Kirjoittaja Aihe: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10 9.12.  (Luettu 3547 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Nimi: Narri ja kreivitär
Hahmot: Gilderoy Lockhart/Rita Luodiko
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, romance
Vastuuvapaus: Henkilöhahmot ja Tylypahka kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Yhteenveto: Sillä sekunnilla Rita tiesi. Hän vain tiesi ja uppoutui nuorukaisen sinisiin silmiin.
On vuosi 1984 ja Gilderoy Lockhart valmistuu Velhojen Näyttämötaiteiden Opistosta ja Rita on kutsuttu opistolle tekemään lehtijuttua. (Rita on alussa 33-vuotias ja Gilderoy on 20-vuotias kloppi).
Kirjoittajalta: Osallistuu haasteisiin: "Luodut toisilleen" ja ”Harry Potter – paritusketju” ja FFF1000 sanalla narri


~Narri ja kreivitär~

~Mihin kaikki päättyi eli kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1994~

Velhojen Näyttämötaiteiden Opisto. Sieltä kaikki aikanaan alkoi ja sinne tämä kaikki näytti päättyvän. Rita oli pukeutunut tyylikkääseen oliivinvihreään jakkupukuun ja samanvärisiin pitkiin korkosaapikkaisiin. Korot kopisten nainen saapui VNO:n kerhotalolle noutamaan siellä työskennelleen miehen takaisin sinne, jonne hän nykyisin kuului. Gilderoy Lochart oli viettänyt vanhalla oppilaitoksellaan pari tuntia näytelmäkerhon harjoituksissa ja hänen kasvonsa loistivat. Siellä mies oli onnellinen, vaikka pysyvän taikavahingon seurauksena hän väsyikin kovin nopeasti. Rita talutti miehen tottuneesti pyörätuolilleen.

”Miten meni kultaseni?” Rita kysyi ja antoi suudelman Gilderoyn otsalle.
”Tämä oli loistava päivä”, Gilderoy sanoi, kuten aina. Ja sen näki miehestä. Oli parempi antaa miehen elää näytelmän maailmassa muutaman tunnin päivässä, kuin antaa tämän kuihtua päivästä toiseen Pyhän Mungon pitkäaikaisosastolla, josta ei ollut ulospääsyä ehkä koskaan.
”Kiitos kun toit minut tänne Rita, olet korvaamaton”, Gilderoy kiitti.
Rita nielaisi. He kävivät saman sananvaihdon joka päivä. Joka ikinen päivä! Aina kun hän haki Gilderoyn takaisin.



~Mistä kaikki alkoi, vuosi 1984~

Velhojen Näyttämötaiteiden Opiston päättäjäisjuhlan ohjelmaan kuului valmistuvien opiskelijoitten näytelmä. Tänä vuonna se oli erityisen mukaansa tempaava ja vauhdikaskin, kun lavan lisäksi näytelmän kohtauksia näyteltiin eri puolilla salia sinne rakennetuilla lavasteilla. Kun rekvisiittaan kuului myös pyrotekniikkaa, posautuspommeja ja koko joukko näyttämömuodonmuutoksia, oli paketti valmis. Yleisö taputti ja näyttelijät paistattelivat suosion auringon alla.

Rita Luodiko nautti esityksestä ja valmistautui samalla haastattelemaan kolmea oppilasta, joista kukin oli valmistunut omalta opintolinjaltaan. Viimeisenä Rita kätteli leveästi hymyilevää nuorta miestä, joka valmistui sekä käsikirjoituksen ja näyttelijäntyön linjalta.
”Rita Luodiko Päivän Profeetasta”, Rita esitteli itsensä ja ojensi kätensä nuorukaiselle.
”Gilderoy Lockhart”, nuori mies sanoi ja katsoi Ritaa suoraan silmiin tarttuessaan tämän käteen. Rita hengähti. Oliko hän tuntenut vahvan värähdyksen kädessään? Kyllä hän oli tuntenut sen, sillä tämä nuori mies tuijotti ihmeissään kättään ja katsoi sitten uudelleen häneen.

Sillä sekunnilla Rita tiesi. Hän vain tiesi ja uppoutui nuorukaisen sinisiin silmiin. Tämä nuori mies oli hänen sielunkumppaninsa!

~*~

”Herra Lockhart, älähän karkaa minnekään”, Rita sanoi kun haastettelu oli päättynyt ja näytti uhkaavasti siltä, että nuori mies joutuisi suuren ihmisjoukon nieltäväksi.
”En mene kauas”, Gilderoy sanoi. Mies halusi välttämättä kätellä jokaisen kanssa erikseen, joka sitä häneltä toivoi ja jäi, Merlin tiesi kuinka moneen valokuvaan. Rita katseli miestä kauempaa ja tuhahti. Mikä ihme narri mies olikaan ja miksi juuri tuon oli oltava hänen sielunkumppaninsa? Siitä oli otettava täysi selko.

”Me menemme nyt kahvilaan juomaan kahvit”, Rita totesi ykskantaan, kun nuori mies oli viimein irrottautunut ihmisjoukosta.
”Tuo ei kai ollut kutsu?” Gilderoy totesi. ”Sävystäsi puuttui tavanomainen kohteliaisuus.”
”Se ei tosiaan ollut kohtelias kutsu, vaan toteamus että me kaksi menemme nyt juomaan kahvit. Ojennahan kätesi tänne”, Rita sanoi vielä. Gilderoy tarttui naisen käteen ja siinä samassa he tunsivat sen uudelleen, sen saman vahvan taian.
”Ymmärrätkö nyt?” Rita kysyi mutta ei jäänyt odottamaan vastausta. Jos tuo nuori mies oli todellakin kuulunut Tylypahkassa Korpinkynnen tupaan niin ei hän tyhmä ollut. Kunhan näytteli.
”Onko se sitä mitä minä luulen sen olevan?” Mies kysyi.
”Siitä me kaksi otamme selvän.”

~*~

« Viimeksi muokattu: 09.12.2019 19:07:12 kirjoittanut Fairy tale »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 1/10?
« Vastaus #1 : 27.10.2019 18:35:27 »
Olipas virkistävä ficci ja hauska hahmovalinta! :) Rare ilahduttaa aina.

Lainaus
”Tämä oli loistava päivä”, Gilderoy sanoi, kuten aina. Ja sen näki miehestä. Oli parempi antaa miehen elää näytelmän maailmassa muutaman tunnin päivässä, kuin antaa tämän kuihtua päivästä toiseen Pyhän Mungon pitkäaikaisosastolla, josta ei ollut ulospääsyä ehkä koskaan.
Aloitus teki kokonaisuuteen ihanan lempeän vireen. Ritan ystävällistä puolta ei juuri esitellä, mutta ehkäpä hänessäkin on epäitsekäs puolensa, ja sitä todella osoittaa tämä, että hän huolehtii miehen henkisestä hyvinvoinnista vielä sittenkin, kun tämä on sairas ja puolittain pihalla tästä maailmasta.

Sielunkumppani-ajatus toi tähän myös jännän lisän. Rita oli heti valmis tutkimaan tilanteen tarkemmin, kun tämä side yllättäen paljastui. Tosirakkautta ei voi kai vastustaa? :)

Lainaus
Jos tuo nuori mies oli todellakin kuulunut Tylypahkassa Korpinkynnen tupaan niin ei hän tyhmä ollut. Kunhan näytteli.
Tämä olikin ovela paikka lopettaa. Heti heräsi mieleen monta kysymystä. Enpä ollut ikinä ajatellut tai törmännyt missään tietoon, että Lockhart olisi ollut korpinkynsi, mutta jos näin on, ei mies tosiaan mikään tyhmä ole. ;) Toisaalta, osoittaahan hänen toimintansa SK:ssa paitsi melkoista oveluutta, myös taitoa mielenhallintaloitsuissa, ja ovelan sorttinen se osaa olla Ritakin. Ei toisaalta tunnu yhtään niin ihmeelliseltä yhdistää näitä kahta. :) Odotan kiinnostuksella, mitä tuleman pitää näiden kahden yhteiselle polulle.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 779
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 1/10?
« Vastaus #2 : 28.10.2019 06:05:33 »
Olen lukenut ficcejä Rita/Lockhart –parituksella muutaman kerran aikaisemmin ja mielestäni nämä kaksi sopivat yllättävän hyvin yhteen! Ja tämä ensimmäinen osa tarinaa vain vahvisti tätä mielikuvaa, että molemmat ovat juuri sopivan tulisia sieluja sopiakseen toisilleen :D

Mutta sitten vielä lisäksi se, että nämä kaksi ovat sielunkumppaneita! Tuo jännän lisämausteen tarinaan, sillä vaikka rakkaus ei olisikaan kaiken kestävää, Rita ja Lockhart ovat silti sielunkumppaneita, luotuja toisilleen. Se luo jonkinlaisen näkymättömän vankilan, jonne varsinkin Rita Lockhartin muistiloitsun jälkeen joutuu aina palaamaan, vaikka ei välttämättä haluaisi. Tai ainakin sellaisia ajatuksia tämä ensimmäinen luku herätti, vaikka Rita lämmöllä ja jonkinlaisella rakkaudella Lockhartiin suhtautuukin.

Jännää saada nähdä, mitä olet näille kahdelle suunnitellut :) Pahaenteinen muuten tuo ensimmäinen kohtaus, ”Mihin kaikki päättyi” – saa nähdä, mitä opistolla tosiaan tulee tapahtumaan!

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 1/10?
« Vastaus #3 : 28.10.2019 20:13:54 »
Hieno nimi ja Lockhartin mukana olo saivat lukemaan tämän! Salaa vähän tykkään hänestä, vaikka hän onkin toisaalta ihan raivostuttava tyyppi... Siinä mielessä onnistunut tarinan aloitus, että herätti kyllä mielenkiinnon, miten Gilderoyn ja Ritan menneisyys ja nykyisyys kietoutuvat yhteen. VNO on myöskin kiinnostava idea! Jään mielelläni seuraamaan :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10?
« Vastaus #4 : 09.12.2019 18:55:09 »
Kiitos kommentista Fiorella. Itse en ole ajatellut onko tämä rarepari vai ei. Nämä kaksi hahmoa vain alkoivat tehdä jekkuja päässäni ja halusivat samaan fikkiin.
Mukavaa että jätit kommentin hiddenben. Myös minä hoksasin sen asian, että nämä kaksi sopivat yhteen. Heillä on yllättävän paljon yhteistä.
Kiitos kommentista Thelina. VNO oli kiva ottaa tähän mukaan. Sehän on mainittu Siuntio Silosäkeen tarinoissa kun Tylypahkassa oli näytelmäkerho. Se, että Gilderoy olisi opiskellut siellä, tuli vain mieleeni. Mieshän on synnynnäinen näyttelijä.

Pahoittelut että hieman venähti tämä jatko. Minulla oli kaksi muuta projektia kesken ja lopetuksen alla marraskuussa. Ja tämä toinen osa ehti olla koneellani valmiina jo tovin.



2. osa

Gilderoy seisoi keskellä pientä kodikasta olohuonetta, joka oli sisustettu värikkäästi mutta samalla hyvän maun mukaan. Tuuletusikkuna oli auki ja sieltä kantautui ääniä Tylyahon kapeilta kujilta ja sieltä tuli myös tuulahdus raikasta ilmaa sisään. Gilderoy oli saanut Ritalta kutsun kotiinsa, mutta naista itseään ei näkynytkään missään. Ovella oli ollut ainoastaan pieni lappu, jossa luki ”käy sisään” ja nuori mies oli saanut todeta että ovi ei ollutkaan lukossa, joten hän tuli sisään, riisui kohteliaasti kengät jalastaan jättäen ne eteiseen ja oli sitten kurkistanut kaikkiin huoneisiin. Gilderoy oli lopulta jäänyt keskelle olohuonetta ja tuijotti huoneen jokaiseen nurkkaan. Vaikka missään ei ollut ketään, hänellä oli silti sellainen tunne, kuin joku katselisi häntä eikä hän siksi rohjennut alkaa nuuskia ympärilleen, minkä hän taatusti olisi tehnyt kenen tahansa muun kotona.

Hänen ja Ritan ensimmäisestä tapaamisesta oli nyt kulunut kuukauden päivät ja se tapaaminen oli päättynyt pitkään keskusteluun kahvilassa. He olivat todenneet, että heidän välillään vallitsi voimakas taika ja yhteenkuuluvuuden tunne, joka sitoisi heidät toisiinsa, vaikka he olisivat maapallon vastakkaisilla puolilla. Gilderoy oli ensin hämmästynyt siitä, että hänen sielunkumppaninsa oli häntä selkeästi vanhempi, mutta kun hän oli tarkemmin ajatellut asiaa, siinä ei ollut sittenkään mitään ihmeellistä. Hän oli aina hurmaantunut kaikenlaisten naisten hänelle antamasta huomiosta ja ehkäpä kaikkein eniten hieman häntä vanhemmista naisista. Rita oli kuitenkin erilainen. Nainen ei hurmaantunut, eikä alkanut liehitellä taikka keikistellä vaan laittoi hänelle pikemminkin jauhot suuhun – ja hän itse oli ihastunut Ritan persoonaan kertaheitolla.

Kohta Gilderoy huomasi silmäkulmastaan kirjahyllyllä pientä liikettä. Hän tuijotti täpötäynnä olevaa hyllykköä ja näki, kuinka yksi kirjoista nyki hetken ja kohta se työnnettiin pois paikoiltaan. Jos kirja olisi lattialle tömähtäessään sanonut auh, hän ei olisi kummastellut sitä lainkaan. Kirja oli kuitenkin aivan hiljaa. Gilderoy tuli uteliaaksi ja halusi nähdä mikä oli se kirja, jota kirjahyllyn muut kirjat niin syrjivät. Hän tarttui nahkakantiseen kirjaan.
”Hyvää iltapäivää, tapaamme jälleen”, hän kuuli samalla Ritan äänen takaansa. Nuori mies säikähti ja jättikin kirjan lattialle. Yhtäkkiä oranssiin kesämekkoon pukeutunut Rita seisoi siinä olohuoneessa.

”Ai hei. Minä vain...”, Gilderoy huomasi änkyttävänsä. Rita oli tupsahtanut paikalle kuin tyhjästä, mutta ei kuitenkaan ollut ilmiintynyt siihen. ”Minä vain. Tämä kirja...”
”Ai tuo. Se putoaa vähän väliä hyllyltä. Se ei vain viihdy omalla paikallaan”, Rita sanoi.
”Mutta minä näin kuinka muut kirjat työnsivät sen pois paikaltaan”, Gilderoy sanoi.
”Ai niinkö?” Rita hämmästyi. Hän ei ollut tullut koskaan ajatelleeksi, että asiat olivatkin niin päin, etteivät muut kirjat ehkä pitäneet siitä.
”Mikä se muuten on?” Gilderoy kysyi.
”Se on ikuisuusprojektini, jota en ole saanut vielä valmiiksi enkä tiedä saanko edes koskaan”, Rita kertoi.
”Sinun mikä? Tarkoitatko että kirjoitat kirjaa?”
”Juuri sitä minä tarkoitan.”
Gilderoy otti kirjan käsiinsä ja luki sen kannesta: Armando Dippet. Älykkö vai ääliö?

”Väitätkö sinä, että kirjoitat kirjaa Tylypahkan edellisestä rehtorista ja pohdit tässä onko hän ollut terävä kaveri vai jotain aivan muuta?” Gilderoy kysyi ja naurahti vähän.
”Sen ukkelin ajatuksenjuoksu oli paikoin hyvin naiivia. Olisit kanssani samaa mieltä, jos olisit ollut hänen kanssaan tekemisissä”, Rita totesi. ”Maistuuko sitruunamehu?”
”Maistuu toki”, nuori mies sanoi jostain nojatuolin pohjalta ja selaili uteliaana keskeneräistä kirjaa. Hän totesi sen olevan sieltä täältä kesken ja monin paikoin sivuilla oli muistiinpanoja uudelleen kirjoitettavista kohdista taikka selvitettävästä asiasta. Eräällä sivulla oli kirjoitettu Armando Dippetistä ensiluokkaisen näkökulmasta. Asia kävi ilmi, kun hän luki pitkän pätkän tekstiä, jonka perään oli kirjoitettu päivämäärä ja merkintä ensiluokkaisen havaintoja rehtorista.

”Kiitos”, Gilderoy sanoi siemaistuaan suuren kulauksen raikasta mehua sisuksiinsa. Rita kallisti päätään ja selvästi analysoi voiko joku oikeasti kiinnostua hänen hengentuoteestaan.
”Sanopa näin äkkiseltään pitäisikö minun kirjoittaa tuo joskus valmiiksi? Saisiko tuollainen sonta tarpeeksi lukijoita?” Rita kysyi.
”Sonta? Sanoitko sonta? Tämähän on kaikkea muuta. Tietysti kirjoitat tämän loppuun. Voin vaikka auttaa sinua siinä sillä haluan ehdottomasti juuri tämänkaltaisen kirjan luettavakseni”, Gilderoy sanoi.
”Olet lukenut siitä korkeintaan pari sivua. Ei sen perusteella sanomaasi voi vielä ottaa tosissaan”, Rita totesi istahtaessaan toiselle nojatuolille.
”Mjaa. Mutta tämä vaikuttaa lupaavalta. Otan kohdan sieltä ja toisen täältä ja joka kerta olet saanut vangittua mielenkiintoni tähän.”

”Jos sinä autat minua, haluat varmasi jonkun vastapalveluksen”, Rita totesi.
”Minäkö? Jaa. En minä sellaista ehtinyt ajatella”, Gilderoy totesi. Mutta jos Rita nyt todella avasi mahdollisuuden jonkinlaiselle vastapalvelukselle, hän tietysti tarttuisi siihen. Hölmöhän hän olisi jos ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen.
”No, alahan ajatella. Sinulla on varmasti mielessäsi jotain, missä minä voin vuorostani olla avuksi.”
Gilderoy luki vielä muutaman sivun ja oli aivan varma siitä, että kirjasta tulisi niin mielenkiintoinen, että se myisi. Ja silloin idea pälkähti hänen päähänsä. Se ei suinkaan ollut tyhjästä tullut idea, vaan ajatus oli muhinut hänen mielessään jo muutamia vuosia. Hän oli ajatellut oman kirjan kirjoittamista, jotain seikkailuhenkistä. Jotain jännittävää. Rita saisikin auttaa häntä puristamaan tarina itsestään. Olkoon se sopiva vastapalvelus.

Gilderoy joi loput mehustaan ja pamautti kirjan kannet kiinni.
”Minä tiedän!” hän huudahti ja ponkaisi nojatuolilta ylös. Hän laski kirjan käsistään ja tuijotti hetken oranssissa kesämekossaan olevaa Ritaa.
”No niinhän sinä tiedät. Ideasi on hyvä ja suostun auttamaan kursimaan kirjasi kasaan”, Rita sanoi.
Gilderoyn kasvoille nousi typerynyt ilme.
”Luetko sinä ajatuksiani?” mies ihmetteli.
”Itseasiassa kyllä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon että olet sielunkumppanini ja ajattelet niin kovaa, että naapurinikin voisi kuulla sen”, Rita naurahti.
”Ehkä minun pitää ajatella hiljaisemmin”, Gilderoy sanoi yrittäen laskea ääntään aivan kuiskauksen tasolle.

”Minkälaista seikkailua olet ajatellut?” Rita kysyi.
”Itseasiassa en ole aivan varma. Mutta haluaisin tietysti itse olla tarinan keskipisteenä. Minä-muodossa on kaikkein helpoin kirjoittaa.”
”Miksi tuo ei lainkaan yllätä minua?” Rita sanoi. Hän jätti sanomatta että mies oli kieltämättä melko itserakas tossukka, joka halusi pyöriä oman napansa ympärillä, mutta mies olis silti jotenkin niin vilpitön sen asian kanssa. Rita oli jo oppinut Gilderoysta sellaisen asian, että mies oli samaan aikaan itse naivius, joka osasi tarpeen tulleen piilottaa terävän älynsä ja näyttää siltä, kun ei olisi kartalla olenkaan. Ei kai siinä mitään kummallista ollut, mieshän oli valmistunut näyttelijäksi. Gilderoy oli samaan aikaan vilpitön, mutta silti kiero kuin korkkiruuvi. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä kirjaprojekti toisi tullessaan.

”Auta sinä minua saamaan kirjani päätökseen parin seuraavan kuukauden ajan ja sitten alamme työstää sinun kirjaasi”, Rita sanoi.
”Kättä päälle”, Gilderoy sanoi tarttuessaan Ritan käteen ja jälleen kerran he tunsivat taian hienoisen pyörteilyn heidän välillään. Gilderoy lainasi Ritan keskeneräisen kirjan ja lupasi lukea sen seuraavaan tapaamiseen mennessä.
« Viimeksi muokattu: 09.12.2019 19:09:12 kirjoittanut Fairy tale »

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10 9.12.
« Vastaus #5 : 14.12.2019 09:34:37 »
Olin ihan unohtanut, että tuo VNO oli mainittu Siuntio Silosäkeen tarinoissa.

Lockhart oli tässä vielä hieman vähemmän itsevarma ja tietoinen omasta hurmaavuudestaan, kuin mitä hän varmaankin myöhemmin tulee olemaan, jos he Ritan kanssa tekevät hänestä kuuluisan kirjojen avulla. Esimerkiksi hän änkyttää ja Rita puolestaan on jollain tavalla tilanteen päällä, kuten edellisessä luvussa viedessään Lockhartin kahville. Onkohan Rita jo tässä animaagi ja siksi ilmestyi kuin tyhjästä huoneeseen? Lockhart ei varmaankaan olisi pientä koppakuoriaista huomannut. Mietin myös sitä, kuuleeko Lockhart lainkaan Ritan ajatuksia, vai onko Rita vain taitavampi sulkemaan mielensä häneltä?

Kiitos tästä, kiinnostavaa nähdä, miten tuo kirjaprojekti etenee ja mihin se johtaa!

P.S. En näköjään osaa kutsua Lockhartia etunimellä :D
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 779
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10 9.12.
« Vastaus #6 : 31.12.2019 08:50:34 »
Tämä luku oli hurjan viihdyttävä, viihdyin aivan todella hyvin tämän uusimman osan parissa! Sekä Rita että Gilderoy ovat molemmat vielä melko... hempeitä tässä vaiheessa elämäänsä, mutta voin hyvin nähdä, kuinka nämä kaksi muokkaavat toisensa sellaisiksi, jollaisina saamme heidät kirjasarjassa tavata! Vai oli Gilderoyn idea viedä Dippettin kirja painotalolle asti ;) Se taas ei yllätä yhtään, että Rita on mukana kirjoittamassa Gilderoyn menestyssarjaa!

Vaikka kaksikon välillä ei rakkaus vielä palakaan, luulisin, että yhteistyö kirjojen kanssa tulee viemään heidät lähemmäs toisiaan ;) Tykkäsin tässä luvussa erityisesti tästä:

Lainaus
”Ai tuo. Se putoaa vähän väliä hyllyltä. Se ei vain viihdy omalla paikallaan”, Rita sanoi.
”Mutta minä näin kuinka muut kirjat työnsivät sen pois paikaltaan”, Gilderoy sanoi.

Mikä hauska idea! Mietin, mitkäköhän kirjat tippuisivat minun hyllyltäni aina lattialle :D Toivottavasti tähän tulee pian lisää jatkoa, luen mielelläni!

between the sea
and the dream of the sea

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10 9.12.
« Vastaus #7 : 25.07.2020 19:15:15 »
Toivottavasti tälle on vielä tulossa jatkoa, paritus on sen verran kiinnostava! En ole ikinä ajatellut, että tämä kaksikko olisi yhdessä, mutta toisaalta miksikäs ei. Kumpikin on omalla tavallaan hyvin inhottava ihminen, joten ehkä he sitten täydentävät toisiaan  ;D

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 096
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Narri ja kreivitär K-11 (Gilderoy/Rita) 2/10 9.12.
« Vastaus #8 : 07.05.2022 19:57:46 »
Löysin tieni tämän pariin ihan sattumalta enkä voinut vastustaa Lockhart/Luodikoa, vaikka jatkoa ei olekaan kuulunut kahteen ja puoleen vuoteen, pakko oli tulla lukemaan. Jos tätä vielä joskus jatkat, se olisi ihana juttu koska tätä oli kiva lukea ja nään paljon potentiaalia jatkolle, mutta ymmärrän kyllä sitäkin jos tää jää näin vain kesken (onpahan sitä itsellekin käynyt sama monesti). Siksikin oli kiva kun heti alussa oli tavallaan tämän loppu, niin tietää ainakin suunnilleen loppuratkaisun. Siinä välissä toki ehtii tapahtua vaikka mitä, 10 vuotta on tietyssä mittakaavassa pitkä aika, ja voihan se olla että joidenkin tapahtumien myötä "alun lopun" tunnelma ja merkitys voi saada ihan uusia sävyjä, joita ei vielä voi aavistaakaan. Nyt tunnelma oli ihan suloinen, vaikka canonin tapahtumat Gilderoyn (ja sitä kautta Ritankin) elämää varjostavat. Tykkään kuitenkin siitä, että canontapahtumat oli otettu huomioon (niin tuossa kohdassa kuin muutenkin tässä), varsinkin Potter-ficien kohdalla se on musta aina niin kivaa. Tulee sellainen fiilis, että kirjojen tarinaa levitetään ja lihotetaan lisää (eikä vain keksitä omaa irrallista juttua).

VNO:ta en itse muistanutkaan, mutta kiva kun olit ottanut sen tähän mukaan. Hyvin pystyn näkemään Gilderoyn siellä hakemassa muiden suosiota itselleen. Se sopii myös hyvin paikaksi, jossa hän voi törmätä Ritaan. Sielunkumppanuus oli kiva yllätys tässä, en sitä alkutietojenkaan pohjalta ajatellut (mä vain aattelin että Rita oli hetkessä myyty nuoren Gilderoyn charmille). Rauhallisempi lähestymistapa siihen toimii hyvin, kiva kun hahmot itsekin vähän miettivät ja vähän ihmettelevätkin tilannetta, johon ovat joutuneet. Huuma ja sellainen voi tulla myöhemmin (eikä kyllä mitään varsinaista huumaakaan välttisti tarvita :D).

Lainaus
”Luetko sinä ajatuksiani?” mies ihmetteli.
”Itseasiassa kyllä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon että olet sielunkumppanini ja ajattelet niin kovaa, että naapurinikin voisi kuulla sen”, Rita naurahti.
Sielunkumppanin ajatusten luku toimii, ja samaan aikaan tähän tilanteeseen sopis erinomaisesti myös se, että Lockhart on niin yksinkertainen ja ilmiselvä ajatuksiltaan, että Rita tietää tämän mielen liikkeet ilman mitään erillistä kykyä :D Voin ajatella tämän kummin vain.

Yhteistyö kirjojen kirjoittamisen suhteen kuulostaa mielenkiintoiselta ja järkeenkäyvältä. Siinä on myös hyvä tapa heille lähentyä lisää. Ritankohan takia velhomaailma sai sitten yliannostuksen Lockhartin kirjoja? ;D
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti