Odotus | S, darkfluffy, femme (Elisa/Joanna)

[Parris]

Nimi: Odotus
Kirjottaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: darkfluffy, femme
Paritus: Elisa/Joanna
Varoitukset: Yksittäinen ruma sana.
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla "ihme", Väripaletti värillä "vihreä"
A/N: Jaa-a... edellisen Elisa & Joanna -tekstin (S) jälkeen pohdin, miten teen loput Fluffykympin tekstit. "Ihme" inspiroi raskauteen, ja tämä kaksikko sopi siihen... ja kiero twisti vei tämän darkfluffyksi. Pahoittelut. :>
// Julkaisunjälkeinen A/N-lisäys: Idea koko ficciin lähti tästä.


Joanna katseli makuuhuoneen ovensuulta, kuinka kuulaalta Elisa näytti maatessaan sängyllä. Ulkoa kuului ukkosen jyrinää, mutta kumpikaan naisista ei pelännyt sitä – se antoi vain lämpimän tekosyyn makoilla peiton alla ja lukea jotain hyvää kirjaa. Joanna tarkkaili pieni huoli sydämessään kyljellään olevaa rakastaan ja huomasi tasaisesta hengitysrytmistä, kuinka Elisa olikin jo nukahtanut. Se ei ollut ihme, sillä olihan Elisalla ollut rankka päivä kaikkiaan. Joanna liukui huoneeseen untuvanpehmeillä tohveleillaan ja poimi parisänkyyn jääneen kirjan.

Teoksen taittuneessa kannessa oli vihreään paitaan pukeutunut nainen, joka hymyili leveästi ja piteli pulleaa mahaansa. Joanna oli itsekin selannut opuksen läpi ja myönsi, että Heidi Murkoff tiesi, mistä puhui. "Mitä odottaa kun odotat" – teoksen pitäisi olla varmaankin jokaiselle ensiraskautta läpikäyvälle pakollinen käsikirja. Siitä oli nytkin ollut Elisalle jo vaikka kuinka apua, ja se auttaisi kaksikon läpi vaikeasta loppukolmanneksesta. Joanna nappasi yöpöydältä apteekkikuitin ja laittoi sen kirjanmerkiksi auki jääneelle aukeamalle ennen kuin pisti kirjan syrjään ja istahti sängynlaidalle.

Joannan käsi eksyi silittelemään Elisan samalla tavalla pingonnutta mahaa, jonka sisällä jossain oli heidän pieni tyttärensä. Toki lapsella ei ollut mitään biologista yhteyttä Joannaan, mutta se oli silti yhtä lailla hänen kuin Elisankin. Vatsaa peittävässä paidassa oli herkkiä läpinäkyviä kukkia vihreässä kankaassa, ja Joanna ihasteli Elisan ihon sileyttä kankaan läpi. Siellä se tosiaan oli, heidän pieni ihmeensä. Ajatuskin edessä olevasta äiteydestä sai kyyneleet nousemaan Joannan silmiin, sillä hän oli aina pitänyt lapsista. Pian hän pääsisi olemaan osa kasvua ja kehitystä, näkisi pienen nyytin muuttumisen isoksi, vahvaksi tytöksi ajan myötä.

Joanna painoi poskensa, huulensa Elisan lämmintä vatsaa vasten ja tunsi olonsa hetken niin voimattomaksi. Heistä kumpikin oli antanut ja antaisi kaikkensa ja enemmän tuon lapsen puolesta. Jos Joanna olisi jäänyt vielä väläyksen pidemmäksi aikaa Elisan viereen lepäilemään, hän olisi varmaankin nukahtanut, mutta oli asioita hoidettavana. Kun nainen nosti katseensa ja pöyhäisi hiuksiaan, katse osui toisella yöpöydällä lojuviin suuriin valokuviin ja ruskeaan kirjekuoreen. Jo valmiiksi herkkä mielentila keikahti täysin melankoliaan, sillä Joanna niiskahti ja muutama painava kyynel valui hänen meikittömiä kasvojaan pitkin Elisan vihreälle paidalle.

Joanna nousi sängyltä ja vei tärisevän kätensä suunsa eteen, ettei olisi herättänyt Elisaa. Hän pakotti itsensä nappaamaan näkemänsä tavarat ja poistui huoneesta sulkien oven perässään. Kun se kolahti hiljaa kiinni, Joanna huokasi syvään ja selasi läpi kuvat. Lempeiden kesäisten lehmusten ja muiden kaupunkipuiden keskellä Elisa kävi levy-yhtiön studiolla, nauroi managerinsa kanssa kahvilan terassilla, istui autoonsa vihreäksi maalattu ukulele kädessään. Kuva toisensa jälkeen Joanna ihmetteli, kuinka ihanaa oli nähdä rakkaansa niin konkreettisena osana luontoa, sen vehreyttä ja valoa.

Sitten tuli pinkan viimeinen kuva. Mustavalkoiseksi manipuloitu kuva, jossa Elisa oli lähtemässä lähikaupasta käsi Joannan kädessä. Elisan kasvot oli ympyröity punaisella tussilla, Joanna sen sijaan sutattu rasteilla ja muilla merkinnöillä. Joannaa sattui katsoa kirkuvanväristä paksua tekstiä, joka oli kirjoitettu epäsiististi kuvassa naisten alle.

LESBOHUORA
MÄ TIEDÄN MISSÄ SÄ ASUT

Joannan ja Elisan pitäisi ilmoittaa asiasta poliisille mahdollisimman pian. Joku oli heidän perässään, joku sairas ihminen, jolle muiden onnellisuuden tuhoaminen saattoi olla elämäntehtävä tai pako todellisuudesta. Kuka ikinä tuo ihminen olikaan, hän oli murtautunut Joannan ja Elisan omaan salaiseen maailmaan ja yritti polttaa kaiken tuhkaksi. Joanna halusi oikeasti repiä kuvat tuhansiksi mikroskooppisiksi vihreiksi hitusiksi, mutta se ei poistaisi ongelmaa. Hän oli Elisan jumalattoman suuren suosion myötä hyväksynyt, että kaikki eivät pitäisi Elisasta, hänestä itsestään, heistä yhdessä, mutta tämä oli vaarallinen tilanne.

Kukaan ei silti satuttaisi heidän viatonta lastaan, siunattua ihmettä. Rakkaus voittaisi, Joanna tiesi sen ja pitäisi huolen siitä.

[Kiirsu]

Huu, tämähän on kuin jonkin pohjoismaalaisen rikossarjan alusta! :-D

Joo!!! Jännää, tuleeko tästä pohjoismainen rikossarja?

Tuo punainen tekstin pätkä lävähti silmille heti tekstin avatessa ja väkisinhän sen luki heti ensimmäinenä, joten osasi tässä jo odottaakin jotain vähän ikävämpää loppua. Mutta aika fluffynenhan tämä kokonaisuudessa on, koska ei tässä nyt mitään niin kauheaa tapahdu. Eikä Joannakaan nyt niin kauhuissaan tunnu olevan, joten ehkä tässä ei ole mitään hengenvaaraa kellään. Eihän..

Sitten täytyy todeta, että en tykkää lapsista, enkä varsinkaan vauvoista. Tää kuulostaa nyt ihan kamalalta, mutta mun mielestä ajatus raskaudesta on vaan jotenkin ällöttävä. En ole ikinä välittänyt lukea tekstejä, joissa joku on raskaana, koska ne on musta jotenkin inhottavia ja niistä tulee epämiellyttävä olo. Mutta tässä nyt ei (onneksi) liikaa vellottu raskaudessa vaan tässä tapahtui muutakin, joten tätä oli kiva lukea.

Lempeiden kesäisten lehmusten ja muiden kaupunkipuiden keskellä Elisa kävi levy-yhtiön studiolla, nauroi managerinsa kanssa kahvilan terassilla, istui autoonsa vihreäksi maalattu ukulele kädessään. Kuva toisensa jälkeen Joanna ihmetteli, kuinka ihanaa oli nähdä rakkaansa niin konkreettisena osana luontoa, sen vehreyttä ja valoa.

Tämä pätkä on tosi kiva siksi, että siitä jää ihan erilainen fiilis ensimmäisellä ja toisella lukukerralla. Tykkään siitä, että tässä lukijaa tahallaan johdetaan harhaan ja sillä kuvista saadaan entistä karmivammat.

Joanna halusi oikeasti repiä kuvat tuhansiksi mikroskooppisiksi vihreiksi hitusiksi

Sulla on tosi ihana kirjoitustyyli ja sun teksteissä on aina tällaisia helmiä. "Vihreiksi hitusiksi" on tosi hauska ilmaus ja nämä tasapainottelee nätisti persoonallisen muttei kuitenkaan liian yliampuvan erikoisen rajoilla.

Oon tykästynyt näihin tyttöihin, näistä on tosi hauskaa lukea ja kiva, että jaksat näistä kirjoittaa! Näistä oppii joka kerta jotain lisää ja tykkään siitä, että nämä on tällaisia pieniä pätkiä, jotka antaa jokainen pikkuisen kurkistuksen tyttöjen elämään. Elisan muusikon ura on kivasti läsnä kaikissa teksteissä ja Joannan näkökulma toimii hyvin. Toisaalta olisi kyllä hauska päästä joskus kurkistamaan Elisankin sielunelämään, mutta yhden henkilön näkökulma on sekin ihan toimiva ratkaisu.

Tämä nyt jäi niin pahasti kesken, että oletan sun kirjoittavan aiheesta vielä lisää. Koska eihän tämä rikosdraamaa nyt tähän voi jättää!! Mutta jee tyksin tyksin, lisää vaan tällaista!

[Nyyhti]

Tämäpä oli jännä! Tällainen pieni tunnelmakuvaus, joka sitten oli kuitenkin jotain enemmän, kun tässä olikin juoni. Aika pitkä pätkä oli vain tuollaista yleistä tunnelmointia, joten siinä ei sitten enää odottanut, että jotain alkaisi tapahtuakin.

Tuo punainen tekstin pätkä lävähti silmille heti tekstin avatessa ja väkisinhän sen luki heti ensimmäinenä, joten osasi tässä jo odottaakin jotain vähän ikävämpää loppua.

Jep, juuri näin Tosin tästä huolimatta tuohon muuhun tekstiin pääsi niin hyvin mukaan, että tuo punainen osuus tuli silti tavallaan vähän yllätyksenä, vaikkei sitä ollutkaan

Ihan täysin randomina seikkana mun huomio kiinnittyi siihen, että sun kappaleet ovat tosi tasapituisia ainakin tässä En tiedä, johtuiko se siitä vai ei, mutta teksti eteni tosi tasaisesti, mikä sopikin tähän hyvin, kun kuvailtiin sellaista vähän uneliasta tunnelmaa. Pidin myös siitä, että Joanna oli niin ihastuksissaan pienestä ihmeestään, samoin kuin siitä, että tässä ei otettu kantaa siihen, miten Elisa oli saatettu raskaaksi. Kun tässä kuitenkin mainittiin, että Joanna ei ole biologisesti sukua vauvalle, olisi ollut periaatteessa luontevaa mainita sivulauseessa, onko vauvan isä sitten vaikka joku nimetön spermanluovuttaja vai mikä. Mutta kun sitä ei ollut millään lailla huomioitu, korostui, kuinka sillä ei ole tässä tapauksessa mitään valiä, vaan Joannasta tulee toinen äiti.

[Mirror]

Voi ei :d

Kuten sitä sun toista tekstiä jo kommentoinkin, niin tykkään paljon Joannasta ja Elisasta ;__; Kuten tuolla muutkin sano, niin tuo punanen teksti sattu heti silmään ja alun söpöilyista huolimatta tuntu pahalta, kun tiesi että tollasta tulee :/

Hyvä kuitenkin että Joanna on tollanen fiksu ja päätti että heidän täytyy ilmoittaa poliisille ;-; tää oli oikein mielenkiintoinen teksti, meenpäs kurkkimaan josko tälle löytyis jatkoa (jos ei löydy niin toivottavasti voisit kirjoittaa sellaista  )

Mutta siis: oli tosi sullsta tossa alussa kun Joanna meni silittelemään Elisan mahaa <33 Ja kun se jutteli tosta lapsesta, ja huolehti ettei Elisa herää Tykkäsin myös noista yksityiskohdista, kuten vihreä paita ja apteekin kuitti Yksityiskohdat tekevät tekstistä rikkaan!

Jäi kyllä surettamaan Elisan ja Joannan puolesta toivottavasti asia selviäisi, vaikka toisaalta olisi (kuten jo sanoin) kiva lukea miten tilanne tästä jatkuu :DD en kyllä halua että näille tapahtuu mitään ;_;

(Plus toi vika lause oli iiiihhana <33)