7. Yllätyksiä kerrakseenA/N: Hei, ja kiitos odotuksesta! Tässä kappaleessa pieni maisemanvaihdos kesän kunniaksi!
Kiitos kun olette jaksaneet lukea tähän asti!
Oli taas yksi niistä lukuisista lämpimistä päivistä, ja istuit uimavalvojan tuolissa katsellen uima-altaille. Avasit juomapullon ja joit hieman vettä, joka oli lämmennyt päivän mittaa.
”(Y/N)-chan!” kuulit äänen huutavan.
”Häh?” äännähdit vilkuillen ympärillesi. Katseesi osui sinua kohti juoksevaan Isabeliin.
”Isabel-chan!” huudahdit iloisesti ja hyppäsit alas valvojan tuolilta. Kun Isabel oli luonasi, Katsuo ilmoitti radiopuhelimen kautta työvuorosi juuri päättyneen. Katsahditte Isabelin kanssa toisiinne. Kipaisit nopeasti valvojatorniin viemään tavarasi kaappiin. Katsuo kuitenkin pysäytti sinut ovella.
”(Y/N)-san, odottaisitko hetken?”
Pysähdyit käsi ovenkahvalla. ”Niin?”
”Olet tehnyt erittäin hyvää työtä, joten saat palkankorotuksen ja kolmen päivän vapaan”, Katsuo kertoi ja hymyili leveästi.
”Oikeasti?” huudahdit ja katsoit Katsuota silmät lautasen kokoisina.
”Oikeasti”, Katsuo nauroi.
”Kiitos Katsuo!” nauroit ja poistuit ovesta vilkuttaen iloisesti.
Hyppelehdit odottavan Isabelin luokse silmät sädehtien ja kerroit hänelle palkankorotuksesta ja vapaasta.
”Oho, hyvä juttu (Y/N)-chan! Isabel onnitteli. ”Tätähän täytyy juhlia!” Isabel julisti ja kaivoi lintukuvioisesta kangaskassistaan esiin puhelimen. Hän kirjoitti nopeasti viestin, ja sujautti puhelimen takaisin kassiinsa.
”Kenelle kirjoitit ja mitä?” kysyit häneltä.
”Vain Anikille ja Farlanille palkankorotuksestasi, ja siitä, että meidän täytyisi mennä rannalle juhlimaan”, Isabel sanoi arkisesti. ”Mutta ensin me menemme Anikin luo!”
Kävelitte erilaisten kasvien reunustamaa kävelytietä ja juttelitte kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Levi-lintu kuulemma voi hyvin, mutta aika pulskasti. Isabel oli jutellut myös Rakun kanssa useana iltana puhelimessa, ja oli aika selvää, että Rakukin piti rakkaasta ystävästäsi. Olit todella iloinen kummankin puolesta, ja maltoit tuskin odottaa, milloin olisi heidän ensitreffiensä aika.
”(Y/N)!” Isabel suhahti ja veti sinut kulman taakse.
”Isabel, mitä ihmettä?” suhisit takaisin.
”Se on hän!” Isabel kurkisti kulman takaa.
”Kuka?” kysyit hämmentyneenä.
”No se poika, jolla on vaikea nimi!”
Kuka..! Mysteeripoika!”Aaltonen?” kysyit.
”Hän!”
Kurkistit Isabelin yli, ja siellä tosiaankin seisoi mysteeripoika saman kahvilan ovella asettelemassa kylttiä, missä olin hänet ennenkin nähnyt.
”Isabel, mysteeripoika on Aaltonen!” supisit kiihdyksissäsi.
”Mikä mysteeripoika?”
”No se poika, joka iski minulle silmää! Muistatko kun kerroin hänestä?”
”Ai se! Siis hän on tuo?” Isabel osoitti peukalolla olkansa yli. Nyökkäsit.
”Okei, eiköhän mennä!” Sanoit ja vedit syvään henkeä. Isabel läpsäytti itseään kasvoihin.
”Yritetään käyttäytyä mahdollisimman normaalisti”, sanoit ja Isabel nyökkäsi.
Astuitte kulman takaa ja kävelitte ehkä liiankin normaalisti eteenpäin vältellen visusti katsomatta häneen. Isabel kertoi sinulle juttua kuinka hän ja Farlan yrittivät kerran leipoa kakkua. Lopputulos oli mustaa savua ja paloautot pihassa. Nauroit mielikuvalle. Sillä hetkellä suunnitelmanne kariutuivat.
Onnistuneesti juuri tällä hetkellä kaikista mahdollisista hetkistä kompastuit omaan jalkaasi ja kaaduit maahan pitkin pituuttasi suoraan pojan jalkoihin.
Se siitä normaalista!”Oletko kunnossa?” kuulit miehekkään äänen läheltäsi. Nostit katseesi asfaltista ja näit Aaltosen kyykistyneen sinun viereesi huolestunut katse sinisissä silmissään.
”Ai, juu olen”, vastasit.
”Mukava kuulla” poika vastasi suomeksi.
”Hetkinen! Mistä tiedät, että puhun suomea?” ponnahdit istumaan.
Aaltonen näytti hämmentyneeltä. ”Juurihan sinä puhuit suomea.”
Puhuinko?Poika hymyili pienesti. ”Angel Aaltonen, hauska tutustua. Olen nähnyt sinut ennenkin.”
”(Y/N)(L/N), kuin myös”, hymyilit hieman ja nousit ähkäisten seisomaan. Isabel oli salamana vieressäsi ja tuijotti vaaleahiuksista poikaa varautuneesti.
”(Y/N)-chan, oletko kunnossa?”
”Olen, Isabel älä huoli.”
”Meidän täytyy jatkaa matkaa, suokaa anteeksi!” Isabel sanoi ja kumarsi. Hän tarrasi käteesi ja lähti vetämään sinua perässään asuntosi sisäpihalle.
”(Y/N), pidä huoli itsestäsi!” Angel huikkasi perääsi nauraen.
Levi ja Farlan olivat tulleet luoksesi ja Isabel kertoi heille Angelista.
”Hän on siis suomalainen, niin kuin (Y/N)-chan”, Farlan sanoi. Levi ja Isabel nyökkäsivät.
”Hei, mikä nyt on ongelma? Tapasin pojan, joka asuu lähinurkilla”, kysyit hieman närkästyneesti.
”Totta", Levi sanoi ja istui alas lattialle. "Tulimme tänään tänne juhlistamaan (Y/N):n palkankorotusta.”
”Minullapa on teille yllätys!” Farlan sanoi riemastuneesti. Hän juoksi eteiseen ja kaivoi laukustaan kirjekuoren. ”Ostin tämän, koska eihän me minnekään Biwa-järvelle jakseta mennä pulikoimaan, mennään saman tien Osakaan!” hän huudahti ja veti kirjekuoresta Osakan esitteen esiin.
”Farlan, olet paras!” Isabel kiljaisi ja hyppäsi Farlanin kaulaan. Seuraavaksi Isabel hyppäsi kimppuusi ja pyöritte nauraen ympäri asuntoasi. Levi hymyili vinosti katsoen teidän intoanne. Menit hymyillen Farlanin luokse ja hän taputti sinua päähän ennen kuin ehdit sanoa mitään.
”Ei kestä kiittää”, Farlan sanoi yllättävän aikuismaisesti ja hymyili.
Kaikki lähtivät pakkaamaan, ja sovitte, että Farlan hakisi teidät puolentoista tunnin kuluttua. Matka kestäisi kolme päivää, juuri lomasi verran. Otit vaatekaapistasi hopeisen matkalaukun, jonne pakkasit kaiken tarpeellisen. Hait hammasharjan ja –tahnan, sekä aurinkorasvan kylpyhuoneesta ja heitit ne laukkuun. Pienen harkinnan jälkeen otit mukaan myös juuri ostamasi bikinit, aika hankkia rusketus! Laukkuusi kertyi myös kaikkea -ei niin tarpeellista- tavaraa, kuten joitain lautapelejä. Ovikellosi soi. Riensit avaamaan oven, jonka takana odotti Levi. Päästit hänet sisään ja hän käveli olohuoneeseen, jossa yritit ängetä matkalaukkua kiinni, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Menit jopa istumaan sen päälle, jotta se litistyisi, mutta asia ei ratkennut näinkään.
”Hyvä luoja”, Levi sanoi, ja nosti sinut pois laukun päältä kuin höyhenen. ”Rikot tuon vielä.”
Pohditte yhdessä mitä tekisitte sen jälkeen, kun olit julistanut, ettet halua jättää mitään pois.
”Okei, otan osan tavaroistasi omaan laukkuuni, sinne mahtuu. Levi sanoi ja ryhtyi avaamaan omaa laukkuaan.
Hetkinen, hetkinen. Siis laittaisin tavaroitani Levin laukkuun?”Le-Levi ei si-sinun tarvitse, tarkoitan että vo-voin kyllä jättää jo-jotain pois!” änkytit naama punaisena.
”Se on okei” Levi sanoi. ”Vauhtia ennen kuin Farlan tulee ovellesi.”
”O-okei!” avasit laukkusi ja laitoit tavaroitasi Levin laukkuun.
”Kuinka miehet pärjäävät näin vähillä varusteilla?” ihmettelit ääneen. Levi vain naurahti.
Juuri kun olitte sulkeneet laukkunne, ovikello soi. ”Tullaan!” huusit, ja juoksit avaamaan oven. Oven takana seisoi Farlan pyöritellen auton avaimia käsissään.
”Oletteko valmiita?” hän kysyi.
”Jep!” sanoit iloisesti. ”Levi, Farlan tuli!” huusit asuntoon.
Levi tuli ovelle kantaen laukkuasi vasemmassa, ja omaa laukkuaan oikeassa kädessään.
”Kiitos Levi”, hymyilit ja ojensit kätesi ottaaksesi sen vastaan.
”Farlan kantaa laukkusi”, Levi ilmoitti ja tyrkkäsi laukkusi Farlanin käteen.
”Minäkö?” Farlan kysyi ja osoitti itseään.
”Juuri niin.”
”No, mikä ettei”, hän kohautti olkapäitään ja lähditte peräkanaa ulos ovesta. Varmistit oven menneen lukkoon ja otit miehet kiinni rappusissa.
Nousitte Farlanin avoautoon, jossa Isabel jo nökötti ja lähditte ajamaan kohti Osakaa.
Noin tunnin kuluttua olitte perillä hotellissa. Rakennus oli hienon näköinen ja todella korkea.
”Uwaa! Farlan olet paras!” Isabel riemuitsi ja ryntäsi hotellin ovista sisään.
Levi ja Farlan ottivat laukkumme autosta ja kävelit heidän kanssaan ovista sisään. Hotellin aulassa kaikki oli kiiltävää. Lattia oli vahattu niin hyvin, että siitä näki oman kuvansa, tiskin marmoripinta kiilteli kristallikruunun valossa. Farlan käveli tiskille, jonka takana seisoi kaunis nainen.
”Neljän hengen huoneisto Churchin nimellä”, hän sanoi ja hymyili vinosti naiselle, joka punastui.
”Selvä on, tä-tässä avainkortit olkaa hyvä. Kutsun piccolon kantamaan laukkunne”, nainen sanoi ja painoi summeria. Pian portaikosta tuli uniformuun pukeutunut nuori poika, jonka nimikyltissä luki Yamaguchi.
Hän tarttui laukkuihimme ja sanoi: ”Tätä tietä, olkaa hyvä!”
Pieni seurueenne seurasi Yamaguchia hissiin, joka vei teidän ylimpään kerrokseen kattohuoneistoon.
”Farlan, otit kattohuoneiston..? kysyit ihmeissäsi.
”Niin otin, paras näköala merelle!” hän sanoi hymyillen.
Hän avasi huoneen oven, ja kävelitte peräkanaa sisään. Yamaguchi laski laukut maahan, ja Farlan ojensi hänelle runsaan tipin. Yamaguchi kumarsi syvään ja poistui sulkien oven perässään.
”(Y/N)-chan”, Farlan sanoi pehmeästi. ”Sinun ei tarvitse maksaa tästä mitään, se on lahja.”
”Kiitos Farlan”, sanoit. Olitkin juuri mmiettinyt paljonko tämä kaikki tulee maksamaan.
Huoneisto moderni, ja kaikilla teillä oli omat huoneet. Huoneessasi oli suuri ikkuna, jonka syvennykseen pääsi istumaan mukavasti. Sänky oli suuri ja pehmeä puhtaanvalkoisine lakanoineen ja yöpöydillä oli suuret kukkaruukut täynnä värikkäitä kukkia, jotka levittivät makeaa tuoksua ilmaan. Veit matkalaukkusi huoneeseesi ja istahdit ikkunasyvennykselle katselemaan alhaalla tapahtuvaa jokapäiväistä näytöstä, jota kutsutaan ihmisten elämäksi. Loikoilit huoneessasi tunnin miettien syntyjä syviä, kunnes oveesi koputettiin. Isabelin punainen pää pisti sisään ovenraosta.
”(Y/N), onko kaikki hyvin?”
”On, kuinka niin?” kysyit ihmetellen.
”No, huolestuimme hieman, koska sinua ei ole näkynyt hetkeen”, Isabel myönsi.
”Ai, anteeksi! Olen vain tottunut olemaan omassa asunnossani kaikessa rauhassa, joten en oikein ajatellut, että te huolestuisitte”, pahoittelit.
”Ei mitään, kunhan mietimme Farlanin ja Levin kanssa. Menemme muuten syömään kohta”, hän ilmoitti.
Katsoit kelloa, joka läheni seitsemää.
”Okei, siistiydyn ensin ja tulen sitten!” sanoit ja vääntäydyit ylös sängyltä.
Harjasit hiukset pikaisesti ja menit muiden luokse olohuoneeseen. Pyysit heiltäkin pikaisesti anteeksi, ja lähditte metsästämään ravintolaa. Päädyitte rannan vieressä sijaitsevaan ravintolaan, jossa myytiin merellisiä annoksia. Ravintola oli kauniisti sisustettu, ja hieman himmeät valot loivat tunnelmaa. Tilasit merellisen pastan, ja se maistui todella hyvältä. Isabel otti makrillia, Farlan miekkakalapihvejä, ja Levi otti tonnikalacarbonaran.
”Harulla on huono maku” Isabel irvisti sinulle tökkien makrilliaan.
”Eikö maistu?” nauroit. Levi ja Farlan eivät tajunneet, että puhuimme Free!:n Harukasta, joten he olivat hieman hämmentyneitä.
”No, täytän vatsani sitten jälkiruoalla”, Isabel ilmoitti ja työnsi lautasen syrjään.
Ruoan jälkeen kiertelitte hetken kaupungilla ja puhuitte huomisen suunnitelmista. Halusitte kaikki käydä Osaka Castlessa (Osakajo), Isabel vaati saada käydä Osakan akvaariossa, joka on yksi Japanin vaikuttavimmista akvaarioista.
”Mutta huomenna mennään myös rannalle!” Farlan sanoi.
”Ai niin tosiaan! Ranta unohtui, vaikka sinne olimme alun perin menossa!” nauroit.
”Ollaan rannalla huomenna koko päivä, ja mennään katsomaan nähtävyyksiä vasta ylihuomenna”, Levi ehdotti.
”Kannatetaan!” sinä, Isabel ja Farlan huusitte kuorossa.
Palasitte hotellille, ja etsit laukustasi yöpukuasi. Samassa oveesi koputettiin vaimeasti.
”Sisään!” sanoit ja pian Levi astui sisään kantaen tavaroitasi.
”Ah, meinasin unohtaa!” huudahdit ja menit Levin luokse. Otit tavarat Leviltä ja laskit ne sängyllesi.
”Tänään on ollut aikamoinen päivä”, sanoit ja istuit sänkysi reunalle. ”Läpäisikö hotelli siisteysvaatimuksesi?”
”Ihme kyllä”, Levi sanoi ja nojasi kaapin oveen.
Levi suoristautui ja sanoi:
”Käy suihkussa nyt, jos aiot mennä, Farlanilla kestää ikuisuus.”
”Kyllä kapteeni!” sanoit ja teit hänelle kunniaa. Hän hymähti huvittuneesti ja poistui huoneestasi.
Keräsit peseytymisvälineesi ja sujahdit suihkuun. Suihku oli iso ja moderni. Ennen kuin menit suihkukoppiin, näit seinässä pienen paneelin, jossa oli eri kuvia. Yhdessä oli nuotin kuva ja siinä luki musiikki. Painoit painikkeesta, ja samassa musiikki täytti kylpyhuoneen. Nauroit ääneen ja jätit musiikin päälle. Peseydyit pikaisesti musiikin tahtiin jammaillen ja peseydyttyäsi kääriydyit yhteen hotellin paksuista pyyhkeistä. Kuivattuasi itsesi otit kylpyhuoneen kaapista muhkean aamutakin, jonka laitoit yllesi ja hipsit takaisin omaan huoneesi sulkien oven visusti perässäsi. Käärit pyyhkeen päähäsi turbaaniksi ja vedit päällesi yöpukusi, joka oli polviin ulottuva, tummansininen ja ohutolkaiminen. Tuttu tuoksu leijaili nenääsi. Yöpuku tuoksui Leviltä: sitruunalta, mintulta, ja hieman pesuaineelta. Nuuhkit tyytyväisenä tuoksua.
Hetken istuttuasi ikkunalla ihmetellen Osakan menoa, ryömit sänkyyn peittokasan alle ja suljit valot sängyn vieressä olevasta paneelista. Vaivuit uneen sitruunan ja mintun tuoksun saattelemana.
