Muumit: Talviunettomat | S | talvinen tunnelmointi

[Ingrid]

Author Ingrid
Fandom Muumilaakson tarinat
Rating S
Characters Aliisa, Pikku Myy
Disclaimer Hahmot ja maailma © Tove Jansson

Summary "Minä olen päättänyt, etten tahdokaan nukkua talviunta. Nukkuminen on loppujen lopuksi hirvittävän ikävystyttävää."

T A L V I U N E T T O M A T

Muumilaakso oli hautautunut paksun ja pehmoisen lumipeitteen alle. Revontulet tanssivat jäätyneen meren yllä, Mörön valitus kantautui vaimeana Yksinäisten vuorten kupeesta, ja tuulenpuuskat kuiskivat paljaiden puunrunkojen lomissa. Muutoin autiossa laaksossa oli hiljaista, sillä kaikki nukkuivat talviunta.

Tai, melkein kaikki.

Muumitalon edustalta kuului hiljaista ähkintää. Talon ikkunat olivat ylintä kerrosta lukuun ottamatta hautautuneet lumikinosten taakse - hanget olivat niin syviä, ettei edes Pikku Myyn punainen hiusnuttura yltänyt näkyviin, kun hän lapioi itselleen polkua Muumitalon kuistilta joen yli kulkevalle sillalle.

"Hei, Myy! Mitä sinä teet - etkö saa nukutuksi?" hihitti Aliisa, jonka kuparisina hehkuvat hiussuortuvat olivat valkean kuuran peitossa. Hän lennähti luudallaan hangessa puhisevan Myyn ylle.

"Näytänkö minä sinun mielestäsi siltä, että raivaan tätä polkua unissani?" puuskahti Myy, jonka nenänpää ja posket punoittivat kiristyneessä pakkasessa.

"Muumipeikko kuorsaa niin kovaäänisesti, että ikkunatkin helisevät. Hänen äänensä kai kantautui Noitametsään asti, koska sinäkin olet hereillä", hän jatkoi puhisemistaan lapioimisen lomassa.

Aliisa hymyili ja katsahti Muumitaloa.

"Minä olen ollut hereillä koko talven", hän kertoi ja sai Myyn vihdoin kohottamaan hölmistyneen katseensa lapiostaan.

"Koko talvenko?"

"Niin."

"Miksi ihmeessä? Moinenhan on aivan kaistapäistä!"

“Hmm, niin, kenties. Nuuskamuikkunen poikkesi luokseni teelle matkallaan etelään, enkä minä sen jälkeen ole saanut nukutuksi."

Pikku Myy tuhahti itsekseen ja alkoi jälleen lapioimaan polkua. Hänen mielestään oli typerää ja aivan turhanpäiväistä menettää talviunensa ikävän, kaipuun ja muiden jonninjoutavuuksien vuoksi. Sitä paitsi, kevääseen oli vielä pitkä tovi, joka taatusti olisi kulunut paljon vauhdikkaammin nukkuen kuin pakkasessa kärvistellen.

Aliisa lennähti hieman alemmas ja laskeutui hangelle. Toisin kuin Pikku Myy, hän ei uponnut syvään hankeen - itse asiassa, hänen nahkasaapikkaistaan jäi vain pienen pieni jälki hangen pintaan. Hän tarjosi kättään hymyillen.

"Hyppää kyytiin! Minä olen pitänyt mökin lämpimänä ja hellalla on kattilallinen kuumaa karamellikaakaota."

Myy katsoi Aliisa hetken hieman epäillen, mutta päätti lopulta kuitenkin tarttua ojennettuun käteen. He liisivät hurjaa vauhtia halki Muumilakson kohti etäämmällä kohoavaa metsää, jonka tiheät kuusirivistöt olivat peittyneet lumen alle. Pikku Myyn korvalehtiä ja nenänpäätä paleli, kun he lensivät vastatuuleen, mutta vauhdin aikaansaamat perhoset hänen vatsanpohjallaan pitivät huolen siitä, että hän hymyili leveästi koko matkan ajan.


Noidan mökki oli tavallisesta poiketen kutsuva ja kodikas. Hämähäkinseittien ja nurkissa lojuvien tyhjien purnukoiden sijasta se oli täynnä hämyistä valoa, jota kynttilät ja takkatuli loivat hirsiseinille. Yhdessä nurkassa nökötti pieni kuusi, johon oli ripustettu punaisia rusetteja. Kuusen alla nukkui lampaantaljalle käpertynyt ketunpoika.

"Sinulla on täällä mukavat oltavat", Myy totesi ja hörppäsi aimo kulauksen suuresta puukuksasta. Kuuma kaakao nipisteli hänen kielenpäätään.

"Niin, onhan täällä mukavaa", Aliisa sanoi hiljaa istuutuessaan pöydän ääreen. Hänkin siemaisi kaakaostaan. "Hieman yksinäistä vain."

He istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa, kunnes Myy rikkoi sen olkiaan kohauttaen.

"No, enää et ole yksinäinen, koska minä olen täällä. Pelataanko vaikka korttia?"

Aliisan huulille kohosi sievä hymy ja hänen silmänsä tuikkivat kynttilöiden valossa, kun hän mielissään nyökkäsi vastaukseksi.


Ilta oli jo kääntynyt yöksi, kun Aliisa löi viimeisen multaan ja voikukan maitoon tahriutuneen kortin pöytään ja haukotteli makeasti. Pikku Myykin tunsi silmäluomiensa olevan raskaat kuin nuoskalumi.

"Minä taidan jäädä tänne", hän kuitenkin ilmoitti varsin tomerasti tyypilliseen päättäväiseen tapaansa.

"Yöksikö? Kyllähän se käy - voin viedä sinut luudallani takaisin Muumilaaksoon huomenna, kun päivä valkenee."

Myy kuitenkin pudisteli päätään riisuessaan kenkiä jaloistaan.

"Minä jään koko talveksi."

"Koko talveksiko?" Aliisa ihmetteli ja katsoi silmät suurina Pikku Myytä. "Minä en kyllä voi luvata, ettetkö heräisi kesken talviunesi - sangot kolisevat kamalasti, kun haen kaivolta vettä."

Myy venytteli raukeasti.

"No, minä olen päättänyt, etten tahdokaan nukkua talviunta. Nukkuminen on loppujen lopuksi hirvittävän ikävystyttävää", hän totesi ykskantaan ja vilkaisi mökin ikkunasta ulos. Taivaalta tuprutti suuria lumihiutaleita.

"Niin että herätäthän minut huomenna ennen kuin menet ulos? Aion rakentaa lumilyhdyn, sitten menen joelle luistelemaan. Näkymättömät päästäisetkin täytyy ruokkia - olen varma, että se höperö Tuu-tikki on unohtanut ne täysin!"

Niine hyvineen Myy nousi pöydästä, kiitti yhä aavistuksen hölmistynyttä Aliisaa kaakaosta ja kampesi tyhjään, polttopuille tarkoitettuun koriin, jossa olevaan lämpimään villahuopaan hän kääriytyi lopulta nukkumaan.

[Salem]

Tiedätkö tällaista luettavaa juuri kaipaisinkin tänä aamuna, kun asiat vähän ahdistaa.

Pidin tekstistä kautta linjan, mutta ensimmäinen kappale jäi oikein erityisesti mieleen. Oli niin helppo kuvitella olevansa itsekin siellä laaksossa, ja varsinkin tuo Mörön huuto oli hieno yksityiskohta.

Tykkäsin siitä, kun oli mainittu nuo Myyn ähkimiset ja puhinat. Ne toivat tekstiin elävyyttä, ja onhan se polun lapiointi umpihangessa kauhea urakka varsinkin Myyn kokoiselle. Minäkin haluaisin viettää talvea tuossa noidan mökissä. Se kuulosti niin lämpimältä ja mukavalta, ja ketunpoika oli taas mainio yksityiskohta.

Kiitos oikein paljon tästä.

[Sokerisiipi]

Voii, miten kaunis, ihana ja suloinen tunnelmapalanen talvisesta Muumilaaksosta ja vieläpä Myyn ja Aliisan seurassa! Tämä oli niin hurmaava, ja tuo Myyn topakka itsevarmuus hellytti minusta naurunkin.

"Näytänkö minä sinun mielestäsi siltä, että raivaan tätä polkua unissani?" puuskahti Myy, jonka nenänpää ja posket punoittivat kiristyneessä pakkasessa.

Tämä oli niin Myytä! Hän se ei anna typerien kysymysten livahtaa huomaamatta ohitseen. Yhtä valloittava oli myös tuo jatkohuomautus Muumipeikon laaksoa jylisyttävästä kuorsauksesta ❤️

Myyn ajatukset Aliisan syistä olla valveilla olivat hänelle ominaisia, mutta kaiken sen röyhkeyden ja omapäisyyden alla on lempeä, rakastava sydän. Ihanaa, että Myy päätti jäädä koko talveksi pitämään Aliisalle seuraa! Ja on niin Myymäistä tehdä se tuolla tavalla tyynesti ilmoittaen, että minäpä teen nyt näin, tee sinä mitä tahdot. Aliisakaan ei alkanut tunteelliseksi tai tehnyt asiasta numeroa. Pidin tästä tilanteen mutkattomuudesta hirmu paljon.

Kirjoitustyylisi on kaunista niin kuin aina ja näihin maisemiin ja tunnelmiin se sopi erittäin hyvin! Lempisanani tekstin joukosta oli ehdottomasti puukuksa 🥰

Kiitos tästä, pidin hirmuisesti!!

[flawless]

Voi miten ihana tää oli!

Muumit on aina nostalgisia ja söpöjä, joten heti vaan jo sekin sai hymyilemään. Näin pakkasaamuna tykkäsin myös kovin tekstin talvisesta tunnelmasta. Heti kun näin etusivulla sanat Muumit ja talvinen tunnelmointi, niin pakkohan tätä oli klikata, sopi niin loistavasti tähän päivään.

Tunnelma oli tässä mun lempiasia. Olit onnistunut luomaan talvisen pakkastunnelman ja mökissä lämpöisen takkatulitunnelman tosi taitavasti. Lumikinoksien kuvailu, punoittavat posket ja lämpimän kaakaon nipistely kielellä, ja kaikki muutkin yksityiskohdat, loivat tuota tunnelmaa tosi vahvasti. Mä niin näin silmieni edessä pehmoiset lumipeitteet, kuurasta valkoiset hiukset ja kynttilöiden valon lepatuksen mökin hirsiseinissä. Ihana miljöö, ihana tunnelma <3 Otsikon lupailema talvinen tunnelmointi siis onnistui tosi hyvin, välittyi lukijallekin asti vahvana.

Toinen lempijuttu oli tietenkin Pikku Myy! Mä samaistun Myyn asenteeseen ja kipakkaan kieleen, Myy on mun toteemieläin <3 Ja oon myös lyhyt ja usein (nytkin) nutturapäinen, joten Myy vaan on niin samaistuttava. Olit tässä tekstissä onnistunut vangitsemaan Myyn hahmon luonteen tosi taitavasti. Oli sitä suoruutta ja napakoita repliikkejä ja ajatuksia, mutta myös sitä sisimmässä olevaa hyväntuulisuutta ja valloittavan suloista päättäväisyyttä. Myy oli tässä ihana <3 Ja koska Myy oli ihana, voi siitä päätellä että Myyn hahmo oli kovin onnistunut ja IC, mistä taas voi päätellä että tämä oli kovin kiva ja hyvä teksti.

Loppu oli ihana, oli jotenkin niin Myytä päättää että enpä minä nyt nukukaan, vaan kerta olet yksinäinen niin minä kutsunkin itseni tänne koko talveksi, koska onhan nukkuminen aika ikävystyttävää. Ihanaa itsevarmuutta! Mun sydän myös suli polttopuukoriin huovan kanssa käpertymisestä, niin söpö mielikuva <3 Ja sekin on niin Myytä, että tuossa kun on tuo sopivan kokoinen kori ja viltti, niin topakkana pistää pitkäksi siihen, ei tässä sänkyjä tarvita.

Hymy jäi huulille, ihanaa tunnelmointia! Kiitos tästä!

[Ingrid]

Apua, tänne olikin tullut ihania kommentteja, kiitos teille!

Salem, kiva kuulla, että tämä pieni tarina onnistui tuomaan hieman valoa sinun aamuusi! Aina on myös ihanaa kuulla, että on kirjoittajana onnistunut maalaamaan mielenmaisemaa ja tavoittamaan tekstin kautta tunteita. Myyllä todellakin oli kokoonsa nähden aikamoinen urakka edessään, joten onneksi Aliisa sattui paikalle - ken tietää kuinka pitkälle puhinoissaan Myy olisi muuten selvinnyt. Kiitos kommentistasi! <3

Sokru, onpa mukavaa, että olen onnistunut pitämään Pikku Myyn uomissaan ja tavoittamaan hänet hahmona lukijan silmissä noinkin hyvin! Myystä löytyy niin paljon valloittavia piirteitä ja erilaisia puolia, että hänestä on kerta toisensa jälkeen hauskaa kirjoittaa. Oli hieman jännittävää kirjoittaa Myyn ja Aliisan välisestä dynamiikasta, koska he ovat hahmoina niin kovin erilaisia, mutta olen kyllä kovin tyytyväinen siihen, kuinka mutkattomasti ja luonnollisesti teksti heidän välillään lopulta syntyi. Kiitos, kun jätit tänne puumerkkisi. <3

flaw, Pikku Myy on best - itsehän pukeuduin Myyksi penkkareissa, eikä tarvinnut edes esittää mitään vaan ihan saatoin olla oma itseni koko päivän. Myy on kyllä siis totaalinen lifelong mood. Ihanaa ja huojentavaakin kuulla, että Myy on tässä hyvin IC ja että olen tavoittanut hänet hahmona, koska se on mulle henkilökohtaisestikin tosi tärkeää ficcejä kirjoittaessani. Miljöön maalaaminen lukijalle sanoin on myös mulle kirjoittajana tärkeää, ja ihan pakahdun kuullessani, että olen siinä onnistunut! Muumit tuntuvat olevan monille miltei ihan pyhä asia, joten aina näitä Muumi -ficcejä saa pieni pelko takaraivossa julkaista. Mukavaa kuitenkin, että tämä tarina oli onnistunut ja että pidit siitä! Kiitos ihanasta kommentistasi. <3

[hiddenben]

Olen aivan ihastunut näihin sinun teksteihisi, sillä näissä tunnelma on aina taattu! Olet todella taitava vangitsemaan miljöön ja tunnelman, eikä tämä teksti ole poikkeus Olen aivan samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että Myy on tässä aivan ihana pippurinen oma itsensä, ja etenkin tekstin ensimmäinen kappale on todella kaunis ja vangitseva! Jo siinä hetkessä asetuin Muumilaakson lempeään tunnelmaan. Ymmärrän hyvin, että Muumi-ficcien julkaiseminen jännittää, sillä monilla on hahmoista ja maailmasta oma vahva mielikuvansa. Onnistut kuitenkin kuvailemaan juuri sopivasti ja juuri oikealla tavalla tapahtumia ja se auttaa luomaan sen täydellisen Muumi-tunnelman (Eipä sillä, että toisin kirjoittaminen olisi väärin! Tulkita saa omalla tavallaan, mutta on aina erityisen ihanaa löytää kirjoista rakkaita elementtejä ficeissä )

Aliisa on jokseenkin etäiseksi jäänyt hahmo, ja juuri siksi onkin kivaa saada lukea tällainen teksti, jossa Aliisa pääsee suurempaan rooliin! Hän on jotenkin todella empaattinen hahmo, viaton ja kiltti ja ystävällinen, minkä takia häneen on mukava saada tutustua. Erityisesti tuo "Nuuskamuikkunen poikkesi luokseni teelle matkallaan etelään, enkä minä sen jälkeen ole saanut nukutuksi" kertoi repliikkinä Aliisasta paljon! Ja Myy, vaikka onkin äkkipikainen ja suorasukainen puheissaan, on juuri sopivan hauskaa vastapainoa Aliisalle Voin hyvin nähdä, että he pienten alun hankaluuksien jälkeen löytävät toimivan tavan elää yhdessä talven yli kevääseen! Siinä mielessä heidän ystävyytensä tuntuu kovin aidolta ja mahdolliselta ja ihmettelen, miten he eivät ole viettäneet aikaa Muumi-kirjoissa Ehkä alkuperäinen Noita piti heidät etäällä toisistaan?

En oikein tiedä, mitä muuta sanoisin kuin että nautin tämän tunnelmasta ja tapahtumista suuresti ja tämä on ihanan muumimainen! Kuvailet juuri sopivasti niin, että pystyn näkemään vanhan tutun Muumi-sarjan mieleni silmin, kun Myy kaivaa itselleen polkua ja Aliisa laskeutuu kovin sulavasti ja sirosti hangelle jättäen jälkeensä vain pienet jalanjäljet Dialogi on sulavaa ja sille tuli naureskeltua useaan otteeseen. Tämä on aivan ihana teksti, suuri kiitos tästä!

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hyvää alkanutta viikkoa

flaw tarjotteli tätä tuolla kommiksessa ja pakko oli tarttua, koska huomasin että juuri sinä olit tämän kirjoittanut! Yhdyn kyllä aikaisempiin kommentoijiin tämän tunnelmasta, sillä se oli kyllä erittäin onnistunut Lisäksi pääsit kyllä yllättämään näillä hahmovalinnoilla, sillä jostain syystä automaattisesti ajattelin että Muumipeikko on tässä päähenkilönä. Ehkä jotain Taikatalven jättämiä kaikuja, mutta siksi olikin kivaa kun tässä oli juuri Myy (minunkin ehdoton suosikki!!) sekä vähän yllättäen tuo Aliisa. Siksi varmaan näinkin tämän tapahtuman sen ensimmäisen piirretyn/animoidun sarjan silmin, etenkin nuo Yksinäiset vuoret sekä tiheän kuusimetsän.

Lampaantaljalle käpertynyt ketunpoika oli ehkä maailman hellyttävin yksityiskohta ♥ Ja aivan parasta oli myö Myyn päättäväisyys, että hän viettäisi talvensa Aliisan luona. Niin myymäistä käytöstä! Eikä Aliisa todellakaan näyttänyt panevan pahakseen, etenkin kun valitteli yksinäisyyttäänkin. (Menikö mulla muuten ohi, että missä se Noita oli?) Hauskaa miten Myy huolehtii myös näkymättömistä päästäisistäkin ja arvostelee (tietenkin) Tuu-tikkia Joten kivaa, että tässä oli vähän noita Taikatalvi-viitteitä

Kiitos tästä, olipa ihana talvinen fiilistely!

Vendela

[Meldis]

Valitsin tämä listauksestasi, jota kaivelin Kommenttikampanjaa varten, koska oih, talvinen tunnelmointi kuulosti ihanalta. Täälläkin on paljon lunta ja kohta tulee kauheasti pakkastakin, joten sopii oikein hyvin tunnelmointiin. ^^ Muumeista on myös aina kivaa lukea ficcejä. Tämä oli tosi aidon tuntuinen, kuvailusi tuntui hyvin muumimaiselta ja hahmot olivat juuri omanlaisensa. ^^ Hyvin Pikku Myytä valittaa Muumipeikon kuorsauksesta. Onpa söpö ajatus, että Nuuskamuikkunen kävi teellä Alisan kanssa matkallaan etelään, vaikka sen takia Aliisa olikin ollut yksin talven. Myy ja Aliisa sopiva tosi hyvin tähän päähenkilöiksi ja heidän välinsä tuntuivat hyvin välittömiltä.

Mökki kuulosti aivan taivalliselta ja niin suloiselta. Sopivasti jouluakin, kun kuusessa oli punaisia rusetteja, mikä tuntui myös sopivalta Muumilaaksoon, ettei ole mitään suureellisia koristeita tai sähkökynttilöitä ynnä muuta, vähän maalaisromanttinen tunnelma. En kauheasti välitä karamellista, mutta karamellikaakao Aliisan mökissä kuulostaa liian herkulliselta, että minäkään jättäisin väliin. Äää ja ketunpoikanen vielä siellä kuusen alla lampaantaljalla. <3 Suloisin yksityiskohta ikinä! Tuo tunnelmavalaistus sai lämpöisen tunteen minunkin kehooni ja tuohon olisi aivan ihanaa nukahtaa. Ihana Myy, joka päätti, että ei jätä Aliisaa olemaan enää yksin talvella. Se, että nukkuminen on ikävystyttävää kuulostaa ihan joltain, mitä Myy ajattelisi ja varmasti sanoisi asian juuri noin.

Aion rakentaa lumilyhdyn, sitten menen joelle luistelemaan.

Tämäkin kuulosti niin Myyltä, hän ei sano esim, että haluaisi tehdä jotain, ei kun hän aikoo rakentaa lumilyhdyn, piste. ^^ Ja minkä söpön nukkumapaikan hän valitsikaan. <3 Tulee mieleen ihan lankakeräkopassa nukkuminen Vaarallisessa juhannuksessa.
Kiitos ihanaisesta, todellakin talvisesta tunnelmoinnista. Alun pakkasen tuoma kylmyys varisi kyllä pian, kun luki lämpöistä kuvailuasi. Kiitos!

[Ingrid]

hiddenben, kiitos kommentistasi. <3 Toistan itsekin itseäni sanomalla, että aina on tosi kiva kuulla, että olen onnistunut tavoittamaan hahmot sellaisinaan kuin ne lukija on oppinut tuntemaan. Mukava myös kuulla, että pääsit tutustumaan Aliisaan enemmän tämän tekstin kautta, koska häntä tosiaan näkyy sarjassa harmittavan vähän. Toisaalta se on jättänyt ainakin minulle kirjoittajana vähän enemmän tulkinnanvaraa ja toisaalta vapauksia pukata hahmoa ja sen luonnetta siihen suuntaan kuin itse haluaa.

Vendela, Noita lienee itsekin luutineen paenneen talvea etelään! Muistaakseni Noita ja Aliisa yhdessä jaksossa lähtikin juuri Niiskun kanssa yhtä matkaa etelään, joten voidaan sopia niin tälläkin kertaa. Kiva, kun tykkäsit ja kiitos että kävit jättämässä kommentin. <3

Meldis, onpa hauskaa, että valitsit juuri tämän tekstin tuolta listauksesta! On kyllä kiva kuulla, että tämä sopi tunnelmapalaksi juuri sinun jouluviikkoosi. Minustakin juuri sellainen maalaisromanttinen tunnelma sopii Noidan mökin lisäksi ihan koko Muumilaaksoon. Voisin itsekin aivan hyvin viettää vaikka vain yhdenkin joulun tuollaisessa vanhassa hirsimökissä ilman sähköä ja muita nykyajan vempeleitä! Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni. <3