuin sen olisi pitänyt olla
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Kuolonsyöjäprinsessa
Paritukset: H/D tavallaan, kai
Genre: Draama, pienehkö romance
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvaksi J.K. Rowlingille, on hänen. Muu on minun.
Warnings: Kirjoitus saattaa tökkiä ja muuta mukavaa
Haasteet:
Aakkoshaaste III (N)
A/N: Yksi niistä keskiyöllä kirjoitetuista fikeistä, jotka loppujen lopuksi eivät ole kovin järkeviä.
Niin kuin sen olisi pitänyt olla
Draco istui yksikseen ainoassa tyhjässä vaunussa. Hän halusi olla yksin ja miettiä.
Ovi aukesi ja hän oli juuri ärähtämässä häiritsijälle, kun hän kohtasi kauneimmat silmät ikinä. Ne olivat syvänvihreät ja täynnä pelkoa.
”Anteeksi, voinko istua kanssasi?”, poika kysyi. Hänen äänensä oli hiljainen, mutta silti kaunein, jonka Draco oli koskaan kuullut.
”Totta kai. Istu vain”, hän sanoi pojalle ja tämä istahti häntä vastapäätä.
Draco tuijotti pojan tummia, kurittomia hiuksia, syvänvihreitä, pelokkaita silmiä ja laihaa olemusta. Pojan iho oli kamalan vaalea, eikä tämä ollut syönyt varmastikaan moneen päivään, tuskin edes viikkoon. Draco ei tunnistanut poikaa, olikohan hän kuraverinen? Toivottavasti ei.
”Oletko sinä jästisyntyinen?”, Draco ei voinut olla kysymättä.
Poika näytti hämmentyneeltä. ”Mikä?”
Nyt Dracokin oli hämmentynyt. ”Ovatko vanhempasi taikovia vai ei taikovia?”
Pojan ilme muuttui surulliseksi ja Draco alkoi katua kysymystään. ”He ovat kuolleet, mutta mitä minulle on kerrottu, äitini vanhemmat olivat ei taikovia ja isäni taikovia”
”Olet siis puoliverinen”, Draco mutisi puoliksi itsekseen. Se ei ollut niin paha kuin kuraverinen.
”Miten he kuolivat?”, Draco kysyi hiljaa.
Pojan ilme muuttui hämmentyneeksi, mutta kuitenkin iloiseksi. ”Sinä et tunnista minua”
”Pitäisikö minun?”, Draco kysyi ihmeissään. Poika oli ihan outo.
”Tähän mennessä kaikki ovat tunnistaneet”, poika mutisi.
Draco mietti kauan, kuka poika voisi olla, kunnes hänellä välähti. ”Sinä olet Harry Potter”
Poika nyökkäsi ja Draco päätti vaihtaa puheenaihetta. ”Minä olen Draco. Draco Malfoy”
”Hagrid sanoi, että Malfoyt ovat pahoja, mutta sinä olet mukavin tapaamani ihminen”, poika sanoi ujosti ja punastui. Draco tunsi omien poskiensa kuumenevan, eikä sillä ollut mitään tekemistä auringonpaisteen kanssa.
He vaihtoivat kaavut päälleen ja juttelivat tuvista. Draco kertoi haluavansa luihuiseen, missä koko hänen sukunsa – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – oli ollut. Harry sanoi, että ei tiennyt tuvista mitään, mutta toivoi pääsevänsä luihuiseen Dracon kanssa. He juttelivat pitkään. Draco kertoi Harrylle kaiken velhomaailmasta ja Harry kertoi jästeistä. Draco piti entistä vähemmän jästeistä, kun kuuli kuinka he olivat kohdelleet hänen uutta ystäväänsä. Junan pilli vihelsi. He olivat perillä.
Yhdessä he kävelivät veneille ja istahtivat yhteen Blaise Zabinin ja Pansy Parkinsonin kanssa. Veneet olivat hetkessä perillä ja nelikko käveli Suureen Saliin yhdessä muiden ensikertalaisten perässä.
”Malfoy, Draco!”, oli ensimmäinen, joka lajiteltiin nelikosta. Hattu ei ehtinyt edes osua pojan päähän, kun se jo huudahti: ”Luihuinen!”
Seuraavana McGonagall kutsui Pansyn eteen. ”Parkinson, Pansy!”, ja yhtä nopeasti, kuin Dracollakin, hattu kajautti: ”Luihuinen!”
Koko Sali hiljeni, kun McGonagall lausui seuraavan nimen. ”Potter, Harry!”, hattu mietti muutaman minuutin, mutta huudahti kuitenkin: ”Luihuinen!”, kaikki luihuiset taputtivat.
Viimeisenä McGonagall kutsui jakkaralle Blaisen. ”Zabini, Blaise!”, taaskaan hattu ei kauaa miettinyt vaan huudahti lähes heti: ”Luihuinen!”
Viimeisenä lajiteltu poika istahti ystäviensä viereen ja ryhtyi syömään. Draco ei suinkaan siihen kyennyt, tuijottaessaan vihreäsilmäistä poikaa edessään. Hän oli onnellinen.
...
”Draco? Draco. DRACO!”, kuului kimeä ääni Dracon vierestä ja palautti hänet takaisin maanpinnalle.
”Mitä?”, hän ärjäisi.
”Sinä olet tuijottanut Potteria kaksikymmentä minuuttia. Rohkelikot mulkoilevat sinua”, Pansy sanoi vaivaantuneena.
Sitten se iski Dracoon. Hän oli kuvitellut kaiken. Potter, ihanine silmineen ja hiuksineen, oli edelleen rohkelikko, joka vihasi häntä. Hänen poskensa punehtuivat, kun hän ajatteli, mitä olisi voinut tapahtua jos kyseinen poika olisi oikeasti ollut Luihuinen. Hän läimäisi itseään henkisesti. Potter vihasi häntä.
Toisaalta, paljonpa Draco tiesi siitä, että kyseinen poika mietti juuri kuumeisesti, miksi platinablondi oli tuijottanut häntä viimeiset kaksikymmentäyksi ja puoli minuuttia. Oliko poika kenties yhtä ihastunut häneen, kun hän poikaan?
