Nimi: Tervetullut syliin
Kirjoittaja: Ränts
Ikäraja: S
Paritus: Kaisa/Sussu
Haasteet: Femme 5, Fluffy10, Kaiken maailman fiklettejä (Pohjoinen ja kylmyys)
A/N: Synttärionnittelut Sanderralle! : > Täytynee myös kiittää tässä kohti repaa, joka vilkaisi tämän läpi ennen julkaisua.
Tervetullut syliin
Pakkasmittari oli laskenut jo lähemmäs kolmeakymmentä, mutta tarpeeksi kovien löylyjen jälkeen pystyin jäähdyttelemään itseäni saunan ja wc-tilojen välisellä laudoituksella. Syötteen vaunualueella ei tänä viikonloppuna ollut montaa ihmistä, eikä se muutenkaan ollut kummallista, jos joku piipahti pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena ulos vähän vilvoittelemaan. Sain aivan rauhassa nojailla seinään ja tuprutella tupakkaa. Savu sekoittui hengityksestä ja kuumasta ihosta lähteviin huuruihin, mutta puhaltamani savurenkaat sentään erottuivat. Olin oppinut tekemään niitä vasta tämän talven aikana.
Oli hiljainen myöhäisilta. Kodan ikkunoista näkyi tulen kajo, parin asuntovaunun ikkunoista valot, mutta kukaan ei liikkunut ulkosalla. Pakkanen oli tietysti ajanut jokaisen täysijärkisen ihmisen sisätiloihin. Se oli tavallaan sääli, sillä minusta täällä oli nyt uskomattoman kaunista. Hankea oli paksusti, korkeiden kuusten oksat olivat lumen peitossa ja pimeys toi tähdet esiin. Ja niitä oli koko taivaankansi täynnä!
Tupakka oli puolivälissä, kun aloin vapista kylmästä. Näin kovat pakkaset viilensivät vähän liiankin tehokkaasti saunan jälkeen. Pitkistä hiuksistani karanneet tummat suortuvat, jotka laskeutuivat loivina kiharoina rinnoilleni, olivat jo jäätyneet muotoonsa. Olisin oikein mielelläni jäänyt vielä vähäksi aikaa ihailemaan tähtitaivasta ja ohuenohutta kuunsirppiä, mutta kylmyys alkoi tehdä jo kipeää. Sormeni vapisivat, kun kumarruin tumppaamaan tupakan tuhkakuppiin, ja sitten piti vielä yrittää näppäillä ovikoodi. Voi, toivottavasti numeronäppäimet toimisivat! Olisi kamalaa jäädä lukkojen taakse ulos.
Yksi… seitsemän… kaksi… Jokaista sai painaa pitkään, ennen kuin piippasi. Ja sitten kahdeksan. Jes! Sain oven auki, yksikään numero ei ollut jäätynyt. Pujahdin äkkiä sisään, vetäisin oven kiinni ja huoahdin helpotuksesta. Minua ei vielä lakannut palelemasta, mutta olipahan vähän lämpimämpi.
”Hui kamala, mikä pakkanen!” huudahdin, kun suljin pukuhuoneen oven. ”Miks mun pitää olla nikotiiniriippuvainen?”
”Niinhän sitä sanotaan, että ei ne lappalaiset tupakoitsijat mihinkään keuhkosyöpään kuole”, Sussu hymähti penkiltä. ”Ne jäätyy parvekkeelle.”
”Eikä me olla edes Lapissa nyt, vaan Pudasjärvellä”, sanoin.
”Joo, on niitä pakkasia näköjään täällä etelässäki”, Sussu totesi, nousi ylös ja vetäisi keltaisen froteepyyhkeen ympäriltään. ”Tuu kulta, mennään saunaan lämmitteleen. Näytät niin kurjalta, ku palelet.”
Olisin mielelläni pitänyt pyyhkeen vielä ympärilläni, mutta purin hammasta ja nakkasin sen penkille omalle paikalleni. Tartuin Sussua kädestä ja annoin hänen johdattaa minut saunan ihanaan lämpöön.
Näin rauhallisena viikonloppuna saimme saunoa ihan kahdestaan. Käperryimme perimmäiseen nurkkaan aivan kiinni toisiimme, minä Sussun syliin, ja pistimme kiukaan laulamaan. Saunassa oli hämärää, emme olleet sytyttäneet valoja suihkuhuoneeseenkaan. Painoin pääni Sussun olkapäälle, nuuhkin hänen punaisista kiharoistaan lähtevää kukkaistuoksua ja painoin sitten huuleni hänen niskaansa. Sussu rutisti minut tiukemmin syliinsä. Rakastin olla tällä lailla hänen lähellään. Onneksi olin aina yhtä tervetullut Susannan viereen, vaikka haiskahdinkin vähän tupakalta.
”Saataiskohan me olla illalla kahestaan nuotion äärellä?” kuiskasin, kun löylyt alkoivat vähitellen hiipua.
”Jos mennään tarpeeksi myöhään, niin ehkä”, Sussu vastasi. ”Tiiäkkö Kaisa, mä oon niin kaivannu tätä, että saadaan olla vaan näin rauhassa kahestaan. Rovaniemellä ei koskaan muka kerkiä… Nyt meillä on sit koko ilta aikaa vaan lojua ja olla kahestaan.”
”Parhautta. Joko mä saan suudella sua?”
”Mikset sais?”
”Noku mä kävin äsken tupakalla…”
”Niinku mä nyt siihen kuolisin”, Sussu sanoi.
Eikä se häirinnyt tasan ketään, vaikka olimme julkisessa saunassa. Saimme suudella ihan kaikessa rauhassa, keskeytyksettä.
Tätä me olimme tarvinneet.